Mikä minussa on? Onko harjoittelu oikeasti turhaa minun osalta?

No oikeasti elämä on juuri tuollaista. Ja sun pitäisi itse olla kiinnostunut siitä, että olet hyvä englannissa, kenenkään muun kiinnostuksella ei ole väliä. Ede opettajan antamalla arvosanalla ei ole väliä, vaan sillä, että sinä osaat jotain.

Ja se, kun sanotaan, että elämä on tuollaista, tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että elämä on asioiden tekemistä ja siitä nauttimista - ei jatkuvaa kilpailua siitä, kuka on paras tai edes hyvä. Sun ei pitäisi yrittää kilpailla niin paljon, vaan tehdä asioita sen asioiden tekemisen itsensä takia. Siitä oikeassa elämässä ja työelämässä ja aikuisuudessa on kyse.

Keskityt vaan hikihatussa väärin asioihin. Mestarit keskittyy tekemiseen eikä siihen että pitää olla paras tai että pitää voittaa.

Höh! Kurjaa tuo, että sinua keskeytetään eikä kuunnella. Mutta hyvä että perhe tukee kuitenkin!

Kouluarvosanat on vaan kouluarvosanoja ja liikuntasuoritukset vaan liikuntasuorituksia. Ja aina löytyy joka asiassa joku parempi. Arvo ihmisenä ei tule mistään suorituksista.

Ja maailmassa on vain yksi ainutlaatuinen SINÄ! Olet hyvä juuri noin :)

Opettele arvostamaan itseäsi

Mikä sun ongelma nyt olikaan lapsikulta? Harva on paras kaikessa eikä missään ole luvattu että pitäisikään olla. Joku toinen oppii jonkun asian nopeammin kuten koripallon peluun, sinä sait ysin englannista ja se on nykyään jo hyvä numero koska niin moni osaa englantia. Mitä sitten jos olisit saanut kympin? Ei tuntemattomien tarvitsekaan olla erityisen kiinnostuneita kenenkään asioista. Ihmiset ovat kiinnostuneita lähinnä siitä mitä heistä itsestään ajatellaan:). Hyvä että edes vanhemmat ovat kiinnostuneita.

Keskity siihen mikä tuo hyvää mieltä äläkä ajattele liikaa muiden mielipiteitä. Hankkiudu seuraan jossa on vastavuoroisesti mukavaa kaikilla.

Ei se voitti vaan sellaiset harrastukset joista nautin.

Ei kai ketään palvota jostain kielten arvosanasta. Oli se ysi tai kymppi. Ei sillä numerolla oo väliä ennen kuin lukion jälkeen yhteishaussa.

Ei sussa ole mitään vikaa, vika on tossa ajattelutavassa. Varsinkin nuoret just usein luulee, että oma arvo riippuu jotenkin suorituksista ja että täytyis olla ihan tosi hyvä jossain, että riittää ihmisenä. Mutta se ei oo totta. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on, eikä missään asiassa tarvitsekaan olla parempi kuin kaikki muut. Ei kukaan muukaan ole missään asiassa ihan paras, jos ei lasketa joitain olympiavoittajia. Aina on joku parempi, eikä se tarkoita sitä, että on itse huono.

Sanoisin et sen sijaan että mietit, miten voisit olla jossain luokan paras tai parempi kuin kaikki sun kaverit, mieti sitä, mistä sä tykkäät. Mitä sä haluat tehdä siksi että se on kivaa? Harrasta sellaisia asioita niin kehityt kuin itsestään. Tai mieti mitä sä ylipäätään haluat elämältä. Mistä sä unelmoit, millasen elämän tahdot elää, millainen ihminen olla tai mihin asioihin vaikuttaa. Mistä sä haluat että toiset muistaa sut? Siitäkö muka että sulla ois kymppi enkussa? Onko hyvät suoritukset kaikessa sun mielestä sellanen asia, mikä saa sut pitämään muista ihmisistä, tai on parasta mitä ihminen voi olla?

Toki nää on sellasia asioita, mitä ei kai yleensä kukaan ajattele vielä 15-vuotiaana. Mutta jos jo nuorena pystyis saamaan otetta syvemmistä elämänarvoistaan ehkä se parantais itsetuntoa, kun se ei enää perustuis vaan pinnallisiin juttuihin.

Voihan turnajaiset! Jos sä oikeasti haluat menestyä, pitää sun harjoitella todellakin enemmän kuin vvain 3kk.

Omanapa on tuossa iässä ihan normaalia, mutta ei siihen pidä jäädä jumittamaan, pitää kasvaa ja kehittyä. Hoida velvoitteet kunnolla, harrasta mieluisia asioita. Oletko muuten itse kiinnostunut muista, kuunteletko heitä? Keitä sinä arvostat?

Ala kuuntelemaan Jordan Petersonia youtubesta. Youtubeen Jordan Peterson, ja ala ahmimaan informaatiota.

Paras asia minkä ehkä ikinä tulet tekemään.

Älä vertaile itseäsi muihin. Tunnista ne asiat mitkä sinua kiinnostaa ja mitkä saa sinut hyvälle tuulelle ja tee niitä. Ei sun tarvitse olla missään paras. Kaikki ei voi olla parhaita - johan sen sanoo maalaisjärkikin. Tämä ei tarkoita että sun pitäisi alkaa alisuoriutujaksi vaan hyväksy asiat sellaisena kuin ne on. Keskinkertaisenakin olet hyödyllinen ja arvokas. Sekin on mahdollista että et ole vielä löytänyt sitä asiaa jossa voit olla kaikkein paras, joten ei kun etsimään jos onni on siitä kiinni.