Voinko jo luovuttaa elämän suhteen?

Elämä on pitkä (vaikka nuorena ei välttämättä sitä tajua).

Jos ei ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla pääse opiskelemaan, tulee vielä sekin kerta, jolloin pääsee.

Ja jos ei saa sitä ensimmäistä eikä kymmenettä eikä sadatta hakemaansa työpaikkaa, tulee vielä sekin paikka, jonka saa.

Tärkeintä on, että ei lakkaa yrittämästä, vaikka (ymmärrettävästi) välillä ottaisi kovastikin päähän.

t. nimim. Mummo, joten kokemusta riittää

Älä luovuta <3

Laske rimaa niin helpottaa ja ei se arki ole niin hohdokasta. Nyt aurinkoon tallustelet siellä, tapaa kaveri tai sukulainen, mene saunaan vaikka uimahalliin, vedä kalsarikännit, harrasta seksiä..  Kohta tulee kesä ja kaikki on paremmin!

Mua on hyväksikäytetty lapsena, raiskattu nuorena, kaveri ja seurustelusuhteissa oli rankkaa alistamista ja väkivaltaa. Kiusattiin kotona, koulussa, opinnoissa, työpaikoilla, joka paikassa.

Rumuudesta puhuvat ei ole mua nähneet. Rinnat roikkuu kaukana rintakehästä. Olo on aina tukala. Houkkain pilkaksi mut luotiin. Mutta arvaa mitä? En ole luovuttanut. En ole pilalla kuten kiusaajat, sillä minulla on omatunto. Olen voittaja, koska minä en kiusaa muita.