Parisuhteessa/etäsuhteessa jatkuva ikävä

Mä oon etäsuhteessa, nähdään viikonloppuisin. Töitä ei löydy samalta paikkakunnalta kovin helposti. Teen pitkää päivää viikolla että saan viikonloput vapaaksi, ei onnistu aina. Ikävä kuuluu kuvioon, samoin sen vastinparina on aina ihana nähdä toista. Joskus jos pidempi väli, tulee jopa vierauden kokemus, pitää tottua taas toiseen.

Olen ollut myös aiemmin etäsuhteessa, samasta syystä. Haen koko ajan töitä muualta, mutta paikkoja on vähän. Pidän toivoa yllä, mutta joskus tuntuu että tähän pitää tyytyä, tai että en koskaan pääse yhteiseen kotiin. Heikkoina hetkinä ajattelen etten ole niin arvokas että ansaitsisin sen.

Ikävä on. Nähdään 1-2 kertaa viikossa. Miehellä jo aikuiset lapset, mutta on kaikenlaista muuta kiirettä mm nyt halkojen tekoa koko viikonloppu, mökkeilee sukulaisten kanssa, käy lapsenlapsen luona, kelkkailee nyt kevättalvella ym.

Olen vastaavassa suhteessa ja mielestäni on vain hyvä asia, ettei tavallinen arki pääse hiipimään suhteeseen, eikä toiseen ehdi kyllästymään. Tekee hyvää ikävöidä toista. Kun näkee harvemmin, niin ei tule edes riitoja, kun keskitytään pelkästään mukavaan tekemiseen ja yhdessäoloon. Suhde pysyy tuoreempana ja raikkaampana, kun siinä ei ole mukana arkimurheita ja toisen likapyykkejä.

Meillä on myös kummallakin kouluikäisiä lapsia, eikä aiota muuttaa asumisjärjestelyjä mitenkään, vaan lapset saavat asua omissa kodeissaan. Me ei olla vielä edes esitelty toisiamme lapsille. Kuinka pitkään olette olleet yhdessä?

Osta vibraattori ja Satisfyer 2 pro kiihotin niin ei tuu enää ikävä.

Kärsimykset kasvattavat ihmistä antaa vaan kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Osta vibraattori ja Satisfyer 2 pro kiihotin niin ei tuu enää ikävä.

Ei korvaa aitoa miestä. t. eri

Reilu vuosi on oltu yhdessä. Totta tuo, että suhde pysyy tuoreena ja aina on mahtava fiilis kun nähdään. Mietin vaan sitäkin että kun se kaikki arkinen miehen kanssa puuttuu, niin miten voidaan tietää "kestäisimmekö" toisiamme normiarjessa sitten joskus jos/kun yhteen pääsisimme muuttamaan. Kun ei sitä arkea pääse kokeilemaan oikein millään lailla nyt. Että onko tämä vain kuplaa, joka yhteenmuutossa puhkeaisi. Ikävä on aika ahdistava tunne pisemmän päälle. Riitoja ei meilläkään ole ollut kun nähdään niin vähän. Välillä on tosi yksinäinen olo ja tulee ihan sellainen tunne että olenko parisuhteessa ylipäänsä??? Tulevaisuudesta ei olla niin tarkasti puhuttu, pitäisikö olla joku suunnitelma/yhteinen tavoite tulevasta, esim mahdollinen yhteenmuutto joskus?

Miten usein ja miten pitkään yleensä muut näette? Minäkin ajattelin, että etäsuhde on ihan ok, etten jaksaisi muutenkaan koko ajan olla yhdessä, mutta kyllä tämä vaan syö melkoisesti, kun olemme yhdessä pari kertaa kuukaudessa muutama tunti kerrallaan. Molemmilla on lapset ja epäsäännölliset työt, joten esimerkiksi kokonainen viikonloppu ei tule kyseeseen ollenkaan. Monien mielestä tämä ei ole parisuhde lainkaan, mutta en tiedä, miten tämä asia ratkeaisi. 

Minäkin ajattelin seurustelun alussa että en jaksaisi että joku olisi koko ajan tuossa vieressä, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja olen rakastunut tuohon mieheen niin tämä koko juttu alkaa muuttua mielessäni negatiiviseksi. Olen tästä miehelle sanonut monta kertaa mutta vastaus on että sinä tiesit tämän kun aloit tähän ja on nuo lapset ym ym....Me nähdään yleensä viikonloppuisin pe ilta ja/tai la ilta tai sitten vaan jompi kumpi. Joskus harvemmin arkisin jokunen tunti myös. Joka ikinen päivä ollaan yhteydessä kyllä että on tässä tutustunut aika hyvin. Silti vaan miettii että kuinka kauan tätä jaksaa.  =(