Voiko perheenjäseniltä odottaa apua esim sairastuessa?

Hätätilanteissa joo, minusta silloin on auttamisvelvollisuus (toki lakisääteisesti ei!). Mutta sellainen jatkuva arkiapu ei välttämättä ole mahdollista eikä sitä voi edellyttää, etenkin jos asuu eri osoitteessa. Meillä esim. kun lapseni kuoli ja olin toimintakyvytön, isäni ja siskoni vuorottelevat ja matkustivat luokseni auttamaan ja hoitamaan muita lapsiani ekat viikot. Mutta perusarjessa heillä on omat kiireensä enkä tavallisissa jutuissa pyytele apua. Sitten jos asuu lähellä, saattaa pystyä auttamaan enemmän. Oletko muuten pyytänyt vanhemmiltasi apua suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteissa joo, minusta silloin on auttamisvelvollisuus (toki lakisääteisesti ei!). Mutta sellainen jatkuva arkiapu ei välttämättä ole mahdollista eikä sitä voi edellyttää, etenkin jos asuu eri osoitteessa. Meillä esim. kun lapseni kuoli ja olin toimintakyvytön, isäni ja siskoni vuorottelevat ja matkustivat luokseni auttamaan ja hoitamaan muita lapsiani ekat viikot. Mutta perusarjessa heillä on omat kiireensä enkä tavallisissa jutuissa pyytele apua. Sitten jos asuu lähellä, saattaa pystyä auttamaan enemmän. Oletko muuten pyytänyt vanhemmiltasi apua suoraan?

En ole koskaan suoraan pyytänyt apua, koska en vaan osaa ja kehtaa. Meillä ei ole saanut eikä saa tunnustaa olevansa heikko. Asutaan melko lähekkäin ja olen kuitenkin pannut merkille että käyvät auttamassa parinsadan kilometrin päässä asuvaa siskoani (tai ajelevat muuten vaan katsomaan). En ole sinänsä kateellinen. Tänään vaan ensimmäistä kertaa mietin että vanhempani ovat kaikki vuodet katsoneet sivusta. Muutakaan tukea ei ole ollut. Hankkisin siivoojan pahimpina kausina jos olisi varaa, mutta ei ole. ap

Loppujen lopuksi aikuiset on itse vastuussa itsestään, eikä vanhemmilla oikeastaan ole lapsuudessakaan muuta velvollisuutta kuin huolehtia perustarpeista eli suoja, vaattet ja ruoka. Vanhemmat saavat sortaa lapsiaan rauhassa kenenkään siihen puuttumatta.

Normaalissa perheessä voi. Mt-ongelmaisissa perheissä tuo teidän kuvio on kuitenkin ihan tavallinen. Osaa lapsista autetaan, osaa ei. Sinulla on huonot vanhemmat.

Lähdit ovet paukkuen kuinka et tarvitse ketään ja kuinka paskoja he ovat?

Vierailija kirjoitti:

Lähdit ovet paukkuen kuinka et tarvitse ketään ja kuinka paskoja he ovat?

Mitähän mahdat tarkoittaa? ap

Miten usein kyläilette? Tietävätkö he tilanteestasi?

Mulla on hirveät vanhemmat ja ge ei auta IKINÄ, ei edes kuoleman hädässä. Jos ikinä erehdyt apuapyytämään saat vittuiluaja nälvintää ja sua haukutaan kuukausikaupalla- mutta apua et saa.

Mulla on ollut 12 vuoden ajan lapsia ja kertaakan vanhempani ei ole auttaneet mitenkäön. Pari kertaa ollut oikeesti paha tilanne johon olis hetkeksi tarvittu hoitoapua (pari tuntia) niin vastaus silloinkin ollut että missään tapauksessa emme auta (ja pilkallista ylimielistä vittuilunaurua päälle).

Jotkut suvut suomessa onihan hirveitä ja ilkeitä, mulla on ikävä kyllä sellanen suku.

Enkä siis mitään säännöllistä ja jatkuvaa apua ole odottamassa keneltäkään. Mutta heräsin vaan ymmärrykseen etten ole koskaan saanut mitään. Sekin auttaisi, jos joku osoittaisi vaan välittävänsä. Jos kerron jotain kuulumisiani niin keskustelu käännetään heti siihen miten vaikeaa muilla on. Vaikkapa siskollani tai ihan kellä vaan tuntemattomalla ihmisellä jossain lehtijutussa. ap

Vierailija kirjoitti:

Lähdit ovet paukkuen kuinka et tarvitse ketään ja kuinka paskoja he ovat?

