Miten te vanhemmat jaksatte tehdä kaikki kotityöt?

Saan hoidettua kodin ja lasten tarpeet liiankin hyvin, sillä sitä seurustelua ja touhuilua en sitten taas juuri ehdi lasten kanssa harrastamaan. Koti on aina puunattu, lapset aina vaatteita myöten puhtaita ja ruoka viimeisen päälle terveellistä ja monipuolista, mutta lapset joutuvat lähinnä viihdyttämään toisiaan keskenään. Aikuisena heidän muistonsa lapsuudesta lienee alati siivoava ja suorittava äiti..

Vierailija kirjoitti:

Saan hoidettua kodin ja lasten tarpeet liiankin hyvin, sillä sitä seurustelua ja touhuilua en sitten taas juuri ehdi lasten kanssa harrastamaan. Koti on aina puunattu, lapset aina vaatteita myöten puhtaita ja ruoka viimeisen päälle terveellistä ja monipuolista, mutta lapset joutuvat lähinnä viihdyttämään toisiaan keskenään. Aikuisena heidän muistonsa lapsuudesta lienee alati siivoava ja suorittava äiti..

Oot ainakin rehellinen. Ja kun tiedostat tämän asian, voit yrittää koittaa höllätä vähän..

Olen myös yksinhuoltaja, lapset 4.v ja 10.v. Arkisin esikoinen tulee itse koulusta kotiin ja osaa tehdä itselleen välipalaa. Minä tulen noin 4 maissa kotiin, kun olen käynyt hakemassa kuopuksen. Teen ensin ruuan ja sitten syömme. Tämän jälkeen teen kotihommat. Puhun kyllä lapsille kokoajan ja kuuntelen heidän juttujaan. Kuopus yleensä leikkii siinä huoneessa missä milloinkin teen kotihommia. Ei niissä niin kauaa mene. Tietenkin eri asia, minkä ikäisiä lapset ja miten paljon tarvitsevat huomiota ja apua. Iltaisin yleensä rauhotumme ja katsomme tvstä jotain kivaa yhdessä. Viikonloppuisin toki enemmän aikaa tehdä yhdessä vaikka mitä. 

Kotityöt kannattaa ruutiinnuttaa ja kaikkea ei tarvitse aina tehdä ja kodin ei tarvitse aina kiiltää. Lapsille opettaa, että omat lelut laitetaan leikkien jälkeen omalle paikalleen ja meillä 10.v vie pyykkikoriin omat likaiset vaatteensa. Lapsille pitää myös antaa vastuuta kodin hommista ikän mukaan. Itse ainakin ns "raivosiivoan", eli teen hommat täydellä teholla ja kerralla, niin illalla taas pääsee rauhottumaan, kun ne pakolliset kotityöt on tehty. Viikonloppuna sitten ne pölyjenpyyhinnät yms. 

En mä aina jaksakaan. Tää on varmaan monelle av-mamille kauhistus, mutta ei meillä tehdä viikkosiivouksia, vaan siivotaan silloin, kun on siihen sopiva tilaisuus. Ei oo kaikki meillä tip top. Käyn mieluummin tallilla kuin siivoan.

9- ja 10-vuotiaiden työssäkäyvä yh täällä moi! Tukiverkkoja ei todella löydy, joten olen muutamia asioita helpottanut, esimerkiksi ulkoistin ruokaostokset. Napsuttelen kerran viikossa isomman tilauksen ja raaka-aineet tulee valmiina kotiin. Sunnuntaisin on usein kokkauspäivä ja teen alkuviikon ruoat valmiiksi. Perjantaisin on lähes aina sitten einespäivä.

Viikolla meillä on sekaista, raivailen minkä jaksan ja siivoan sitten viikonloppuna. Ei vie kuin maks. 3h, keittiön kyllä siivoan päivittäin. Lapset tyhjentää tiskikoneen ja pyykinpesukone pyörii säännöllisesti. 8kg kone niin saa paljon kerralla pestyä. Ei haittaa, jos vaatteet haetaan pyykkitelineeltä suoraan käyttöön.

Pidän lisäksi palkattomia vapaita säännöllisesti, kiitos joustavan työantajan. Ai niin, enkä osallistu mihinkään "pakko osallistua"- juttuihin (talkoot, varainkeräykset yms rasittava silpputouhu, sorry vaan).

Koitan tunnistaa itsessäni, kun alkaa väsyttää ja pyrin silloin lisäämään asioita, joista saan hyvää mieltä, esim. uimareissu lasten kanssa siivouksen sijaan tai tilaan pitsaa ja katson leffan ruoanlaiton sijasta.

Meillä 1,5- ja 3-vuotiaat lapset. En jaksa tehdä kaikkia enkä tee. Joku raja toki itselläni on, esim. keittiön pöydät siivotaan päivän lopuksi, roskat viedään ja vaatteita pestään.

