Ahdistaa olla 25v ja kokematon

Ehkä minun ei pitäisi kirjoittaa tähän ketjuun, mutta kuitenkin kirjoitan. Olen itse  lähes samanikäinen nainen ja en myöskään ole koskaan kunnolla seurustellut. Jotain pientä säätöä oli joskus, mutta sekin loppui nopeasti. Omat syyni tähän ovat varmasti huono itsetunto ja en ehkä pysty luontevasti tutustumaan ihmisiin. Minulla on myös kiusaamistausta ja ulkonäkö haukuttu moneen kertaan. Olen muutenkin aika omissa oloissani viihtyvä ja edes kavereita ei ole paljon joten helppoa ei ole miestä löytää. Kuitenkin on pakko todeta, että olen ihan ok näköinen ja painoinen joten ei varmaan siitä kiinni, mutta luonne sellainen liian varovainen ehkä jopa tylsältä vaikuttava ja minun ei ole helppo muutenkaan tutustua ihmisiin. Kovin suuria kriteereitä minulla ei miehen suhteen ole ja olen ihastunut moniin ihmisiin. Lapsia en koskaan halua ja ehkä tämäkin on este joillekin.  Jotenkin ajattelen, että on parempi olla yksin kuin pettyä ja tämä ajatus toisaalta vaan lisää sitä yrittämisen puutetta. Jos joku olisi joskus sanonut jotain hyvää, enkä olisi toisaalta näin varovainen ja yksinäinen susi niin asiat olisivat helpompia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanssa kokematon ja kohta 27, tosin nainen. En ole myöskään ikinä suudellut tai pitänyt kädestä kiinni. Että onhan meitä. Välillä mietin, että onhan se hassua, kun elää tältä osin jossain 12-vuotiaan maailmassa.

Tarinoiden mukaan sinua ei voi olla olemassakaan. Naisethan saa aina miehen jne.

Itse en enää oikein jaksa pitää "hassuna" sitä, että on näissä asioissa siellä 11 - 12-vuotiaiden tasoissa. Tai ei se ainakaan kauheasti naamaa hymyyn vedä. Sitä tuntee itsensä niin kovin vialliseksi ja jotenkin hirmu huonoksi ja säälittäväksi. Veilä joksikin 20-vuotiaaksi jaksoi uskoa ja pitää itseään jotenkin "normaalina", mutta nykyään vitutuskäyrä asian suhteen alkaa olla jo aika tapissaan. Ahdistaa ihan älyttömästi jos joku jostain syystä kyselee naisasioista ja joutuu valehtelemaan. Eihän noiden asioiden pitäisi edes muille kuulua?

En usko, että vähän epätoivoisena ja epävarmana ja oikein _yrittämällä_ löytää kumppania tai muutenkaan rakkautta.

Voi kuulostaa kliseeltä, mutta tosiaan paras ja ainoa keino rakkauden "löytämiseksi" elämään, on oikeasti tutustua itseensä, löytää oma sisäinen valo ja ääretön määrä positiivista energiaa, jota alkaa säteilemään ympäristöönsä. Tällöin saa täyden itsevarmuudenkin elämään, kun ei enää jahtaa yhtään mitään, koska on jo löytänyt sen tärkeimmän, eli oman itsensä ja sielunsa.

Kun ei enää tarvitse jahdata mitään, niin toiset ei myöskään enää näe sinua sellaisena, että sinulta puuttuu jotain ja olet jotain vailla.

Koska jos ilmennät itseäsi niin, että olet jotain vailla, niin toiset ihmiset huomaavat, että haluat heiltä "jotain" eivätkä täten siis kovin kiinnostu sellaisesta seurasta.

Kaikki lähtee itsestä ja itsensä syvällisestä tuntemisesta ja kosketuksista omaan keskukseensa. Monilla ei sitä kosketusta ole, mutta kaikilla se mahdollisuus kuitenkin on, jos vain itse päättää. :)

Lepolasse kirjoitti:

Vielä ehtii kirjoitti:

Kolmekymppisenä moni nainen lopettaa turhan nirsoilun, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät ja biologinen kello alkaa tikittää. Sinulla on silloin kohtuulliset mahdollisuudet, jos asiasi ovat muuten kunnossa. Eli pidät kunnostasi ja ulkonäöstäsi huolta, olet töissä, sinulla on kavereita ja harrastuksia. 

