koliikista
Kyllä on ollut tosi helpottavaa lukea muiden kokemuksista tosta koliikista, kun tietää ettei ole yksin vaan on muitakin kohtalotovereita. Tulin tässä vasta tänään lueskelemaan näitä juttuja, vaikka huudosta ollaan " kärsitty" jo muutama kuukausi. Meidän tyttö aloitti ilta/yöhuutamisen n. kk:n ikäisenä. Itkeskeli yleensä aamuyöhön asti, parhaimmillaan sain sen nukkumaan vasta aamulla vaunuihin tungettuani ja ulos lähdettyäni. Kaikkea kokeiltiin; Cuplatoneista Relaan, imetysdieeteistä korvikkeiden vaihteluun ja jumpasta vyöhyketerapiaan (6krtaa käytiin). Sitten helpotti, reilun 2kk:n ikäisenä ja saatiin nukuttua parisen viikkoa hyviä öitä kunnes nyt taas taivas repesi kun otettiin toinen rotavirusrokote. Nyt ollaan taas viikko itketty & valvottu yöt, illasta aamuyön pikkutunneille. Tyttö ihan vääntelehtii kivuista, kouristaa ja selvästi näkee että toiseen sattuu. Kolmena yönä ollaan saatu se turvakaukaloon nukutettua, vaikka neuvolasta on sanottu, ettei siinä saisi nukuttaa. Mutta pakkohan se on, kun toinen ei rauhoitu mihinkään muualle, vaunut, sitterit yms. on kokeiltu. Miehestä on ollut aivan uskomattoman paljon apua, ilman häntä olisin jo parantolassa varmastikin.. Päivät meillä menee loistavasti, neiti nukkuu hyvin päikkärit vaunuissa ja on iloinen ja hymyileväinen, mutta kun ilta koittaa niin alkaa painajainen. Tyypillistä on, että tyttö nukahtaa syliin / rinnalle illalla syötettäessä, mutta herää joko heti omaan sänkyyn laitettaessa tai viimeistään puolen tunnin-tunnin kuluttua. Olo on todella naatti ja kärsivällisyys koetuksella. Tämä kyllä saa vakavasti harkitsemaan toisen lapsen hankkimista hyvin tarkkaan. Onko muuten kenelläkään muilla kokemuksia rotarokotteen aiheuttamista vatsaväänteistä?
Kommentit (3)
Meillä huuto kestää nykyään ilta kahdeksasta puoleen yöhön, sekin tosin jo edistystä kun alunperin kolmeviikkoisena aloitti aina yhdeltä yöllä ja huusi aamu kuuteen tai seitsemään. Nyt reilu kaksikuisena saadaan nukkua puolesta yöstä aamuun yhdellä syönnillä ja sekin menee ilman taistelua.
Mikään ei ole meilläkään auttanut vaikka lomareissulla jo näyttikin valoisammalta. Olen jo öisin istunut ja miettinyt pääni puhki mistä tämä on kiinni: verhojen väristä, tutin asennosta vai mistä... Reissussa tosiaan nukahti joka ilta ilman nukuttamistakin yhdeksään mennessä ja heräsi pari kertaa yöllä syömään ja nukahti uudestaan, se vasta oli luksusta. Neuvolassa vaan hyssytelllään ja naureskellaan että sellaisia ne vauvat on, huutavat. Kyllä se siitä kolmikuisena hellittää, laiha lohtu. Koettakaa kestää, niin mekin yritetään. Sitäpaitsi, onko vaihtoehtoja??
että viitsis tekstin lukea.
Oli varmaan mielenkiintoista asiaa.
Jaksamisia teille!