Kysyin mieheltäni rakastaako minua enää? Vastasi, että ehkä vähän :(

että ehkä vähän tykkään, joskus :)

Entäs jos se oli vitsi?

Voi olla, että otin liikaa itseeni mutta tuntuu todella pahalta.

Ap

Annoin miehelleni kiven, johon oli kauniisti kirjailtu " rakastan sinua ", kun sitä tulee harvoin sanottua. Mitään en saanut vasta kaiuksi tästä. En sanaakaan, en halausta, en mitään noteerausta. Itketti.

Naisilla taas on tapana tehdä kärpäsestä härkänen huomion kaipuussaan. Tiedän tämän ihan kokemuksesta, olenhan itsekin draamakuningatar... Äläs nyt suurentele ukkosi sanomisia! Oletko ratkuttanut asiasta useamminkin ukollesi, jospa hän on kyllästynyt vastaamaan aina vaan ja uudestaan samaan kysymykseen?

"ehkä vähän" kun kysyn, että rakastaako ja tasan tiedän, että rakastaa paljon :)

Taidat olla vähän herkkänahkainen. Minäki saatan sanoa miehelle, kun se kysyy, että enpä oikein tiedä, saatan pikkusen rakastaakki.

Annoin miehelleni kiven, johon oli kauniisti kirjailtu " rakastan sinua ", kun sitä tulee harvoin sanottua. Mitään en saanut vasta kaiuksi tästä. En sanaakaan, en halausta, en mitään noteerausta. Itketti.

En ole siis jankuttanut.

Totta on, että minä olisin paljon romanttisempi ja mieheni on "jäärä".

Puhuu ja pussaa vain jos on pakko.

Tuli vaan meillä puheeksi kun yhdet ystävämme on aina niin rakastuneen oloisia ja istuvat usein grillikatoksessaan kahdestaan ja muutenkin näyttävät tunteensa toisilleen vaikka muiden nähden.

Minä haluaisin kanssa, että joskus edes mulle näytettäis, että minä merkitsen jotain.

Eilen oli hääpäivämme ja äitienpäivä niin millä muistettiin? Ei millään.

Joo, kyllä munkin varmasti pitäisi mennä peilin eteen ja löytää syitä myös itsestäni mutta tämmöinen kun vaan olen.

Ap

Jos se oli miehen vitsailua niin tulisi ainakin tehdä selväksi että se toinenkin osapuoli ymmärtää vitsin.

Eiköhän nyt kerran yhdentoista vuoden aikana olisi voinut sanoa vähän nätimminkin.

Juttele miehesi kanssa, kyllä asia varmasti selviää parhain päin.

Mulla vaan hirveän helposti menee itkun puolelle ja nyt haluaisin puhua itkemättä.

Hankalaksi mulle on vielä tehnyt tämä tunteiden näyttäminen kun omassa kodissa isä ja äiti näytti aina toisilleen välittämisensä.

Mullekin sanottiin suoraan ja halattiin.

Ap

illaksi ja juttelisin miehen kanssa kunnolla. Kysyisin, miksi hän on kanssani, jos ei rakasta minua kovasti. Kysyisin, haluaako hän erota. Sanoisin, etten itse voi olla suhteessa, jossa minua ei rakasteta.

..

Taitaa sittenkin olla täysi mölöjuntti koko ukko!

Minkä kokoinen se kivi on?

Yhdentoista vuoden aikana kysyin tätä ensimmäisen kerran.

En ole siis jankuttanut.

Ap

Kuulostaa omasta näkökulmastani kamalalta, ettette ole puhuneet näistä asioista yhteentoista vuoteen! Meillä (olemme aviopari, yhdessä on oltu seitsemän vuotta) kyllä puhutaan rakkaudesta, rakastamisesta ja tykkäämisestä usein - jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain.

Minun oli ennen vaikea puhua rakkaudesta tai sanoa sanat "minä rakastan sinua". Meillä nimittäin EI kotona sanallisesti ilmaistu välittämistä, vaan tekojen kautta (olen siis aina tiennyt olevani rakastettu, mutta koskaan minulle ei SANOTTU, että "äiti ja isä rakastavat sinua" - tai toisiaan). Miehenikin kanssa meni monta vuotta, että sain sanottua rakastavani, ja siitä vielä meni useampi vuosi, että osasin sanoa sen "helposti". Ei sitä edelleenkään jatkuvasti hoeta, mutta keveämmin kysytään usein: "tykkäätkö minusta?" "tykkään sinusta niin paljon". Iltaisin kuiskutellaan sitten rakkaudesta tai sanotaan painokkaammin, että rakastetaan.

Rakkaudesta puhumista pitää siis monesti ihan opetella, se ei tule luonnostaan. Se ei välttämättä tarkoita, ettei tunteita olisi, niille vain ei ole helppoja sanoja tai yhteistä kieltä. Varsinkin pitkässä suhteessa saattaa myös ajatella, ettei puolisoiden välinen tunne enää täytä "intohimoisen rakkauden" tai rakastumisen tunnusmerkkejä. Ehkä sitten saattaa nopeasti vastatakin kysymykseen, että "rakastaa vähän". Jos pysähtyisi ajattelemaan, mitä se rakastaminen oikeasti tarkoittaa, vastaisi todennäköisesti toisin. (Ei rakastumisen roihuavaa liekkiä jaksa kukaan vuosikausia pitää täsmälleen samanlaisena, sen kuuluukin asettua mukavasti kyteväksi hiillokseksi, johon aina aika ajoin hiukan puhaltamalla saa esiin lieskoja. Rakastaminen on PÄÄTÖS, kun rakkauden on tarkoitus kestää vuosikymmeniä.)