Vielä kun muistat, ettet mainosta kokemattomuuttasi.

Joo eipä ole tullut mieleen mainostaa kokemattomuutta, mutta miten helvetissä sen oikein voi peittääkään siinä vaiheessa kun tulee eteen ns. tositilanne?

Tähän olisi kyllä kiva saada vastaus palstalaisilta... Näin samassa tilanteessa olevana miehenä mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko mahollisuutta lähteä pariks viikoks -kuukaudeks esim. Filippiineille?

Meet sinne ja hommaat ekat kokemukset naisesta tai naisista. Esim. Tagged sovelluksella tutustut kaupungin johonkin naiseen (siellä on ihan oikeita opiskelijatyttöjä ym. Kunnon tyttöjä siellä Taggedissa) ja sovit treffit, että näyttää sulle paikkoja yms.

Tai sitten hengailet vaikka kauppakeskuksessa päivällä tai mitä ikinä haluatkaan tehdä ja koet parhaaks. Illalla meet ulos tuulettumaan, mut et mihinkään h uorabaariin ja siellä varmasti tapaat kivoja tyttöjä, mut kato tarkkaan ja juttele pitkään tytön kanssa ennenkö mahdollisesti meette sit sun huoneeseen.

Kannattaa oikeasti _tehdä_ kaikki mihin kykenet, vaikka jännittäisikin tai epäilyttäisi.

Saat kokemuksia ja muistoja ja ennenkaikkea elät elämääsi.

Vaihtoehto on jäädä vaan miettimään juttuja kotiin ja r unkkaamaan, mutta suosittelen kyllä laittamaan kaiken likoon!

Jos ap teet tämän, niin älä sitten kuuntele niitä seksikkäitä filippiinoja jotka oikein vaatii saada sua paljaalla ja ottaa spermat sisäänsä sulta, "i'm on a birth control" nope he eivät ole, standardi homma ekstraktoida länkkäriltä kivat tuet ja parempi elämä länkkäri babyn myötä. Älä mene tähän, vaikka kännissä se tuntuukin kuningas idealta kun kiimainen nainen haluaa tuntea sut paljaana sisällään.

No sinne toiselle puolelle palloa se nainen ja lapsi sitten jää, eikä nainen varmaankaan saa mitään yhteyttä enään mieheen, jos mies ei ihan koko identiteettiään samantien ole paljastanut.

Silleen aika huono idea myös siltä tehdä noin.

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanssa kokematon ja kohta 27, tosin nainen. En ole myöskään ikinä suudellut tai pitänyt kädestä kiinni. Että onhan meitä. Välillä mietin, että onhan se hassua, kun elää tältä osin jossain 12-vuotiaan maailmassa.

Tarinoiden mukaan sinua ei voi olla olemassakaan. Naisethan saa aina miehen jne.

Itse en enää oikein jaksa pitää "hassuna" sitä, että on näissä asioissa siellä 11 - 12-vuotiaiden tasoissa. Tai ei se ainakaan kauheasti naamaa hymyyn vedä. Sitä tuntee itsensä niin kovin vialliseksi ja jotenkin hirmu huonoksi ja säälittäväksi. Veilä joksikin 20-vuotiaaksi jaksoi uskoa ja pitää itseään jotenkin "normaalina", mutta nykyään vitutuskäyrä asian suhteen alkaa olla jo aika tapissaan. Ahdistaa ihan älyttömästi jos joku jostain syystä kyselee naisasioista ja joutuu valehtelemaan. Eihän noiden asioiden pitäisi edes muille kuulua?

Siis miksi ihmeessä joudut valehtelemaan? itse aiemmin kirjoitin että minua on jo epäilty homoksi ja veetuillakseni vastasin olevani. En itse ainakaan väitä että minulla olisi nainen kun ei ole. Eikä nuo asiat tosiaan kuulu kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko mahollisuutta lähteä pariks viikoks -kuukaudeks esim. Filippiineille?

Meet sinne ja hommaat ekat kokemukset naisesta tai naisista. Esim. Tagged sovelluksella tutustut kaupungin johonkin naiseen (siellä on ihan oikeita opiskelijatyttöjä ym. Kunnon tyttöjä siellä Taggedissa) ja sovit treffit, että näyttää sulle paikkoja yms.

