3-5 vuotta sitten eronneet, ootteko uudessa suhteessa?
Jos ootte löytäneet rakkauden, kuinka kauan ootte olleet yhdessä? Oliko uusi suhde helppo solmia ja ennen kaikkea kiinnostaa, miten se on kestänyt?
Oon ite eronnut lähes 4 vuotta sitten. Nyt on menossa 3 pitempi suhde. Eka kesti 4 kk, samoin myös toinen. Nyt suhde on kestänyt 2 vuotta ja alkaa olemaan fiilis, oliko tääkin vaan laastarisuhde? Mun mielenkiinto alkaa häviämään. Vuosi sitten olisin halunnut sitoutua, muuttaa yhteen ja sitoutua tosiaan mieheen. Hän ei silloin siihen pystynyt ja siitä alkoi mun alamäki..
Mietin pitäiskö oikeesti olla yksin ja miettiä mitä oikeesti haluaa elämältä.
Kommentit (33)
Tapasin aviomieheni nro 2 vajaa kolme vuotta eron jälkeen. Ei muita suhteita sitä ennen, vaan käytin kaikki voimani pääni selvittämiseen.
Kyllä olen. Erosin 3 vuotta sitten ja nyt kaksi vuotta onnellisesti uudessa parisuhteessa. Nykyinen pesee vanhan 100-0. En ymmärrä miten jaksoin katsoa eksää noinkin pitkään. No tietty lapset oli hyvä tekosyy.
Ei, en ole ollut missään suhteessa,koska olen halunnut eheyttää itseni edellisestä. Nyt olisin valmis uuteen.
Erosin kesällä 2017.
Ensimmäinen uusi suhde syntyi kesällä 2018 ja kesti 3 kuukautta. Oli lähinnä seksisuhde, mutta matkailtiinkin yhdessä.
Toinen suhde alkoi loppuvuonna 2018 ja jatkuu yhä. Se on vähän syvällisempi, mutta yhteenmuuttoa kumpikaan ei halua.
Molemmat suhteet syntyneet Tinderin avulla.
Mies, 40V, yksi lapsi.
Yksinnoken kun en ole kelvannut kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Yksinnoken kun en ole kelvannut kenellekään.
Väärin. Olet liian ranttu. Laske rimaa äläkä uhriudu.
Erosta vähän yli 3 vuotta. Tämän ajan olen tarvinnut eheytyäkseni.
Tänä aikana olen treffaillut kahta eri miestä hetken. Ensimmäiseen vähän ihastuin, mutta ei se siitä lähtenyt. Toista tapasin pari kertaa.
Nyt uskoisin pystyväni uuteen suhteeseen. Ketään mielenkiintoista ei vain ole tullut vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinnoken kun en ole kelvannut kenellekään.
Väärin. Olet liian ranttu. Laske rimaa äläkä uhriudu.
Oikeasti. Yli kolmessa vuodessa olen kelvannut kolmille treffeille joiden jälkeen kaks ghostasi ja yhden kanssa sovittiin ettei ole kipinää. Viime viikollakin pyysin yhtä ulos, ei lähtenyt.
En mä ihan susiruma mielestäni ole, mutta miehille olen näkymätön.
En ymmärrä miten ihmiset löytävät kumppaneita tosta vaan.
Viisi vuotta erosta (17 vuoden suhde) ja vähän alle 5 vuotta uuden kumppanin kanssa. Aloitin käytännössä heti uuden suhteen, oli ehdottomasti laastari, mutta jäikin kiinni pysyvästi. Ihana mies ja ihana yhteinen elämä.
Kunnioitan tosi paljon teitä ketkä ootte tehneet surutyön rauhassa. Musta alkaa nyt tuntumaan, että oon päässyt erosta yli. Rupesin liian nopeasti tapaamaan miehiä. Kävin paljon treffeillä, aiheutin varmasti aivan liikaa sydänsuruja. Kaikissa oli aina joku vika jo yksien tai kaksien treffien perusteella, vaikka vika oli mun päässä. En ole oikein uskaltanut pysähtyä.
Tuntuis vaan hölmöltä lopettaa tää suhde, koska tajusin kuinka vaikeaa oikeesti on löytää mies kenen kanssa tulee juttuun, kuka hyväksyy mut tälläisenä kun oon ja kenestä lapsetkin tykkää. Mutta eihän tässä suhteessa enää oo kipinää..ap
Vierailija kirjoitti:
Erosin kesällä 2017.
Ensimmäinen uusi suhde syntyi kesällä 2018 ja kesti 3 kuukautta. Oli lähinnä seksisuhde, mutta matkailtiinkin yhdessä.
