Ahdistaa olla 25v ja kokematon

Tee niin kuin minä, ja anna tyttöjen tehdä aloitteet. M42

Mä taas toivon etten olis koskaan sek siä harrastanutkaan, sillä siitä sytty se halu josta ei neitsyenä ollut tietoinen. Nyt eronneena en kaipaa parisuhdetta, ainoastaan seksi kiinnostaisi, mutta ei viiti ystävyyssuhteita mieskavereihin lähteä pilaamaan enkä yhden illan jutun kanssa lähtis myöskään peittoa heiluttamaan.

Kolmekymppisenä moni nainen lopettaa turhan nirsoilun, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät ja biologinen kello alkaa tikittää. Sinulla on silloin kohtuulliset mahdollisuudet, jos asiasi ovat muuten kunnossa. Eli pidät kunnostasi ja ulkonäöstäsi huolta, olet töissä, sinulla on kavereita ja harrastuksia. 

Vielä kun muistat, ettet mainosta kokemattomuuttasi.

Vierailija kirjoitti:

Tee niin kuin minä, ja anna tyttöjen tehdä aloitteet. M42

Tuolla kikalla olen täällä tekemässä keskustelun otsikolla "Ahdistaa olla 42v ja kokematon"

Vielä ehtii kirjoitti:

Kolmekymppisenä moni nainen lopettaa turhan nirsoilun, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät ja biologinen kello alkaa tikittää. Sinulla on silloin kohtuulliset mahdollisuudet, jos asiasi ovat muuten kunnossa. Eli pidät kunnostasi ja ulkonäöstäsi huolta, olet töissä, sinulla on kavereita ja harrastuksia. 

Vielä kun muistat, ettet mainosta kokemattomuuttasi.

Joo eipä ole tullut mieleen mainostaa kokemattomuutta, mutta miten helvetissä sen oikein voi peittääkään siinä vaiheessa kun tulee eteen ns. tositilanne?

Vielä ehtii kirjoitti:

Kolmekymppisenä moni nainen lopettaa turhan nirsoilun, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät ja biologinen kello alkaa tikittää. Sinulla on silloin kohtuulliset mahdollisuudet, jos asiasi ovat muuten kunnossa. Eli pidät kunnostasi ja ulkonäöstäsi huolta, olet töissä, sinulla on kavereita ja harrastuksia. 

Vielä kun muistat, ettet mainosta kokemattomuuttasi.

Lopettavat koska:

1. Eivät kelpaa enää j.änni.ksille, koska j.änni.kset lähtevät nuorten naisten perään ja saavat niitä nuoria naisia ihan yhtä hyvällä menestyksellä, kuin esim. silloin parikymppisenäkin.

2. Ovat huomanneet, ettei j.änni.kset halua hankkia lapsia, joten perheen perustaminen j.änni.sten kanssa ei onnistu. Ainoa mahdollisuus perheeseen on siis k.iltti.ksen kanssa.

Samaistun ainakin osaksi, muutaman vuoden nuorempana. Koskaan en ole seurustellut mutta tyttöjä on ollut ns. tuttuina, ei varsinaisesti edes kavereina. En koe painetta asiasta, elämässä on kyllä muutakin, mutta ei myöskään haittaisi jos joku kiinnostava tyyppi tulisi vastaan. Myöskään yhden illan jutut ei lähtökohtaisesti kiinnosta, eipä ole huomiota tullut keneltäkään enkä itsekään ole uskaltanut jutella. Toisaalta mietin, että osaisinko enää edes olla suhteessa, kun ei ole kokemusta. Elän sillä periaatteella, että tulee jos on tullakseen. Muutaman kerran mutsi on kysynyt, onko ollut kiinnostavia tyttöjä ja olen vain ärsyyntynyt kysymyksestä. Kerran myös ehkä vitsillä heitti, että ootko sinä homo? ja vastasin ihan yhtä vitsillä että no kyllä! Ei siis pidä paikkaansa mutta jos kysyisi uudestaan, vastaan samalla tavalla.

Olisin täysin samanlainen kuin ap, jos en olisi tehnyt asialle jotain aikanaan. Pienestä kylästä kotoisin ja eihän siellä tyttöjä pyörinyt paljoakaan ympärillä, vaihtoehdot vähissä. Piti vain muuttaa isompaan kaupunkiin ja aktiivisesti etsiä nettideiteistä seuraa ja sieltä sitä alkoikin tulemaan ja naiskokemuksia tuli yllin kyllin.

Tämä toki n 15v sitten online deittailun kulta-aikaan, joo luit oikein vertaan sitä aikaa kullakkaammaksi kuin nykyistä tinder aikaa.