Tai sitten hengailet vaikka kauppakeskuksessa päivällä tai mitä ikinä haluatkaan tehdä ja koet parhaaks. Illalla meet ulos tuulettumaan, mut et mihinkään h uorabaariin ja siellä varmasti tapaat kivoja tyttöjä, mut kato tarkkaan ja juttele pitkään tytön kanssa ennenkö mahdollisesti meette sit sun huoneeseen.

Kannattaa oikeasti _tehdä_ kaikki mihin kykenet, vaikka jännittäisikin tai epäilyttäisi.

Saat kokemuksia ja muistoja ja ennenkaikkea elät elämääsi.

Vaihtoehto on jäädä vaan miettimään juttuja kotiin ja r unkkaamaan, mutta suosittelen kyllä laittamaan kaiken likoon!

Jos ap teet tämän, niin älä sitten kuuntele niitä seksikkäitä filippiinoja jotka oikein vaatii saada sua paljaalla ja ottaa spermat sisäänsä sulta, "i'm on a birth control" nope he eivät ole, standardi homma ekstraktoida länkkäriltä kivat tuet ja parempi elämä länkkäri babyn myötä. Älä mene tähän, vaikka kännissä se tuntuukin kuningas idealta kun kiimainen nainen haluaa tuntea sut paljaana sisällään.

Tuo ajatus siittämisestä kyllä kiihottaisi. Kai saisin pitää kuitenkin sen naisen?

Ai "pitää naisen" vähän kuin lelun? Tai kuin koiran?

Ja toiselle kysyjälle: kyllä filippiineiltä lait toimii Suomeen saakka ja vedetään Suomen lailla tuet kotiin, nykyisin some aikana on helppo löytää kenet tahansa netistä vaikka kuinka antaisit väärät nimet. Tuhoat elämäsi jos menet laittamaan jonkun sieltä paksuksi, se on siellä standardi business katsokaa aiheesta youtubesta videoita. Varsinkin jenkkiläiset miehet laitetaan mojovaksi maksumieheksi lapsen avulla, ja tyhmät miehet panee paljaalla uskoen naista.

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanssa kokematon ja kohta 27, tosin nainen. En ole myöskään ikinä suudellut tai pitänyt kädestä kiinni. Että onhan meitä. Välillä mietin, että onhan se hassua, kun elää tältä osin jossain 12-vuotiaan maailmassa.

Tarinoiden mukaan sinua ei voi olla olemassakaan. Naisethan saa aina miehen jne.

Itse en enää oikein jaksa pitää "hassuna" sitä, että on näissä asioissa siellä 11 - 12-vuotiaiden tasoissa. Tai ei se ainakaan kauheasti naamaa hymyyn vedä. Sitä tuntee itsensä niin kovin vialliseksi ja jotenkin hirmu huonoksi ja säälittäväksi. Veilä joksikin 20-vuotiaaksi jaksoi uskoa ja pitää itseään jotenkin "normaalina", mutta nykyään vitutuskäyrä asian suhteen alkaa olla jo aika tapissaan. Ahdistaa ihan älyttömästi jos joku jostain syystä kyselee naisasioista ja joutuu valehtelemaan. Eihän noiden asioiden pitäisi edes muille kuulua?

Tarinat on tarinoita, mutta olen mä kai vähän tilatopoikkeama.

En haluaisi ottaa tätä tilannetta liian vakavasti, vaikka välillä painaakin mieltä. Ei tää määritä, mitä mä olen ihmisenä. Kuvittelin, että lukiossa löydän jonkun. Sen jälkeen ajattelin, että yliopistossa sitten totta kai. Ei löytynyt. Onneksi kukaan ei kysele. En tiedä, että onko mulla harvinaisen tunneälykkäitä läheisiä, vai näkeekö musta päältä päin, ettei tule onnistamaan. En mielestäni ole ihan ruma, mutta en mikään kauniskaan.

