Tuleeko vieraat ihmiset juttelemaan teille?

Lapset ja vanhukset kyllä. Itsekin kyllä usein juttelen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vanhukset kyllä. Itsekin kyllä usein juttelen lapsille.

Tai siis juttelen toki niiden vanhustenkin kanssa, mutta aloitan itse keskustelun herkästi lasten kanssa.

Johtuu varmaan entisestä työstäni.

Minä taidan olla se, joka juttelee. Juopot tulevat usein juttelemaan kylläkin, heidän kanssaan on hauskaa jutella. Mielenkiintoisia tarinoita kuulee.

Tulee erittäin usein. Jännä juttu sinänsä, en ole ulkonäöllisesti sellainen jota kuvittelisin vieraiden lähestyvän. Tälläinen lävistetty räikeätukkainen kummajainen enemmänkin. Etenkin vanhat ihmiset tulee jutulle mutta joka ikäluokasta löytyy höpöttäjiä. :) Ihan hauskaa se on. Muutama on sanonut ettei yleensä juttele vieraille mutta mun olemuksessa oli jotain helposti lähestyttävää. :)

Itse juttelen mielelläni vieraille, mutta nykykulttuuriin se ei oikein sovi. Varsinkin nuoret ovat suorastaan kauhistuneita, jos heille jotain sanoo. Olen nelikymppinen ihan tavisnainen. Tuntuu, että koiranlenkitys on niitä ainoita tilanteita, jolloin on sosiaalisesti hyväksyttyä jutustella tuntemattomille, toisille koiranomistajille, tai jos joku pysähtyy silittämään koiraa.

Joo. Tällä paikkakunnalla, missä asun, se on muutenkin tavallista.

Tullaan.

Ei ole varmaan yhtään kauppareissua tms ettei jonkun kanssa tule juteltua.

Yleensä sen keskuselun aloittaa se vieras ja minusta tuo on oikein mukavaa.

Vanhukset myös tervehtii, miespuoliset vanhemmat herrat nostaa jopa hattua 😊

Lapset hakeutuu seuraani ja se on joskus väsyttävää kun haluaisi olla oman lapsen kanssa eikä kuunnella vieraan lapsen höpötyksiä ja sitä että pitää katsoa mitä hän milloinkin tekee.

Kuulostaa nyt omakehulta mutta myös miehet tulevat juttelemaan, pitää ovia ja minuun ihastutaan helposti. Ei ole ollut ongelmia löytää seuraa tai seurustelukumppania.

Kerran on eräs nainen kadulla kävellessäni tullut sanomaan että minulla on niin iloiset kasvot että hän tuli oikein hyvälle tuulelle 😅

Kai minun perusilme on sitten ystävällinen ja näytän helposti lähestyttävältä.

Suomessa ei IKINÄ. Ei edes baareissa. Ulkomailla (jenkeissä) päivittäin esim kysyvät tietä, kehuvat hiuksia/ulkonäköä/tyyliä mikä tuntuu TODELLA oudolta sillä suomessa ei tosiaan kukaan puhu minulle koskaan.

Tulee, todella usein. Joskus tuntuu, että oon joku ihmeen ihmismagneetti mitä en ymmärrä sitten ollenkaan koska en edes pidä ihmisistä. Rupattelen silti ystävällisesti takaisin koska en ole moukka. Varsinkin vanhukset ja juopot tulee usein juttelemaan. Juopoista pidän eniten. Ovat aika rempseää ja rehellistä sakkia, ystävällisiä myös.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei IKINÄ. Ei edes baareissa. Ulkomailla (jenkeissä) päivittäin esim kysyvät tietä, kehuvat hiuksia/ulkonäköä/tyyliä mikä tuntuu TODELLA oudolta sillä suomessa ei tosiaan kukaan puhu minulle koskaan.

Matkustele Pohjoisessa tai Itä-Suomessa, niin varmasti tulee.

Usein poliisit tulevat kadulla juttelemaan, kai minulla on sitten ystävälliset kasvot.

Juu, kaupassa. Olen siellä töissä joten...?

Tulee ja aika useinkin.

Juopot ja vanhukset tulevat. Ärsyttää, koska kummankin ryhmän vakiopuheenaiheet ovat typeriä ja kantansa äkkivääriä ja liika itsevarmuus ja paasaavuus ottaa aivoon. Mielenkiintoisiin ihmisiin joilla on järkevää sanottavaa ei juurikaan törmää.

Varissuolla tai varissuon dösässä on ihan parhaat jutut!

Eilen viimeksi. Ja siellä on aina ollut sitä hyvää kylämäistä fiilistä.

Ite en asu siellä kylläkään.

Harvemmin, olen yleensä menossa pikakävelyä paikasta a paikkaan b. Luurit on päässä ja kuuntelen musiikkia ja kolmanneksi luulen minulla olevan jonkinasteinen resting bitch naama joka ei kutsu juttelemaan, vaikka olisin hyvällä tuulella - olen yleensä hyvällä tuulella.

Mutta hmm, kyllä sitä silti tapahtuu. Se on aina prosessi, otan luurit pois, kyselen mitä asiaa ja palaudun ajatuksistani nykyhetkeen. Siinä tämä vieras ihminen edelleen on, ottamassa kontaktia.

Ne on kyllä ihan mukavia tilanteita ne.