Kolmekymppisinä sinkkuuntuneet naiset - kaduttiko ero?

Ei. Olihan sille ihan syynsä, miksi pistettiin lusikat jakoon. Nyt elämä on hyvää, vaikka sinkku olenkin, enkä sekstaile randomeita.

Vain harvoilla naisilla teettää vaikeuksia löytää uutta seuraa ja ne vaikeudetkin näyttää usein johtuvan siitä, että haetaan sitä kuuta taivaalta ja joka ukossa on aina jotain vikaa.

Ei todellakaan kaduttanut! Ja mitään uutta rohjaketta en ole huolinut enkä huoli.

Kun erosimme, jäivät lapset, tyttö ja poika minulle, isää ei olisi vähemmän voinut kiinnostaa. Jäin siis totaali-yh:ksi, ja täytyy sanoa että se oli elämäni parasta aikaa.

Meillä oli ja on kiinteä läheinen ja rakastava pieni perhe, minä ja lapset. Lapset nyt isoja ja opiskelut vie maailmalle. Jään siis yksin, ja varmaan tulee olemaan outoa ja tyhjääkin. On minulla työni ja ystävät, ja toisaalta odotan kovasti sitä että saan olla täydellisesti vapaa! Suunnitelmissa monenlaista, kunhan vain aika riittää kaikkeen! :D Lasten lähtö on luonnon laki, sitten alkaa uusi ajanjakso minullekin. 

Miksi pitäisi roikkua suhteessa, joka ei tee onnelliseksi? Tuossa vaiheessa itse kukin muuttuu ja kehittyy aikuiseksi ja voi olla puolisot kehittyvät eri suuntiin ja lopulta ei sitä todellista yhteyttä ole.

Erosin 34-vuotiaana, en ole katunut.

Ei kaduttanut, olin sinkkuna kokonaiset 2 kuukautta.