Itsellä sama, mutta olen nainen. 15 ja 16-vuotiaana oli pari yritystä seksiin, mutta ei ne jutut mennyt kumpikaan ihan loppuun asti. En vain pystynyt siihen, koko tilanne tuntui iljettävältä, epäluontevalta ja ahdistavalta. Kaipaan kumppanuutta, luottamusta, aitoa rakkautta ja syvää henkistä yhteyttä voidakseni olla intiimisti toisen ihmisen kanssa. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista seurustelukokemusta, en ole koskaan ollut parisuhteessa, mietin usein että millaista se olisi jos toinen ihminen haluaisi jakaa elämänsä kanssani. Tuntuu että nyt 25-vuotiaana on hiekka valumassa hukkaan tiimalasissa, en minä estoistani tule varmaan koskaan pääsemään eroon. Sama koskee myös muita epävarmuuksiani. Koen olevani ihmisenä liian rikki mihinkään suhteeseen, vaikka joku minut haluaisikin. Ei sellaista tilannetta tosin ole tullut eteen koskaan, että minut olisi haluttu ja että olisin rakastettu. En tule muuttumaan yhtään sen haluttavammaksi iän myötä, se on valitettava tosiasia. Mitä todennäköisimmin jään yksin, ja se asia surettaa ja ahdistaa minua ihan valtavan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanssa kokematon ja kohta 27, tosin nainen. En ole myöskään ikinä suudellut tai pitänyt kädestä kiinni. Että onhan meitä. Välillä mietin, että onhan se hassua, kun elää tältä osin jossain 12-vuotiaan maailmassa.

Tarinoiden mukaan sinua ei voi olla olemassakaan. Naisethan saa aina miehen jne.

Itse en enää oikein jaksa pitää "hassuna" sitä, että on näissä asioissa siellä 11 - 12-vuotiaiden tasoissa. Tai ei se ainakaan kauheasti naamaa hymyyn vedä. Sitä tuntee itsensä niin kovin vialliseksi ja jotenkin hirmu huonoksi ja säälittäväksi. Veilä joksikin 20-vuotiaaksi jaksoi uskoa ja pitää itseään jotenkin "normaalina", mutta nykyään vitutuskäyrä asian suhteen alkaa olla jo aika tapissaan. Ahdistaa ihan älyttömästi jos joku jostain syystä kyselee naisasioista ja joutuu valehtelemaan. Eihän noiden asioiden pitäisi edes muille kuulua?

Siis miksi ihmeessä joudut valehtelemaan? itse aiemmin kirjoitin että minua on jo epäilty homoksi ja veetuillakseni vastasin olevani. En itse ainakaan väitä että minulla olisi nainen kun ei ole. Eikä nuo asiat tosiaan kuulu kenellekään.

Koska ei kiinnosta olla minään naureskelun ja vitsailun aiheena. En minä väitä, että minulla on nainen, mutta väitän, että jotain olisi joskus aikanaan ollutkin. Yleensä kyselyt jää tuohon pisteeseen ja sen jälkeen ketään ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama, mutta olen nainen. 15 ja 16-vuotiaana oli pari yritystä seksiin, mutta ei ne jutut mennyt kumpikaan ihan loppuun asti. En vain pystynyt siihen, koko tilanne tuntui iljettävältä, epäluontevalta ja ahdistavalta. Kaipaan kumppanuutta, luottamusta, aitoa rakkautta ja syvää henkistä yhteyttä voidakseni olla intiimisti toisen ihmisen kanssa. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista seurustelukokemusta, en ole koskaan ollut parisuhteessa, mietin usein että millaista se olisi jos toinen ihminen haluaisi jakaa elämänsä kanssani. Tuntuu että nyt 25-vuotiaana on hiekka valumassa hukkaan tiimalasissa, en minä estoistani tule varmaan koskaan pääsemään eroon. Sama koskee myös muita epävarmuuksiani. Koen olevani ihmisenä liian rikki mihinkään suhteeseen, vaikka joku minut haluaisikin. Ei sellaista tilannetta tosin ole tullut eteen koskaan, että minut olisi haluttu ja että olisin rakastettu. En tule muuttumaan yhtään sen haluttavammaksi iän myötä, se on valitettava tosiasia. Mitä todennäköisimmin jään yksin, ja se asia surettaa ja ahdistaa minua ihan valtavan paljon.

Kuulostat pelottavan paljon minulta. En tosin ole koskaan ollut lähelläkään seksiin päätymistä. Tai ehkä joskus aikanaan kun kouluterkkari nypläili kiveksiäni. Kai sen voi laskea? Ainakin se on lähimpänä mihinkään seksiin viittaavaakaan mitä olen kokenut.

