Mikä järki siinä on, että armeijaan mentävä heti lukion jälkeen?

Eiköhän se lukion ja jatko-opintojen välinen rako ole paras mahdollinen. En tiedä mikä on nykykäytäntö, mutta omissa kutsunnoissani sai esittää toivomuksen saapumiserästä ja palveluspaikasta. Sen voin luvata, että korkeakouluopintojen jälkeen on iässä, jossa se inttiperseily ottaa todella päähän, joten siltä kannalta varusmiespalvelus kannattaa suorittaa ensi tilassa lukion tai ammattikoulun jälkeen.

En minä mennyt kuin vasta seuraavassa helmikuussa.

oisko se helpompaa kesken opintojen

Saahan sitä lykätä siihen vuoteen, kun täyttää 30.

Minä en nyt tajua avaajan pointtia enkä ärsyyntymistä. Sekavaa kaikkiaan. Mutta ainakin omalla kohdalla armeijaan meno heti heinäkuussa lukion päätyttyä oli järkevin tapa hoitaa velvollisuus pois alta ja sitten taas vuoden palveluksen jälkeen aloittaa opinnot heti seuraavan vuoden elokuussa. Ei juuri mennyt aikaa hukkaan eikä ollut piinaamassa se puuttuva intti katkaisemaan opintoja tai haittaamaan myöhemmin työnsaantia. En ymmärrä turhaa vitkuttelua intin kanssa, enkä varsinkaan erilaisia välivuosia yms. laiskotteluita nuorilla ja aikaansaavilla ihmisillä. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se lukion ja jatko-opintojen välinen rako ole paras mahdollinen. En tiedä mikä on nykykäytäntö, mutta omissa kutsunnoissani sai esittää toivomuksen saapumiserästä ja palveluspaikasta. Sen voin luvata, että korkeakouluopintojen jälkeen on iässä, jossa se inttiperseily ottaa todella päähän, joten siltä kannalta varusmiespalvelus kannattaa suorittaa ensi tilassa lukion tai ammattikoulun jälkeen.

Komppaan tätä. Muutama palvelustoveri oli 25+ -sarjaa, jo valmistuneita, perheellisiä miehiä, eivätkä he erityisesti nauttineet sen enempää itse palveluksen monista pikku yksityiskohdista, kuin 19-kesäisten tovereiden, alaisten tai mikä pahinta, esimiesten edesottamuksista ja seurasta.

Positiivisena puolena monet jo (usein korkea-) koulunsa käyneet "ikäihmiset" usein päätyivät johtajiksi ja heillä olikin muita paremmat edellytykset myös toimia johtajina selvästi nuoremmilleen, silkan elämänkokemuksensa myötä. Samaa taas ei voi sanoa niistä epäkiinnostuneista, jotka olivat vain hakeneet lykkäystä niin kauan kuin sitä myönnettiin ehkä koko palveluksen välttelyn toivossa, joilla ei ollut sen erityisempää siviilikoulutusta eikä halua/rahkeita intin johtajakoulutukseen. Heillä se kärsimys koko hommasta oli hyvin silmiinpistävää.

Sanoisin siis, että mitä vähemmän asepalvelus kiinnostaa, sen nuorempana se kannattaa hoitaa pois alta, niin pääsee helpommalla.