Nykyisin en edes yritä nettideittailua. Miksi? No tämän takia: Must Watch! This Video Will Make You Stop Online Dating

Kieltämättä ap:lla on vaikeaa nykyaikana tindereiden ja naisten Chad juhlien takia. En voi kuin tuntea sympatiaa ja kannustaa sinua MGTOW elämään.

Mun äiti sanoi mulle, että kun olet mukava, kiltti ja huomioonottava niin ihan varmasti saat tyttöystävän, ihan varmasti saat pikku Jani. No enpä ole koskaan seurustellut.

Milllä tavalla sut pudotettiin maan pinnalle ja kerrottiin, että et kelpaa kenellekään? Kuka niin sanoi?

Jos sä olet normaali, mukava mies, sulle löytyy normaali ja mukava nainen.

Ihan mielenkiinnosta mitkä on APn mitat? Pituus paino.

Vierailija kirjoitti:

Samaistun ainakin osaksi, muutaman vuoden nuorempana. Koskaan en ole seurustellut mutta tyttöjä on ollut ns. tuttuina, ei varsinaisesti edes kavereina. En koe painetta asiasta, elämässä on kyllä muutakin, mutta ei myöskään haittaisi jos joku kiinnostava tyyppi tulisi vastaan. Myöskään yhden illan jutut ei lähtökohtaisesti kiinnosta, eipä ole huomiota tullut keneltäkään enkä itsekään ole uskaltanut jutella. Toisaalta mietin, että osaisinko enää edes olla suhteessa, kun ei ole kokemusta. Elän sillä periaatteella, että tulee jos on tullakseen. Muutaman kerran mutsi on kysynyt, onko ollut kiinnostavia tyttöjä ja olen vain ärsyyntynyt kysymyksestä. Kerran myös ehkä vitsillä heitti, että ootko sinä homo? ja vastasin ihan yhtä vitsillä että no kyllä! Ei siis pidä paikkaansa mutta jos kysyisi uudestaan, vastaan samalla tavalla.

En minäkään ihan kenen kanssa tahansa halua olla, mutta olisi tietty ihan kiva jos joku nainen edes näyttäisi kiinnostuksenmerkkejä, että voisi tuntea, että jotain mahdollisuuksia on olemassa.

Oma äitini haaveilee, että tuottaisin hänelle lapsenlapsia. Yhtenä päivänä taas alkoi puolivitsillä kehottelemaan jotain naisen hankkimista. Meni vähän hermoon ja piti ihan kysyä, että onko hän todellakin niin sokea, että ei ole huomannut sitä seikkaa, että tässä olen 25 vuotta elellyt ja en ole koskaan yhtään tyttöä/naista tuonut näytille. Että nytkö niitä naisia sitten yhtäkkiä alkaakin kiinnostaa meikäläinen, ja lapsenlapsia alkaa putkahdella ihan solkenaan hänen ilokseen. Saas nähdä menikö jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Milllä tavalla sut pudotettiin maan pinnalle ja kerrottiin, että et kelpaa kenellekään? Kuka niin sanoi?

Jos sä olet normaali, mukava mies, sulle löytyy normaali ja mukava nainen.

Joka helvetin päivä yläasteen ajan toitottettiin, että olen ruma ja en kelpaa kellekään. Jos jossain yhteydessä tuli jotain puhetta, että saisin joskus naisen niin heti tultiin naureskelemaan, että minäkö muka kelpaisin jollekin. Tytöt nauroivat minulle päin naamaa, ja minusta tuli joku yleinen vitsi. Ei oikein napannut enää yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta mitkä on APn mitat? Pituus paino.

184cm ja 77kg

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee niin kuin minä, ja anna tyttöjen tehdä aloitteet. M42

Tuolla kikalla olen täällä tekemässä keskustelun otsikolla "Ahdistaa olla 42v ja kokematon"

Voi olla mutta ainakin ap säästyy kaikista niistä pettymyksistä. Itse luovutin n. 30 vuoden iässä ja elämänlaatu parani huomattavasti.

Vietätkö miten aktiivista elämää? Kaikki ei kouluaikoina ole suosittuja ja ihmettelen miksi hoet tuota kun tytöt yläasteella kutsui rumaksi. Monella on samanlaisia kokemuksia. Läheskään kaikki ei kelpaa. Aikuisiällä voit yrittää laajentaa elämänpiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sanoi mulle, että kun olet mukava, kiltti ja huomioonottava niin ihan varmasti saat tyttöystävän, ihan varmasti saat pikku Jani. No enpä ole koskaan seurustellut.

