Lue keskustelun säännöt.
Toivon että vanhempani eivät olisi hankkineet lapsia
28.03.2019 |
Tiedän, että kuulostaa varmaan absurdilta, mutta koen oikeasti aikamoista katkeruutta vanhempiani kohtaan siksi, että he ovat tuoneet minut tähän maailmaan.
Olen suhteellisen nuori, mutta olen ollut masentunut jo teini-ikäisestä saakka. Koen elämän olevan taakka, enkä näe missään merkitystä, vaan usein huomaan ajattelevani että elämä on vain jatkuvaa pitkää hidasta matkaa kohti kuolemaa.
Onko kukaan kokenut mitään vastaavaa? En tiedä miten päästää irti tästä tunteesta.
Kommentit (3)
Niin oli tarkoitettu. Uskovaisena ajattelen että on Jumalan tahto että olet olemassa, vaikket itse siten tuntisikaan. Sinusta on varmaan ollut myös paljon iloa monille.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Niin oli tarkoitettu. Uskovaisena ajattelen että on Jumalan tahto että olet olemassa, vaikket itse siten tuntisikaan. Sinusta on varmaan ollut myös paljon iloa monille.
Tämä kuulostaa varmaan tosi kiittämättömältä tai kylmältä myös, mutta oikeasti ei se lohduta mua. Mun jatkuva vuosien päättymätön kärsimys ja elämän kamaluus ei oo sen arvoista, että joillekin muille on ollut iloa. Tunnen pelkkää katkeruutta siitä, että vanhemmat toi mut tähän maailmaan ymmärtämättä, minkälaiseen kärsimykseen mut saattoi.
olen jo suht iällä ja olen tätä asiaa pohtinut pidemmän aikaa, jos kysyttäisiin kaikilta esim 4 kyppisiltä että olisitko halunnut syntyä jos olisit tiennyt mitä elämä on? uskovaisten vastaukset pitäisi tietenkin poistaa. oma vastaukseni olisi ehdoton ei, vaakakupeissa olisi täysi tiedottomuus vs elämän ilot ja surut.