Monikieliset perheet, joissa vanhempien yhteinen kieli on enlanti
Miten olette ratkaisseet tilanteen, jossa vanhemmat puhuvat eri kieliä äidinkielenään ja nämä toki halutaan opettaa myös lapsille, jotta voi omille lapsille puhua tunnekielellään. Vanhemmat eivät kuitenkaan puhu tai juuri ymmärrä toistensa äidinkieliä eli keskinäinen kommunikointikieli on englanti. Onko lapsen kielenkehitykselle kovin haitallista, että vanhemmat puhuvat keskenään kokonaan eri kieltä kuin lasten kanssa. Entä onko syntynyt ongelmatilanteita, kun vanhemmat eivät aina ymmärrä, mistä toinen vanhempi ja lapsi vieressä keskustelevat?
Kommentit (8)
Missä maassa te asutte? Suomessa? Miksei suomi ole sitten perheen kieli?
Ollaan tässä nyt seilailtu Suomen ja Etelä-Korean välillä. Nyt kun ruvetaan perustamaan perhettä, niin ajateltiin ainakin alustavasti asettua Suomeen. Perheen kieli ei olisi suomi, koska mieheni ei puhu sitä muutamaa sanaa enempää. Mut siltä vähän näyttää et ei kai tässä muu auta, kuin pistää mies suomen kielen tunneille tai alkaa itse opetella koreaa ennen kuin ruvetaan lapsia tekemään 😂
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tässä nyt seilailtu Suomen ja Etelä-Korean välillä. Nyt kun ruvetaan perustamaan perhettä, niin ajateltiin ainakin alustavasti asettua Suomeen. Perheen kieli ei olisi suomi, koska mieheni ei puhu sitä muutamaa sanaa enempää. Mut siltä vähän näyttää et ei kai tässä muu auta, kuin pistää mies suomen kielen tunneille tai alkaa itse opetella koreaa ennen kuin ruvetaan lapsia tekemään 😂
Ei: Suomessa on hyvä 2kielisyysohjelma päiväkodeissa ja muutenkin. Molemmat vanhemmat puhuvat tunnekielenä omaa kieltään lapselle ja yhteinen voi olla se englanti,jonka lapsi oppii siinä sivussa. JA ne kasvatuasiat kannattaa joo sopia etukäteen.
Koetan etsiä sulle vinkkejä lounaan jälkeen,tule katsomaan!
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tässä nyt seilailtu Suomen ja Etelä-Korean välillä. Nyt kun ruvetaan perustamaan perhettä, niin ajateltiin ainakin alustavasti asettua Suomeen. Perheen kieli ei olisi suomi, koska mieheni ei puhu sitä muutamaa sanaa enempää. Mut siltä vähän näyttää et ei kai tässä muu auta, kuin pistää mies suomen kielen tunneille tai alkaa itse opetella koreaa ennen kuin ruvetaan lapsia tekemään 😂
No eikö se opi suomen jo sinä odotusaikana?
puhepuhu puh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tässä nyt seilailtu Suomen ja Etelä-Korean välillä. Nyt kun ruvetaan perustamaan perhettä, niin ajateltiin ainakin alustavasti asettua Suomeen. Perheen kieli ei olisi suomi, koska mieheni ei puhu sitä muutamaa sanaa enempää. Mut siltä vähän näyttää et ei kai tässä muu auta, kuin pistää mies suomen kielen tunneille tai alkaa itse opetella koreaa ennen kuin ruvetaan lapsia tekemään 😂
Ei: Suomessa on hyvä 2kielisyysohjelma päiväkodeissa ja muutenkin. Molemmat vanhemmat puhuvat tunnekielenä omaa kieltään lapselle ja yhteinen voi olla se englanti,jonka lapsi oppii siinä sivussa. JA ne kasvatuasiat kannattaa joo sopia etukäteen.
Koetan etsiä sulle vinkkejä lounaan jälkeen,tule katsomaan!
Ei. Ei ja ei. Ei mitään sönkköenkkua yhteiseksi kieleksi, vaan jompikumpi vanhemman kieli.
Ja mitä ihmettä on 2kielisyysohjelma?
Enoni puhuu vaimonsa kanssa englantia. Eno puhuu suomea ja englantia lapselle, vaimo omaa äidinkieltään ja englantia. Suomalaiset sukulaiset yleensä suomea.
onhan noita.. molemmat kahden kansalaisuuden tyyppejä... kummankaan äidinkieli ei ole suomi. Ja lisäksi vielä molemmat muutenkin kieli taitureita eli 4 muuta kieltä kuin se pääasiallinen äidinkieli. Ja joo enkuksi mennään ja välillä vähän saksaa ja joskus johdetaan latinan ja kreikan kautta jos tuli mieleen joku hassu kielellinen leikki.
Mua kuvitellaan hämäläiseksi ja häntä myös jonkin sortin suomalaiseksi ulkonäön perusteella. Pitääkin sitten finskinaisille vastata kun friidulta kysytään jotain eikä ihan ymmärrä kysymystä.
Joten siinä sitten kreikkaa, turkkia, suomea, muumiruotsia, venäjää, enkkua, saksaa ja (välttelevästi) espanjaa jne... Pimu sitten vielä haksahtanu Sanskrittiin joten sarja alkaa oleman aika täysi.
Hiemn yritin arabiaa mutta kirjoituskielen ymmärtämienn on mahdotonta. Ainakin vielä.
Suomenruotsialaisittain on semmoinens sanonta ettö muut (finskit) puhuvat mitä osaavat (yksikielisiä juntteja kun ovat), me puhutaan mitä halutaan.
On. Molemmat vanhemmat puhuu äidinkieltään, niistä toinen on perheen yhteinen kieli. Tämä on suositus ja syystä.