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lepolasse kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kanssa kokematon ja kohta 27, tosin nainen. En ole myöskään ikinä suudellut tai pitänyt kädestä kiinni. Että onhan meitä. Välillä mietin, että onhan se hassua, kun elää tältä osin jossain 12-vuotiaan maailmassa.

Tarinoiden mukaan sinua ei voi olla olemassakaan. Naisethan saa aina miehen jne.

Itse en enää oikein jaksa pitää "hassuna" sitä, että on näissä asioissa siellä 11 - 12-vuotiaiden tasoissa. Tai ei se ainakaan kauheasti naamaa hymyyn vedä. Sitä tuntee itsensä niin kovin vialliseksi ja jotenkin hirmu huonoksi ja säälittäväksi. Veilä joksikin 20-vuotiaaksi jaksoi uskoa ja pitää itseään jotenkin "normaalina", mutta nykyään vitutuskäyrä asian suhteen alkaa olla jo aika tapissaan. Ahdistaa ihan älyttömästi jos joku jostain syystä kyselee naisasioista ja joutuu valehtelemaan. Eihän noiden asioiden pitäisi edes muille kuulua?

Siis miksi ihmeessä joudut valehtelemaan? itse aiemmin kirjoitin että minua on jo epäilty homoksi ja veetuillakseni vastasin olevani. En itse ainakaan väitä että minulla olisi nainen kun ei ole. Eikä nuo asiat tosiaan kuulu kenellekään.

Koska ei kiinnosta olla minään naureskelun ja vitsailun aiheena. En minä väitä, että minulla on nainen, mutta väitän, että jotain olisi joskus aikanaan ollutkin. Yleensä kyselyt jää tuohon pisteeseen ja sen jälkeen ketään ei enää kiinnosta.

Vaikea ymmärtää sitä ihmistä joka vitsailee tai nauraa asiasta sinulle. Itse olen kavereideni kanssa monesti jutellut naisasioista ja tiedän olevani kokemattomin meistä ja toisaalta hekin tietävät minun tilanteeni, mutta eivät millään tavalla naura tai kommentoi huonolla tavalla. Täysin tuntemattomille asia ei tietenkään edes kuulu mutta kavereiden kanssa jos asia on tullut esille niin ei ole haitannut.

Itse olen myös pohtinut, jos päätän vain päiväni, ennenkuin 40 vuotta tulee ikää mittariin. Kevät on erityisen vaikeaa aikaa. Joskus kateellisena katselen niitä onnellisia pareja, joissa miehellä söpö nainen vierellä kävelevät kadulla. Plus tietty se, ku vaatteet vähenevät naisilla. 

M33

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös pohtinut, jos päätän vain päiväni, ennenkuin 40 vuotta tulee ikää mittariin. Kevät on erityisen vaikeaa aikaa. Joskus kateellisena katselen niitä onnellisia pareja, joissa miehellä söpö nainen vierellä kävelevät kadulla. Plus tietty se, ku vaatteet vähenevät naisilla. 

M33

Itse en päiviäni ajatellut päättää naisten takia. Toivoisin vain, että päälle kolmikymppisenä olisin hyväksynyt tilanteen ja voisin elää asian kanssa ilman mitään harmitusta tai ongelmaa.

Ja joo, kevät ja kesä on paskamaista aikaa kun ilmeisesti joku kiima-aika iskee päälle ja pariskuntia näkyy ihan kaikkialla niin onnellisen näköisenä. Ja vähäpukeisina.

Pakko tulla sanomaan, että olen itse 40 täyttänyt nainen ja ihan samalla tapaa kuin moni muukin täällä elänyt yksin koko ajan, ilman mitään seurustelusuhteita. Sanoisin syyksi, etten ole koskaan kovin aktiivisesti itse etsinyt, ja vaikka usein kuulen edelleen ihmettelyä siitä, että olen vieläkin yksin, olen huomannut että en herätä miesten kiinnostusta. Miehet viihtyvät seurassani ja kuvailevat nätiksi ja kivaksi, mutta eivätpä juuri koskaan muussa mielessä kuin ystävänä.