Mitä väärää tässä ajatuksessa tässä tilanteessa muka on? 😮

Ei tarvitse heitä, on eri asia, kuin tarvita apua.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kyläilette? Tietävätkö he tilanteestasi?

Ovat tietoisia tilanteesta. Eivät ole käyneet kotonani yli vuoteen. ap

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa perheessä voi. Mt-ongelmaisissa perheissä tuo teidän kuvio on kuitenkin ihan tavallinen. Osaa lapsista autetaan, osaa ei. Sinulla on huonot vanhemmat.

Lapset ei ole koskaan itsekäitä varsinkaan itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä? Ap ei itse kerro esim mitä hän tekee perheensä eteen? Vastavuoroisesti voi odottaa sitä apua.

Vierailija kirjoitti:

Lähdit ovet paukkuen kuinka et tarvitse ketään ja kuinka paskoja he ovat?

Hyväosainen aina syyllistää vanhempien hylkäämää lasta, tuttua.

Tiedätkö, omalla toiminnalla ei asiaan voi vaikuttaa. Esim mulla pahasti luonnevikaiset hakkaajavanhemmat jotka rääkkäsi koko lapsuuden, vaikka miten olin kiltti ja yritin miellyttää kaikessa. Vanhempani sitten heittivät lapsensa ulos kotoa kun lapsi täytti 18 ja hylkäsi lapsensa siihen paikkaan. Lopettivat siis yhteydenpidon. Ei olla oltu tekemisissä 15 vuoteen ja syy on siis täysin VANHEMPIEN.

Tätä tietenkin hyvien rakastavien vanhempien lapsen on mahdoton käsittää, koska hyvien vanhempien lapsi naiivisti luulee että KAIKILLA on automaattisesti rakastavat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa perheessä voi. Mt-ongelmaisissa perheissä tuo teidän kuvio on kuitenkin ihan tavallinen. Osaa lapsista autetaan, osaa ei. Sinulla on huonot vanhemmat.

Lapset ei ole koskaan itsekäitä varsinkaan itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä? Ap ei itse kerro esim mitä hän tekee perheensä eteen? Vastavuoroisesti voi odottaa sitä apua.

Narsistinen vanhempi linjoilla. Sinä et ymmärrä mitä vanhemmuus tarkoittaa. Olisit pitänyt ne housut jalassa.

Ap. Kannatta lopettaa kaikki toiveet ja odotukset että vanhempasi muuttuisi. Mulla sama kuvio, siskoa palvotaan ja mua sorsitaan, vaikka kuvio on ollut aina se että minä olen ollut kiltti ja kohtelias kympin tyttö, sisko taas äkäinen tiuskahteluja.

Mun siskoa autetaan viikottain, siivotaan ja hoidetaan lapsia, maksetaan etelänmatkoja, siskolle ostettu auto ja asunto.

Mulle ei mitään. Vanhemmat tuetää olevansa epäreiluja kyllä ja oikein ”näyttävät mahtiaan” sillä että sisarelle ostetaan asunto.

Ptkään toivoin ja odotin että jospa tilanne muuttuisi. Ei muuttunut. Joten helpompaa on hyväksyä paska tilanne kuin taistella sitä vastaan. Vanhempasi eivät muutu, heillä on onat ongelmat jotka saavat heidät käyttäytymään huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kyläilette? Tietävätkö he tilanteestasi?

Ovat tietoisia tilanteesta. Eivät ole käyneet kotonani yli vuoteen. ap

Mitä jos pyytäisit heitä käymään? Joskus ihmiset ei tiedä, onko sopivaa tai haluttua tulla vai ei ja ajattelevat etteivät halua väkisin tuppautua. Apua voi myös kysyä suoraan. Senkin tarjoaminen voi olla joillekin vaikeaa. Osalle se, että äiti tulisi kotiin siivoamaan on kauhistus ja voi olla, että sellaistakaan ei uskalleta tarjota. Sano suoraan, että vaikeimpina hetkinä tarvitsisit tukea tai apua. Kysy, voitko silloin soittaa ja pyytä vaikka kaupassa käyntiä tai pientä siivousta.

Pyydä vanhempiasi käymään. Käy heidän luonaan vierailulla. Avun tarpeesta voit kertoa heille myös, kerro että tarvitset joskus tilapäiväistä apua. Vanhempasi saattavat luulla, että siivoukset yms kotityöt auttavat sinua selviytymisessä, siksi he eivät ole puuttuneet asioihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kyläilette? Tietävätkö he tilanteestasi?

