Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen, kuinka usein kysyt neuvoja vanhemmiltasi?
23.03.2019 |
Kuinka usein turvaudut vanhempiisi, vai teetkö päätöksesi itse? Entä yrittävätkö vanhempasi vielä tehdä päätöksiä puolestasi? Kuinka reagoit tällaiseen? Olisi mielenkiintoista kuulla myös esimerkkitilanteita.
Kommentit (18)
Olen yli 50-vuotias ja yhä kerron äidilleni, kun minulla on huolia. Hän kuuntelee aina ja esittää ihan fiksuja näkökulmia asiaan. Hän on oikeastaan enemmän luotettu ystävä kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoja tulee pyytämättä, mutta en noteeraa niitä mitenkään. Huonoja neuvoja pääasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 50-vuotias ja yhä kerron äidilleni, kun minulla on huolia. Hän kuuntelee aina ja esittää ihan fiksuja näkökulmia asiaan. Hän on oikeastaan enemmän luotettu ystävä kuin äiti.
Näin tein minäkin...mutta en voi enää kun äiti on kuollut. Nyt kaipaisin neuvoja puutarhajutuissa mutta....
Olen yli viisikymppinen mies, näen vanhempiani suht harvoin, eikä kovin usein edes keskustella puhelimessa. Saatan joskus kysyä neuvoa johonkin käytännön juttuun, esim. äidiltäni vaikka jotain reseptiä tai isältäni jotain taloteknistä, mutta hyvin harvoin. Melkein sanoisin että he kysyvät minulta useammin.
Olen 35, kysyn äidiltäni mielipiteitä useinkin, varmaan ainakin kerran kuussa, johonkin pohtimaani asiaan.
Neuvoja en niinkään kysy, eikä äitikään usein yritä neuvoa vaan kertoo vain oman mielipiteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roolit ovat kääntyneet meillä toisin päin nyt kun vanhemmat ovat yli seitsemänkymppisiä. Minulta kysytään neuvoja ja apua viikoittain.
Kysyin aina siihen saakka kunnes kuolivat. Nyt 4-kymppisenä katselen googlesta ohjeita suksien voiteluun. Meillä isä olisi tiennyt kaikki hiihtoon liittyvät jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan.
Äitini taas kysyy minulta ihan kaikesta.
En ikinä, vanhempani päällepäsmäröivät ja tuputtavat mielipiteitään joka tapauksessa ahdistumiseen asti. Eivät ole vielä huomanneet että näin 30-vuotiaana osaan jo hoitaa itse omat asiani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa, äitini pyrkii kovasti hallitsemaan. Olen 30-vuotias ja huomaan kasvaneeni hieman kieroon, ts. en lainkaan itsenäiseksi aikuiseksi. Syyllistyn herkästi, mikäli olen tekemässä isoja, vain itseäni koskevia päätöksiä - ja auta armias, jos teenkin väärän päätöksen. Tässä asiassa on itselläni valtavasti kasvunvaraa, täytyy oppia vetämään rajoja, ja olemaan itsenäinen.
Silloin kun tarvitsen lakiosaamista, kysyn vanhemmiltani. Ja kun he yrittävät tulkita labratuloksia, he kysyvät minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa vanhemmat joilta kysyä neuvoa ja apua. Ei ole koskaan ollut. Lastenkodissa asuin täysi- ikäiseksi asti. Ei ole ollut ketään sen jälkeen turvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole paljon kysynyt neuvoja vanhemmilta. Johonkin käytännön asiaan saatan kysyä neuvoa, jos uskon vanhempieni tietävän siitä asiasta, mutta en ikinä kyselisi mitään parisuhdeneuvoja tai muuta vastaavaa. En kyllä kysy ihmissuhdeneuvoja yleensä muiltakaan, koska sellaisissa asioissa on vaikea antaa neuvoja.
Minun vanhemmistani ei ollut neuvoja antamaan, nyt ovat kuolleet.
Olen 40, ja kysyn vanhemmilta neuvoa silloin kun koen, että heillä voisi olla aidosti jotain järkevää sanottavaa tilanteeseen. Isä on opettanut minulle monta miesten juttua (esim. remontointia) niin hyvin, ettei minulla ole niissä asioissa enää juurikaan kysyttävää. Ruokaa taas en koskaan opetellut laittamaan, joten kysyn joskus äidiltä jotain reseptiä tai valmistusohjetta.
Monimutkaiset ongelmat, työelämään ja ihmissuhteisiin liittyvät, ratkon joko mieheni tai parhaan ystäväni kanssa, jos apua tarvitsen. Vanhemmista ei olisi näissä neuvomaan. Terapeutinkin apua olen elämäni aikana käyttänyt, koska aivan kaikkia elämäntaitoja en valitettavasti kotoani saanut.
Ihan hyvin pärjäilen
Kysyn todella paljon neuvoja vanhemmiltani. Kuukausittain. Minulla on sellainen tapa, että mitä tärkeämpi päätäs, sitä enemmän tietoa ja erilaisia näkökulmia haluan hankkia ennen päätöken tekoa. Toki sen päätöksn sittn lopulta teen ihan itse.
En kysy oikeastaan koskaan, mutta tuputtavat niitä yhtenään kysymättäkin. Samaa vikaa varmaan itsessä, kun ei osaa lakata huolehtimasta 18v esikoistyttären asioista vaikka toinen on jo lain silmissä aikuinen.