Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut elämässäsi suuren rakkauden?
Kommentit (22)
Mä olen ollut jo vuosikaudet naimisissa suuren rakkauteni kanssa.
Kasvettiin yhteen, joten jos joskus jään yksin, tuskin pariudun enää - ei hänen saappaitaan kukaan voi täyttää kuitenkaan, ja vähempi olisi vain molempien ajan hukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Huonostihan siinä lopulta kävi.
Olen ja elän sitä edelleen. Kohtasin elämäni rakkauden vajaa 20v sitten ja meillä on yhteinen elämä, koti ja lapset. Olimme molemmat jo rokanneet ja rollanneet vauhdikkaimmat vuodet taakse toisemme kohdatessamme, olemme osanneet arvostaa toisismme itsenäisinä ihmisinä.
En, enkä usko mihinkään miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Olen kyllä seurustellut, useinkin, mutta rakastanut en ole. Nyt en enää viitsi edes haaskata aikaani johonkin turhanpäiväiseen josta en mitään saa, ja itselläni ei mitään ole antaa.
En jaksaisi sitä draamaa jota joka puolella ympärillään näkee; iai tketään ja porataan kun on tultu petetyksi ja jätetyksi, parisuhteet hajoaa ja lennetään uuden perään. Äkkiä joku laastarisuhde ja yhteenmuutto ja pari pentua - ja sitten taas ero. Ja uuden hakuun äkkiä. On sinun-minun-hänen-heidän-meidän-lapset, myrkyllinen viha toisen eksää kohtaan, tappelua ja taas ero.
Ja se on sitten sitä Suurta Rakkautta. Huoh.
Olen, ja sydänhän siinä särkyi. Reilun vuoden ajan annoin tämän miehen käyttää minua seksiin silloin kun hänelle sopi ja hän halusi. Sitten mies löysi oman suuren rakkautensa.
Nyt vuosia myöhemmin on kuitenkin selvinnyt että en niin yhdentekevä miehelle ollutkaan kuin luulin. Nykyään ollaan hyvissä väleissä ja mies on sanonut että välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri rakkaus sekoittaa pään, tosirakkaus, hmm...
Sitä odotellessa🥨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin kokevani, mutta sitten minut palautettiin maan pinnalle.
Mitä tapahtui?
Olen nuoruudessani kokenut sen kerran. 10 vuoden jälkeen tuo rakkaus loppui. Muijani petti minua useamman kerran. On vielä tähän päivään asti soitellut perääni, kun aikanaan erosin hänestä. En usko enää nykyään todelliseen rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä tosi voimakasta ihastumista, puoleltani yksipuolista rakkautta. Puolisoni ei ehkä ole mikään tajunnanräjäyttävä rakkaus, mutta yhdessä yli 20 vuotta.
En, toivottavasti löydän semmoisen vaikka huonolta kyllä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, voinko vielä vastata tähän vasta vuoden seurustelun jälkeen, mutta tällä hetkellä olen suhteessa, jossa rakastan enemmän kuin koskaan ennen. Ikää on kuitenkin 39, joten ei mistään nuoruuden huumasta ole kysymys ja aiempia ihastuksiakin on pitkä rivi. Tämä suhde on kuitenkin ihan erilainen kuin koskaan ennen. En ole ennen mielelläni käyttänyt rakkaus-sanaa kuin omien lasteni kohdalla, mutta tämän miehen kanssa olen ollut varma rakkaudesta ja olen sen uskaltanut myös sanoa. Hän ei ole täydellinen, mutta hän on ehdottomasti parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
En.
Olen naimisissa ja lapsia on kolme. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi kun olimme tunteneet vasta muutaman kuukauden. Olemme aina eläneet lapsiarkea, ja tässä on ollut paljon riitoja. On myös hyviä aikoja, mutta ei mitään ihmeellisen mullistavaa. Surullista oikeastaan, mutta en usko että kohdalleni voisi tullakaan mitään elokuvamaisen hienoa. Enkä usko, että olen miehellenikään muuta kuin se, johon tyytyi silloin kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tällä hetkellä elämässäni on suuri rakkaus. On minulla takana yli 20 vuoden suhde exään ja lapset hänen kanssaan. Tämä suhde on jotain aivan erilaista. Todellista, syvää rakkautta.
Olen kokenut kaksi kertaa suuren rakkauden, mutta ne rakkaudet ovat keskenään niin erilaiset ja niissä tarinoissa on niin erilaiset rakennusaineet ettei niistä voi samana päivänä edes puhua.
Sitä syvällisempää ja pitkällä tähtäimellä kestävää ja luottamuksellista rakkautta elän tänään ja toivottavasti vanhuuteen saakka.
Se ensimmäinen päättyi toisen kuolemaan mutta se olisi ajan myötä tuhonnut minut ja tappanut pystyyn joten kai siinä jonkinlainen kohtalo puuttui peliin ja jollain tasolla koen että minut ja lapset pelastettiin tulevilta kurjuuksilta.
En ole. Absoluuttinen, molemminpuolinen symbioottinen (ja pyhä) rakkauskokemus puuttuu. Sen puutteen kärsimys näkyy koko olemuksessani.
Naimisissa olen ja lapsiakin. Tällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Olen kokenut ainakin tosi vahvan ihastumisen. Ei tullut suhdetta, mutta tunne on kestänyt pian 20 vuotta. Kumpikin olisi nyt vapailla markkinoilla.
Olen tällä hetkellä yhdessä suuren rakkauteni kanssa. Olemme molemmat jo nelikymppisiä.
Mies on ollut aiemmin naimisissakin, ja sen lisäksi monta kertaa parisuhteessa, mutta minä olen kuulemma ensimmäinen kumppani jolle hän on kertonut itsestään kaiken. Aiemmat kumppanit tunsivat hänet vain pintapuolisesti.
Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta ennen tätä, ja olen ollut aina avoin itsestäni kumppanille, mutta vasta nykyinen mieheni on saanut minut ajattelemaan että olen täysin hyvä sellaisena kuin olen. Hän kehuu ja kannustaa avoimesti, lohduttaa kun epäonnistun ja tukee kaikissa tavoitteissani.
Meillä on uskomattoman vahva fyysinen kemia ja kumpikin kehittää aktiivisesti itseään, koska haluamme molemmat olla mahdollisimman hyvä kumppani toiselle. Arvostamme ja ihailemme toisiamme niin paljon, että haluamme toisillemme vain kaikkein parasta.
Tuntuu kuin elämäni olisi alkanut vasta siitä hetkestä, kun tapasin mieheni.
Luulin kokevani, mutta sitten minut palautettiin maan pinnalle.