Miten selvitä avoimesti vihamielisen ihmisen, johon törmää lähes päivittäin, kanssa?

nauttii kun huomaa että sinä olet ihan peloissasi ja on varmasti huomannut sen kykenen vaikuttamaan sinun mielentilaasi.

Minulla on töissä samanlainen työkaveri, yritti töniä ruokajonossa mutta minäpä tönäisin takas eikä tervehtinyt vastaantullessa, mutta enpä tervehtinyt sitten minäkään, katoin vaan takas. Nyt se on alkanut oma aloitteisesti tervehtimään, siihen tietysti olen vastannut.'

Tollainen johtuu aina kateudesta ja siitä että itsellä on paha olla.

etta kun nainen on vanha, niin kokee sut varmaan uhaksi, kun olet ilmeisesti hanta nuorempi (?). Pelkaa kai menettavansa tyopaikkansa nuoremmille, eli voi olla etta vihaisi kaikkia nuoria uusia tulokkaita. Oletko hanta paremmassa asemassa? Koska voi myos olla etta han ajattelee etta sinun tehtavasi kuuluisi oikeasti hanelle, koska on ollut kaeummin talossa.



Kateellinen on ja kokee sinut uhkana, aivan varmasti.

Myös minun vaikea ex-työkaveri oli hyvin arvaamaton. Luin myöhemmin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kirjan " Naamiona terve mieli" . Siinä luetellut tyypilliset narsistin persoonallisuuspiirteet olivat kuin suoraan tämän ihmisen kuvausta, paitsi että hän ei ollut narsisteille tyypillisesti hurmaava ja aluksi mukavan oloinen vaan vakava ja takakireä.

Sitä ennen soitat tuon kasetin tälle naiselle, sanot että hommaan sulle potkut ellet lopeta.

Meidän piti tehdä vuoden päivät töitä yhdessä, samassa työhuoneessa. TYön laatu olisi edellyttänyt paljon keskustelua, mutta tämä työparini ei puhunut kanssani ja suuttui, kun kysyin. Hänellä tuntui olevan ainoana tavoitteena vaikeuttaa työni tekoa kaikin mahdollisin tavoin, salaamalla tietoa jne. Vihamielisyyttä hän ei koskaan näyttänyt muuta kuin kahden kesken ollessamme ja koska olin paikkakunnalla uusi, en voinut paljoa puhua asiasta - kuka minua olisi uskonut?



Selvisin, kun käyttäydyin mahdollisimman etäisesti ja asiallisesti. Pidin erittäin tarkkaa huolen, etten anna mitään aihetta. En näyttänyt tunteitani, en suuttunut näkyvästi vaikka hän yritti saada minut ansaan eli menettämään malttini. Muutaman ihmisen onnistuin saamaan uskomaan minua ja he olivat tukenani tuon helvetillisen vuoden ajan. Jos olisin ollut nuorempi ja kokemattomampi, olisin kai päätynyt hullujen huoneelle, mutta sain jotenkin asetettua asian mittasuhteisiinsa. Nykyisin näemme harvoin, mutta edelleenkään en pysty olemaan luontevasti edes isoissa tilaisuuksissa, jos hän on läsnä.

Riippuu paljon siitä millainen ihminen olet, mutta itse kuluttaisin hetken jos toisenkin miettimällä, kuinka olla vastaanottamatta negatiivisuutta toiselta. Siis hyväksyä se että hän on tuollainen; ja jotenkin luoda visio siitä kuinka kurjaa hänellä varmaan on kun ei muuhun pysty. ja sitten suhtautua ikäänkuin " huono-osaiseen" myötätunnolla ja ymmärtäväisesti. Raskasta on tietty se, jos toinen tulee ja loukkaa ja joutuu puolustamaan rajojaan. Mut yrittäisin olla mahdollisimman anteeksiantava- silloin se haittaa vähiten. Ja sanoa suoraan silloin kun toinen käyttäytyy törkeesti, että en voi tehdä työtä ihmisen kanssa joka loukkaa tms. En tiedä- ehkä yrittäisin myös suoraa puhetta siitä, että on vaikeaa työskennellä niin. Jos ihminen on oikeesti sairas, se on pomon asia.

Vastausta en ole keksinyt. Omasta jaksamisesta pitäisi huolehtia joo, mutta kyllähän tuo tilanne voimia ja energiaa syö. Monenlaisten hankalien ihmistena kanssa olen elämässäni oppinut tulemaan tavalla tai toisella toimeen, mutta tämä on vaan niin outoa, etten tunnu saavan millään otetta. Sellainen arvaamattomuuden tunne tuon ihmisen kanssa toimiessa kuluttaa eniten - koskaan ei tiedä, mitä siltä on odotettavissa.



Ap

kylläkin nuori mies. Mistään asiasta ei voi käydä asiallista keskustelua, heti käynnistyy hyökkäysvaihde ja äänen voimakkuus nousee.



Todella ahdistaa, kun joudun tällaisen kanssa välillä hoitamaan asioita. Nykyisin vältän viimeiseen asti hänen kanssaan tekemisiin joutumista mikäli vain pystyn asioihin vaikuttamaan.

Ilmapiiri koko toimistolla oli niin painostava tämän yhden ainoan ihmisen takia, että sieltä lähti moni muukin.



En ole varma, oliko hän narsisi, vai adhd, mutta ei hän ainakaan normaalin aikuisen tavoin käyttäytynyt.



Teki mielenkiintoisia johtopäätöksiä ihmisistä ja kuvitteli tietävänsä kaikesta kaiken.

kanssa kamppailevia hormonihirviöitä. Osa on saanut suuren avun hormonikorvaushoidoista, osa taas ei käytä ja se näkyy. Mielialat vaihtelee yliystävällisestä hirviöön ihan hetkessä. Kaikkia haukutaan ja aina vika on toisessa. Tuo meillä kaikilla on joskus edessä, joten muistetaanpa sitten itse mennä ajoissa lääkärille:)



Kysyppä, onko sillä lääkitys kohdallaan;)

Selvisin menemällä vielä ylemmän esimiehen puheille, jolle ongelma taisi olla tuttu ja odotettavissa, ja hän välittömästi siirsi minut hienotunteisesti toisen esimiehen alaiseksi.

Tosin puolen vuoden kuluttua hakeuduin muihin töihin, juuri tästä syystä. Olisivat saaneet minusta hyvän pitkäaikaisen työntekijän ilman tätä yhtä häirikköä, jonka armoille minut heitettiin.



Kuulin myöhemmin että hänellä kuluu alaisia kuin kertakäyttömukeja. Yksi tosi sitkeä on kestänyt, en tiedä millä hinnalla.