Ovat tietoisia tilanteesta. Eivät ole käyneet kotonani yli vuoteen. ap

Mitä jos pyytäisit heitä käymään? Joskus ihmiset ei tiedä, onko sopivaa tai haluttua tulla vai ei ja ajattelevat etteivät halua väkisin tuppautua. Apua voi myös kysyä suoraan. Senkin tarjoaminen voi olla joillekin vaikeaa. Osalle se, että äiti tulisi kotiin siivoamaan on kauhistus ja voi olla, että sellaistakaan ei uskalleta tarjota. Sano suoraan, että vaikeimpina hetkinä tarvitsisit tukea tai apua. Kysy, voitko silloin soittaa ja pyytä vaikka kaupassa käyntiä tai pientä siivousta.

Jos vanhemmat ovat ap:n tilanteesta tietoisia, niin tuo vain pahentaa tilannetta. Vanhemmat joko vaikenevat, alkavat syyllistää lastaan tai kieltäytyvät jonkun tekosyyn varjolla. Normaalissa perheessä tarjotaan apua, sairaassa perheessä avunpyynnöt koetaan tilaisuutena näyttää oma valta-asema lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kyläilette? Tietävätkö he tilanteestasi?

Ovat tietoisia tilanteesta. Eivät ole käyneet kotonani yli vuoteen. ap

Mitä jos pyytäisit heitä käymään? Joskus ihmiset ei tiedä, onko sopivaa tai haluttua tulla vai ei ja ajattelevat etteivät halua väkisin tuppautua. Apua voi myös kysyä suoraan. Senkin tarjoaminen voi olla joillekin vaikeaa. Osalle se, että äiti tulisi kotiin siivoamaan on kauhistus ja voi olla, että sellaistakaan ei uskalleta tarjota. Sano suoraan, että vaikeimpina hetkinä tarvitsisit tukea tai apua. Kysy, voitko silloin soittaa ja pyytä vaikka kaupassa käyntiä tai pientä siivousta.

Vanhempani eivät ole koskaan olleet halukkaita käymään luonani. Isä ei ollenkaan (syytä en tiedä, käy kuitenkin siskon luona joka asuu paljon kauempana), äiti on käynyt välillä mutta on joskus myös peruuttanut käyntinsä omituisilla perusteilla. Tästä on tullut sellainen, etten viitsi kutsua, kun on tunne ettei kutsu ole mieleen. Ei tarvitse sitten kenenkään tulla ikään kuin pakosta. Sitten on se, että täällä ei ole useimmiten mikään hieno vastaanotto. Tavarat levällään ja siivomatta, kun en jaksa. Kutsu siihen sitten vieraita. Minulel vanhemmat tuntuu nimenomaan vierailta, eikä että kylään tulisi läheisiä ihmisiä, joille voi olla esittämättä. Ehkä jossain perheessä asia on niin, että ymmärretään masentuneen kodin näyttävän masentuneen kodilta, kun energiaa ei ole kuin pakollisiin jos niihinkään. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kyläilette? Tietävätkö he tilanteestasi?

Ovat tietoisia tilanteesta. Eivät ole käyneet kotonani yli vuoteen. ap

Mitä jos pyytäisit heitä käymään? Joskus ihmiset ei tiedä, onko sopivaa tai haluttua tulla vai ei ja ajattelevat etteivät halua väkisin tuppautua. Apua voi myös kysyä suoraan. Senkin tarjoaminen voi olla joillekin vaikeaa. Osalle se, että äiti tulisi kotiin siivoamaan on kauhistus ja voi olla, että sellaistakaan ei uskalleta tarjota. Sano suoraan, että vaikeimpina hetkinä tarvitsisit tukea tai apua. Kysy, voitko silloin soittaa ja pyytä vaikka kaupassa käyntiä tai pientä siivousta.

Jos vanhemmat ovat ap:n tilanteesta tietoisia, niin tuo vain pahentaa tilannetta. Vanhemmat joko vaikenevat, alkavat syyllistää lastaan tai kieltäytyvät jonkun tekosyyn varjolla. Normaalissa perheessä tarjotaan apua, sairaassa perheessä avunpyynnöt koetaan tilaisuutena näyttää oma valta-asema lapselle.

Juuri näin, sairaassa perheessä avun pyytäminen ei laukaise vanhemmissa auttamishalua vaan nujertamishalun ja mahdollisuuden haukkua, halveksia ja arvostella lasta. Nää on suku/perhekohtaisia käytäntöjä. Oman lapsuusperheen kanssa suurin virhe ikinä on näyttää heikkous tai pyytää apua, siitä saa vuosien haukkumisen ja arvostelun. Itse on jaksettava - tai teeskenneltöävä jaksavaa.

Omat lapseni kasvatan kaikessa PÄINVASTOIN kun omat pahansuovat, julmat ja ilkeät vanhempani. Ja autan lapsiani aina, kaikessa, pyytänättä.