Toinen suhde alkoi loppuvuonna 2018 ja jatkuu yhä. Se on vähän syvällisempi, mutta yhteenmuuttoa kumpikaan ei halua.
Molemmat suhteet syntyneet Tinderin avulla.
Mies, 40V, yksi lapsi.
Tuliko sulle Tinderistä semmoinen ähky? Tuntui, että aina löytyi parempia ja parempia? Määkin olin Tinderissä ja vähän tommoisia fiiliksiä jäi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Erosin neljä vuotta sitten, nyt kaksi vuotta uudessa suhteessa. Uusi mies tuntuu edelleen elämäni rakkaudelta. Edellinenkin on ihana ihminen ja hyvä ystäväni.
Ennen nykyisen tapaamista tapailin jonkin aikaa miestä, jonka mielestä meille olisi tullut laastarisuhde, jos olisimme suhteeseen ryhtyneet. Hän perusteli tällä sitä, miksi halusi pysyä vain kavereina. Olen nykyisin asiasta samaa mieltä ja tyytyväinen että mies oli noinkin fiksu silloin, kun itse en välttämättä olisi ollut. Silloin aikanaan kyllä harmitti.
Asutteko jo yhdessä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kesällä 2017.
Ensimmäinen uusi suhde syntyi kesällä 2018 ja kesti 3 kuukautta. Oli lähinnä seksisuhde, mutta matkailtiinkin yhdessä.
Toinen suhde alkoi loppuvuonna 2018 ja jatkuu yhä. Se on vähän syvällisempi, mutta yhteenmuuttoa kumpikaan ei halua.
Molemmat suhteet syntyneet Tinderin avulla.
Mies, 40V, yksi lapsi.
Tuliko sulle Tinderistä semmoinen ähky? Tuntui, että aina löytyi parempia ja parempia? Määkin olin Tinderissä ja vähän tommoisia fiiliksiä jäi. Ap
Ei oikeastaan. Aina kun sain matchin, lopetin profiilien läpikäynnin. En joutunut onneksi tilanteeseen, jossa olisi pitänyt chattailua monen kanssa yhtäaikaa. Sain ehkä 10-15 Matchiä Tinderoinnin aikana ja tapasin vain 4 ihmista. Näistä 2 kanssa syntyi suhde.
Omat kokemukseni Tinderistä olivat positiivisia. Mielestäni kohtelin kaikkia naisia kunnioittavasti ja samoin minua kohdeltiin.
Erosin 2,5 vuotta sitten. Olen toista vuotta suhteessa miehen kanssa, jonka tapasin 32 vuotta sitten.
Emme asu yhdessä emmekä sellaista haluakaan. Näin on hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kesällä 2017.
Ensimmäinen uusi suhde syntyi kesällä 2018 ja kesti 3 kuukautta. Oli lähinnä seksisuhde, mutta matkailtiinkin yhdessä.
Toinen suhde alkoi loppuvuonna 2018 ja jatkuu yhä. Se on vähän syvällisempi, mutta yhteenmuuttoa kumpikaan ei halua.
Molemmat suhteet syntyneet Tinderin avulla.
Mies, 40V, yksi lapsi.
Tuliko sulle Tinderistä semmoinen ähky? Tuntui, että aina löytyi parempia ja parempia? Määkin olin Tinderissä ja vähän tommoisia fiiliksiä jäi. Ap
Ei oikeastaan. Aina kun sain matchin, lopetin profiilien läpikäynnin. En joutunut onneksi tilanteeseen, jossa olisi pitänyt chattailua monen kanssa yhtäaikaa. Sain ehkä 10-15 Matchiä Tinderoinnin aikana ja tapasin vain 4 ihmista. Näistä 2 kanssa syntyi suhde.
Omat kokemukseni Tinderistä olivat positiivisia. Mielestäni kohtelin kaikkia naisia kunnioittavasti ja samoin minua kohdeltiin.
Sää oot osannut suhtautua oikealla asenteella Tinderiin. Peukku sille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kesällä 2017.
Ensimmäinen uusi suhde syntyi kesällä 2018 ja kesti 3 kuukautta. Oli lähinnä seksisuhde, mutta matkailtiinkin yhdessä.
Toinen suhde alkoi loppuvuonna 2018 ja jatkuu yhä. Se on vähän syvällisempi, mutta yhteenmuuttoa kumpikaan ei halua.
Molemmat suhteet syntyneet Tinderin avulla.
Mies, 40V, yksi lapsi.