Mutta aika usein kun lapset on saatu nukkumaan, niin asetutaan sohvalle juttelemaan ja katsomaan televisiota. Tai keskellä päivää en jaksa korjata leluja, siivota tiskipöytää vaan mieluummin menen vaikka lattialle makaamaan ja seuraamaan lasten leikkejä ja olen niissä matkassa. Tai jos vaihtoehtona on siisti keittiönpöytä tai maalaus lasten kanssa, niin valitaan jälkimmäinen. Ja kun lähdetään ulos, niin eteinen ja olohuone jäävät sellaiseen näkyyn että huh huh. Joskus huomaan että vessan siivoamisesta tai imuroinnista on mennyt aivan liian kauan aikaa..

En ihan oikeasti jaksa pingottaa. Ennen olin tosi siisti, nykyään aina sotkuinen. Tämä on tätä aikaa ja en usko että tämän ikäiset miettii, että onpa meillä sotkuista vaan sitä että tulisipa äiti meidän kanssa ihan vaan olemaan ja höpöttämään. Sitten eskari- ja kouluikäisten kanssa varmaan siivoan enemmän. Tuskin olen väsynyt ja varmaan lapsillakin jo merkkaa, että kaverin voi kutsua suhteellisen siistiin kotiin.

Ymmärrän kyllä että jollain toisella äidillä on enemmän energiaa ja halua siivota, eikä siinä mitään. Kaikki tavallaan. Tiedän kyllä tosin lähipiiristä senkin, että joillekin kotityöt ovat pakoa lapsista. Hyväksytty syy olla etäällä, vuorovaikuttamatta jne.

Meillä on aina ollut jonkun asteen kaaos ja on edelleen vaikka lapset jo isoja.

Siivoan jatkuvasti, mutta olemme ihmisiä joilla ei tavarat päädy omille paikoilleen ja koiria sekä kissoja asuu myös meillä.

Mies tekee ympäripyöreitä päiviä eikä osallistu kuin suursiivouksiin jouluna.

Olen muuten ihan sinut kotimme kanssa, mutta se tuntuu pahalle kun tytön kaveri on sanonut jopa minulle, että miksi teillä on sotkuista.

Silloin kun lapset olivat pieniä, meillä elettiin lapsitahtisesti ja vain välttämättömät kotityöt tehtiin. Koti oli usein kuin pommin jäljiltä, vaatekasoja kaikkialla, hyvällä omallatunnolla ostettiin eineksiä ja puolivalmiita, kylpyhuoneessa likapyykki vuoret jne. Näin jo esikoisen synnyttyä ja sitä kesti niin kauan kun nuorin oli jo alakoulussa.

Toisaalta, anoppi ja äitini ihailivat elämäntyyliämme ja kannustivat jatkamaan, sillä molemmat sanoivat "katuvansa" miksi heidän elämässään joku viikkosiivous oli tärkeämpi kuin lapset ja yhdessäolo, kun sen aika oli, kun lapset eivät kuitenkaan odottaneet kun sitä aikaa olisi ollut.

Nyt kun lapset ovat meillä jo teinejä, pidämme kotimme siistinä ja saatamme jopa maton hapsut suoristaa tai sängyn päiväpeitteen ja tyynyt. Eikä pyykkivuoria löydy talosta.

Minulla lapset 4 ja 6v eivätkä enää jatkuvasti tarvitse minua. Ruuanlaitosta tingitään eineksillä eikä koti tosiaankaan ole putipuhdas. En jaksa välittää sotkuisuudesta eikä se lapsiakaan tunnu häiritsevän. Lapset voi opettaa laittamaan omat pyykit suoraan kotiin, astiat koneeseen tai ainakin tiskipöydälle ja lelut omille paikoilleen. Seuraavan päivät tavarat ja vaatteet katsotaan yhdessä lasten kanssa. Myös ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen osallistuvat mielellään. Toki joskus on aikaa leikkiäkin lasten kanssa mutta monesti ovat ihan tyytyväisiä pieneen rauhoittumis- ja sylittelyhetkeen päiväkodin jälkeen ja sitten jo omat leikit vievät voiton. Viikonloppuisin sitten tehdään yhdessä kaikenlaista kivaa.

Tärkeintä tuossa tilanteessa on sun jaksaminen, kun lapset ovat vielä noin pieniä. Yritä hyväksyä kotisi kaaos, ei niitä leluja tarvitse joka päivä raivata ja jos siltä tuntuu voit siivota keittiön parin päivän välein.

Tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat ja tilanne on jo toinen parin kolmen vuoden kuluttua.

Jaksamista sinulle. Ja pidä kiinni riittävistä yöunista.

Minä teen työni kotitoimistossa eli säästän työmatkat ajassa. Sen lisäksi voin tehdä tauoilla aina pois kaikkea, esim pyykit, tiskit, ruoan valmistelut, pienet jörjestelut, roskat, laskut jne.

Meillä on aina siistiä ja kaunista. Ahdistun sotkussa.