Kumppanin puuttuminen ja tässä vaiheessa tietenkin myös todennäköinen lapsettomuus tekevät joskus murheelliseksi, mutta muuten olen onnellinen ja koetan nähdä hyvät puolet elämässäni. Olen terve, on mieleinen työ ja mahdollisuus harrastaa asioita, joista pidän, on perhettä ja ystäviä, jotka ovat rakkaita ja läheisiä. Uskon, ettei peli ole vieläkään menetetty, vaikka aika epätodennäköiseltähän se alkaa jo vaikuttaa. Ei siinä tarvita kuin se yksi, joka sattuisi tykkäämään juuri tällaisesta tytöstä. Minua ei haittaisi kokematon mies, enkä niin piittaa ulkonäköseikoistakaan, jos luonne ja arvomaailma kohtaavat. En usko että loppujen lopuksi haittaa monia muitakaan. Pää pystyyn ja pilkettä silmäkulmaan! :) Ei se tee ketään huonommaksi, ja kuten tästäkin keskustelusta huomaa, sama pulma on niin monella, ettei se lopulta edes niin harvinaista ole. Parempi ajatella positiivisesti. Oikeastaan pidän parempanakin sitä, että on säästynyt niiltä traumoilta ja ahdistuksilta, joita puolestaan liian varhainen seksielämän aloitus joillekin saa aikaan. Uskokaa pois, niitäkin on paljon. Toki olisihan se ollut kiva löytää joku jo vaikka vuosikymmen tai pari aikaisemmin, jos olisi käynyt tuuri siinä suhteessa, mutta näillä mennään.

Yksinäiset, ehdotan teille että katselette vähän eri silmällä ympärillenne. Olen huomannut, että ne mukavat, kiltit ja rauhallisemmat, "tavallisemman" näköiset miehet, joista itse voisin olla kiinnostunut, eivät yleensä katsele kaltaisiaan, vaan haikailevat joidenkin blondattujen bilekissojen perään. Yleensäkin kuvio on yleensä se, että kunnolliset miehet katselevat niitä naisia, jotka vain pyörittävät heitä lystikseen ja nauravat perään. Tutustukaa ihmeessä tavallisiin naisiin, hakeutukaa harrastusten ja kiinnostuksenkohteittenne mukaisiin paikkoihin ja jutelkaa ihan tavallisesti. Vaikka kirjastossa, tai kansalaisopiston kursseilla, kaupan hedelmäosastolla tai vastaavaa. Harjoitelkaa ihmisiin tutustumista, keskustelua ja porukassa olemista. Kun juttelee asioista, jotka ovat itselle kiinnostavia, ei se ole niin vaivaantunutta kuin silloin, kun koettaa tehdä tikusta asiaa kiusaantuneena.

Onkohan olemassa mitään ryhmiä, foorumia tms, joissa voisi tutustua ja kaverustua ikään kuin vertaistukena? Jos on vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa, netin kautta voi olla helpompi harjoitella ja tutustua. Tsemppiä ja iloista kevättä ja lähestyvää kesää teille kaikille. Hymyilkää peiliin katsoessanne ja todetkaa, että ette ole yksin, ei teissä sen kummempaa vikaa ole kuin kenessäkään muussakaan, ja paljon elämää on vielä edessäpäin! :)

Vierailija kirjoitti:

Pakko tulla sanomaan, että olen itse 40 täyttänyt nainen ja ihan samalla tapaa kuin moni muukin täällä elänyt yksin koko ajan, ilman mitään seurustelusuhteita. Sanoisin syyksi, etten ole koskaan kovin aktiivisesti itse etsinyt, ja vaikka usein kuulen edelleen ihmettelyä siitä, että olen vieläkin yksin, olen huomannut että en herätä miesten kiinnostusta. Miehet viihtyvät seurassani ja kuvailevat nätiksi ja kivaksi, mutta eivätpä juuri koskaan muussa mielessä kuin ystävänä.