Tuliko sulle Tinderistä semmoinen ähky? Tuntui, että aina löytyi parempia ja parempia? Määkin olin Tinderissä ja vähän tommoisia fiiliksiä jäi. Ap
"aina löytyi parempia ja parempia"
Kuulostaa joltain sohvakaupalta. Ei paljon kiinnosta mennä esittämään Tinderiin jotain kiinnostunutta, kun todellisuudessa ollaan sohvakaupoilla ja vertaillaan ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 2,5 vuotta sitten. Olen toista vuotta suhteessa miehen kanssa, jonka tapasin 32 vuotta sitten.
Emme asu yhdessä emmekä sellaista haluakaan. Näin on hyvä!
Kuinka usein näette? Ap
Erosin 5 vuotta sitten. Heti eron jälkeen oli parin kuukauden laastarisuhde, mikä auttoi irtautumaan exästä, mutta muuten suhteessa ei ollut mitään potentiaalia.
Sen jälkeen olen ollut sinkkuna ja hyvä niin koska erosta toipuminen otti aikansa. Uutta suhdetta en halua vieläkään, uskon että lapsillekin parempi tämä nykyinen tilanne.
Aina joskus minsuta ikisinkusta tuntuu sille, että on olemassa ihmistyyppejä. - Yksi niistä on parisuhde tyyppi.
Vaikka on erinomaisen vaikea ja hieman myös kovin tympeää sanoa, että milloin itse kullakin on oikeus ja mahdollisuus löytää itselleen eron jälkeen "Se" yksi ja erityinen ns parisuhdekumppani, niin toisinaan sisälläni tökkii joku pikkupirulainen, joka huomauttelee, että: "Katso nyt tota tai tätäkin sinun kaveriasi joka erosi n.n aikaa sitten ja nyt jo hällä on uus kumppani veirellä, ehkä sun (siis minun) kannattas vähän yrittää olla tolle vähä ilkee tai vähä niinku kokeilla heidän suhteen kantavuttaa kiäh, kiäh.."
No en ole niin alas vajonnut, että olisin kenenkään paprisuhteen tai edes ihastumisen ja orastavan parsiuhteen kantavuutta ja lujuutta lähtenyt haastamaan.
Mutta tosinaan olen löytänyt itseni ihmettelemästä, että miten toiset löytävätkin ja kohtaavakin "Sen" kumppaninsa niin helpon oloisesti ja vaivattomasti. - Kun läheskään aina ei ole kyse siitä, että olisivat ottaneet kumppanikseen tai muutoin vain päätyneet yhteen jonkun toisen kanssa, jota katsellessa tulisi mieleen, että onko toinen menettänyt ja kadottanut lopullisesti järkensä. Vai, eikö hän oikeati pysty saati kykene mitenkään elämään yksin vaan mieluummin jakaa elämänsä jonkun täysin hunsvotilta vaikuttavan kanssa. Ei vaan monta kertaa nuo uudet kumppanit on vaikuttaneet varsin miellyttäviltä ja fiksuilta ja järkeviltä ihmisiltä, joiden kanssa on luontevaa ja helppoa olla. - Tai ainakin, joiden kanssa
on helppo kuvitella, että oma vanha kaveri saattaisi viihtyä pidempäänkin. Kysynkin, että mikä iinä n, että toiset löytää kumppanin helposti? - Kun kieltäydyn ukomasta, että monikaan olsi hankkinut aiemman suhteen aikana itselleen uuden kumppanin ja ovat ottaneet eron vasta sitten kun ovat voineet olla varmoja, että elämä saataisi jatkua uuden kumppanin kanssa. - Vaikka toki tällaisiakin tapauksia varmaankin löytyä, mutta olisi liioittelua väittää, että kaikilla olisi ollut uusi kumppani "jo" odottamassa. Tai väittää, että eivät kykenisi tai pystyisi elämään yksin sinkkuna.
Erosin neljä vuotta sitten, nyt kaksi vuotta uudessa suhteessa. Uusi mies tuntuu edelleen elämäni rakkaudelta. Edellinenkin on ihana ihminen ja hyvä ystäväni.
Ennen nykyisen tapaamista tapailin jonkin aikaa miestä, jonka mielestä meille olisi tullut laastarisuhde, jos olisimme suhteeseen ryhtyneet. Hän perusteli tällä sitä, miksi halusi pysyä vain kavereina. Olen nykyisin asiasta samaa mieltä ja tyytyväinen että mies oli noinkin fiksu silloin, kun itse en välttämättä olisi ollut. Silloin aikanaan kyllä harmitti.