Sama tarina minullakin. Sitä vain ihmettelen että miksi? Miksi? Miksi jopa omat äidit antavat turhaa toivoa ja ylläpitävät näitä omituisia väitteitä hengissä??? Miksi??? :(

Oisko mahollisuutta lähteä pariks viikoks -kuukaudeks esim. Filippiineille?

Meet sinne ja hommaat ekat kokemukset naisesta tai naisista. Esim. Tagged sovelluksella tutustut kaupungin johonkin naiseen (siellä on ihan oikeita opiskelijatyttöjä ym. Kunnon tyttöjä siellä Taggedissa) ja sovit treffit, että näyttää sulle paikkoja yms.

Tai sitten hengailet vaikka kauppakeskuksessa päivällä tai mitä ikinä haluatkaan tehdä ja koet parhaaks. Illalla meet ulos tuulettumaan, mut et mihinkään h uorabaariin ja siellä varmasti tapaat kivoja tyttöjä, mut kato tarkkaan ja juttele pitkään tytön kanssa ennenkö mahdollisesti meette sit sun huoneeseen.

Kannattaa oikeasti _tehdä_ kaikki mihin kykenet, vaikka jännittäisikin tai epäilyttäisi.

Saat kokemuksia ja muistoja ja ennenkaikkea elät elämääsi.

Vaihtoehto on jäädä vaan miettimään juttuja kotiin ja r unkkaamaan, mutta suosittelen kyllä laittamaan kaiken likoon!

Mä luovutin sun iässä haaveleimasta tollasista asioista ja elämä on ollut ihan mukavaa siitä asti. Nykyään tuntuu naurettavalta ajatuskin jostain parisuhteista.

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun ainakin osaksi, muutaman vuoden nuorempana. Koskaan en ole seurustellut mutta tyttöjä on ollut ns. tuttuina, ei varsinaisesti edes kavereina. En koe painetta asiasta, elämässä on kyllä muutakin, mutta ei myöskään haittaisi jos joku kiinnostava tyyppi tulisi vastaan. Myöskään yhden illan jutut ei lähtökohtaisesti kiinnosta, eipä ole huomiota tullut keneltäkään enkä itsekään ole uskaltanut jutella. Toisaalta mietin, että osaisinko enää edes olla suhteessa, kun ei ole kokemusta. Elän sillä periaatteella, että tulee jos on tullakseen. Muutaman kerran mutsi on kysynyt, onko ollut kiinnostavia tyttöjä ja olen vain ärsyyntynyt kysymyksestä. Kerran myös ehkä vitsillä heitti, että ootko sinä homo? ja vastasin ihan yhtä vitsillä että no kyllä! Ei siis pidä paikkaansa mutta jos kysyisi uudestaan, vastaan samalla tavalla.

En minäkään ihan kenen kanssa tahansa halua olla, mutta olisi tietty ihan kiva jos joku nainen edes näyttäisi kiinnostuksenmerkkejä, että voisi tuntea, että jotain mahdollisuuksia on olemassa.

Oma äitini haaveilee, että tuottaisin hänelle lapsenlapsia. Yhtenä päivänä taas alkoi puolivitsillä kehottelemaan jotain naisen hankkimista. Meni vähän hermoon ja piti ihan kysyä, että onko hän todellakin niin sokea, että ei ole huomannut sitä seikkaa, että tässä olen 25 vuotta elellyt ja en ole koskaan yhtään tyttöä/naista tuonut näytille. Että nytkö niitä naisia sitten yhtäkkiä alkaakin kiinnostaa meikäläinen, ja lapsenlapsia alkaa putkahdella ihan solkenaan hänen ilokseen. Saas nähdä menikö jakeluun.

Joo itellä oli just tuo ku vastasin mutsille sen kysymyksee sillo. Meni hermoon että epäili homoksi, ei minulla todellakaan ole mitään heitä vastaan mutta luulen että mutsillani on, vihjas vielä että mitähän mahtaa isovanhemmat tuumata minusta. Taitaa mutsia oikeesti pelottaa jos olisin. Ja just tuota tyttöystävän hankkimista on vihjannut aiemminkin, en edes jaksa vastata hänelle mitään. Toisaalta kadehdin niitä, joilla on rohkeutta mennä juttelemaan kiinnostaville ihmisille, en vaan itse ehkä uskalla. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? saada rukkaset ja elämä jatkuu, mutta silti.

Pakko myös sanoa että arvostaisin naisessa vähäistä kumppanien määrää. Eihän niillä pitäisi olla mitään väliä enää tässä hetkessä mutta kyllä miettisin, jos olisi vaikka kymmeniä kumppaneita ollut, että kauankohan tuo minua katselee ennekuin vaihtaa. Tämä siis jos asia tulisi jostain esille, en ala kyselemään moisia.