Kumppanin puuttuminen ja tässä vaiheessa tietenkin myös todennäköinen lapsettomuus tekevät joskus murheelliseksi, mutta muuten olen onnellinen ja koetan nähdä hyvät puolet elämässäni. Olen terve, on mieleinen työ ja mahdollisuus harrastaa asioita, joista pidän, on perhettä ja ystäviä, jotka ovat rakkaita ja läheisiä. Uskon, ettei peli ole vieläkään menetetty, vaikka aika epätodennäköiseltähän se alkaa jo vaikuttaa. Ei siinä tarvita kuin se yksi, joka sattuisi tykkäämään juuri tällaisesta tytöstä. Minua ei haittaisi kokematon mies, enkä niin piittaa ulkonäköseikoistakaan, jos luonne ja arvomaailma kohtaavat. En usko että loppujen lopuksi haittaa monia muitakaan. Pää pystyyn ja pilkettä silmäkulmaan! :) Ei se tee ketään huonommaksi, ja kuten tästäkin keskustelusta huomaa, sama pulma on niin monella, ettei se lopulta edes niin harvinaista ole. Parempi ajatella positiivisesti. Oikeastaan pidän parempanakin sitä, että on säästynyt niiltä traumoilta ja ahdistuksilta, joita puolestaan liian varhainen seksielämän aloitus joillekin saa aikaan. Uskokaa pois, niitäkin on paljon. Toki olisihan se ollut kiva löytää joku jo vaikka vuosikymmen tai pari aikaisemmin, jos olisi käynyt tuuri siinä suhteessa, mutta näillä mennään.

Yksinäiset, ehdotan teille että katselette vähän eri silmällä ympärillenne. Olen huomannut, että ne mukavat, kiltit ja rauhallisemmat, "tavallisemman" näköiset miehet, joista itse voisin olla kiinnostunut, eivät yleensä katsele kaltaisiaan, vaan haikailevat joidenkin blondattujen bilekissojen perään. Yleensäkin kuvio on yleensä se, että kunnolliset miehet katselevat niitä naisia, jotka vain pyörittävät heitä lystikseen ja nauravat perään. Tutustukaa ihmeessä tavallisiin naisiin, hakeutukaa harrastusten ja kiinnostuksenkohteittenne mukaisiin paikkoihin ja jutelkaa ihan tavallisesti. Vaikka kirjastossa, tai kansalaisopiston kursseilla, kaupan hedelmäosastolla tai vastaavaa. Harjoitelkaa ihmisiin tutustumista, keskustelua ja porukassa olemista. Kun juttelee asioista, jotka ovat itselle kiinnostavia, ei se ole niin vaivaantunutta kuin silloin, kun koettaa tehdä tikusta asiaa kiusaantuneena.

Onkohan olemassa mitään ryhmiä, foorumia tms, joissa voisi tutustua ja kaverustua ikään kuin vertaistukena? Jos on vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa, netin kautta voi olla helpompi harjoitella ja tutustua. Tsemppiä ja iloista kevättä ja lähestyvää kesää teille kaikille. Hymyilkää peiliin katsoessanne ja todetkaa, että ette ole yksin, ei teissä sen kummempaa vikaa ole kuin kenessäkään muussakaan, ja paljon elämää on vielä edessäpäin! :)

Itse olen uteliaisuuttani tinderistä katsellus 35-40 vuotiaita naisia. Pääosin ovat normaalin viehättäviä. Toki joukossa on varmasti muutamia sellaisiakin, jotka eivät enää jaksa ulkonäöstään pitää huolta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä taas toivon etten olis koskaan sek siä harrastanutkaan, sillä siitä sytty se halu josta ei neitsyenä ollut tietoinen. Nyt eronneena en kaipaa parisuhdetta, ainoastaan seksi kiinnostaisi, mutta ei viiti ystävyyssuhteita mieskavereihin lähteä pilaamaan enkä yhden illan jutun kanssa lähtis myöskään peittoa heiluttamaan.

Mitäh? Kyllä mulla ainakin seksihalut oli tosi kovat neitsyenä ja itsetyydytin jatkuvasti, ei ne halut missään yhdynnässä syttyneet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas toivon etten olis koskaan sek siä harrastanutkaan, sillä siitä sytty se halu josta ei neitsyenä ollut tietoinen. Nyt eronneena en kaipaa parisuhdetta, ainoastaan seksi kiinnostaisi, mutta ei viiti ystävyyssuhteita mieskavereihin lähteä pilaamaan enkä yhden illan jutun kanssa lähtis myöskään peittoa heiluttamaan.

Mitäh? Kyllä mulla ainakin seksihalut oli tosi kovat neitsyenä ja itsetyydytin jatkuvasti, ei ne halut missään yhdynnässä syttyneet!

Itsetyydytys ja seksi on vähän eri asia.