Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko + sos/terveys-alalle opiskelu uhka vai mahdollisuus?
Kommentit (26)
Uhka! Työ on pelkkää sosiaalisuutta. Mitä hoitotyöstä tulee jos sairaanhoitaja ei uskalla puhua työkavereille tai lääkärille??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ala kannattaisi valita omien taipumusten mukaan. Eli jos sosiaaliset tilanteet on vaikeita, niin ei mitään järkeä valita työtä jossa keskeinen osa on sosiaalinen vuorovaikutus ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oma ala kannattaisi valita omien taipumusten mukaan. Eli jos sosiaaliset tilanteet on vaikeita, niin ei mitään järkeä valita työtä jossa keskeinen osa on sosiaalinen vuorovaikutus ihmisten kanssa.
Eikö työ karaise
Vierailija kirjoitti:
Uhka! Työ on pelkkää sosiaalisuutta. Mitä hoitotyöstä tulee jos sairaanhoitaja ei uskalla puhua työkavereille tai lääkärille??
Kentällä on paljon mykkähoitajia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti mahdollisuus. Sosiaalisten tilanteiden pelosta pääsee eroon vain olemalla ihmisten kanssa tekemisissä, "siedätyshoitoa".
Uhka, jos tilanteet aiheuttavat sinulle jokapäiväistä ahdistusta. Opiskelu tuolla alalla on todella sosiaalista. Ryhmätöitä on paljon, esiintymisiä on paljon ja harjoittelette opiskelukavereiden hoitamista ja pistämistä. Työharjoitteluissa olet arvostelun kohteena ja näytöissä joudut tavallaan esiintyä. Kestätkö jatkuvaa esillä oloa? Oletko noiden tilanteiden jälkeen intoa täynnä, että olipa mukavaa, vaikka jännitti ensin. Vai masennutko entistään ja koet olevasi epäonnistunut kaikin puolin?
En suosittele sosiaalialaa, jos sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa _vakavaa_ ahdistusta. Yritä saada hoidon avulla itsesi ensin toimintakykyiseksi ja mieti sitten sitä uudestaan. Tämä ei tarkoita, että et olisi koskaan soveltuva sosiaaliseen työhön. Sinulla on vain tällä hetkellä este.
Jos sos. fobiasi on lievää ja et ole kärsinyt siitä kohtuuttomasti aikaisemmissa kouluissasi, niin tuskin se sitten haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kyse ihmishengistä niin sanon että uhka. Voit olla työssäsi riski potilasturvallisuudelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on mahdollisuus, mutta uskoisin että vain jos sos. fobiasta pääsee eroon. Jos ei pääse, niin huonompi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhka, jos tilanteet aiheuttavat sinulle jokapäiväistä ahdistusta. Opiskelu tuolla alalla on todella sosiaalista. Ryhmätöitä on paljon, esiintymisiä on paljon ja harjoittelette opiskelukavereiden hoitamista ja pistämistä. Työharjoitteluissa olet arvostelun kohteena ja näytöissä joudut tavallaan esiintyä. Kestätkö jatkuvaa esillä oloa? Oletko noiden tilanteiden jälkeen intoa täynnä, että olipa mukavaa, vaikka jännitti ensin. Vai masennutko entistään ja koet olevasi epäonnistunut kaikin puolin?
En suosittele sosiaalialaa, jos sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa _vakavaa_ ahdistusta. Yritä saada hoidon avulla itsesi ensin toimintakykyiseksi ja mieti sitten sitä uudestaan. Tämä ei tarkoita, että et olisi koskaan soveltuva sosiaaliseen työhön. Sinulla on vain tällä hetkellä este.
Jos sos. fobiasi on lievää ja et ole kärsinyt siitä kohtuuttomasti aikaisemmissa kouluissasi, niin tuskin se sitten haittaa.
Sosiaalialalla ei hoideta eikä pistetä...
Uhka, koska sosiaalialalla esiintyy paljon kiusaamista. Turha odottaa tukea muilta, juoruja ja vi ttuilua tulee senkin edestä. Asiakkaat on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla ehdottomasti mahdollisuus. Opiskelen kolmatta vuotta sosionomiksi. Olen kärsinyt varmaan aina sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta koska opinnoiden keskiössä on vuorovaikutus, eli juuri se mikä minua on pelottanut. Olen saanut hyvää opetusta. Ensimmäinen vuosi oli kyllä vaikea, ja meinasin lopettaa leikin kesken, vaikeinta oli alkaa näkemään itsessä kehittymisen kohteita, mutta kun niitä alkoi tiedostamaan ja hyväksymään että niiden takia joudun tekemään paljon töitä, on ollut paljon helpompaa. Minulle sosiaaliala on ollut lottovoitto, en pelkää enää ihmisten kohtaamista ja voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa että se on todella antoisaa eikä pelota enää yhtään :) mutta niinkun aikaisemmista viesteistä käy ilmi niin riippuu ihmisestä ja hänen itsereflektiosta taidoista (Huom, niitäkin voi kehittää) eli minun neuvoni sinulle on että kokeile ihmeessä ja katso millaista se on, jos SOS terveys ala on sinulle unelma.
Jos on vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko niin en suosittele. Itse olen ns sosiaalisesti kömpelö mutta pärjäsin hyvin potilastyössä koska minulla on se ns ammattilaisen rooli jossa osaan olla luontevasti. Muutoin en voi alaa suositella ennekuin työolot laitettu kuntoon
Uhka. Olen törmännyt liian moneen vihamieliseen jöröjukkaan sillä alalla. He osaavat ehkä työnsä, mutta siitä on todella iso osa ihmisten kanssa olemista. Siinä ei ole kenelläkään hyvä ja turvallinen olla, jos toinen ei selkeästi halua olla tilanteessa.
Sote-ala on sellainen, että sinä joudut tekemisiin paljon ihmisten kanssa. Varsinkin hoitajana se sosiaalinen kuormitus on suuri: työpäivän aikana sinä olet jatkuvasti saatavina niin potilaille/asiakkaille kuin heidän omaisilleen, omille työkavereillesi ja sitten sinun pitää vielä hoitaa asioita puhelimitse suuntaan tai toiseen. Ja ottaa vastaan paljon toisten ihmisten erilaisia tunnetiloja ja -reaktioita ja suhtautua niihin ammattimaisen rakentavasti. Omaa rauhaa ja breikkiä tästä kaikesta saa ehkä vessassa. Ja se on pidemmän päälle kuormittavaa. Siinä väsyy ns. tavallinekin ihminen ja minulle tietynlaisena introverttinä se oli tosi uuvuttavaa. Sitten taas tehdastyössä, vaikka työ oli raskasta fyysisesti, se ei ollut läheskään niin väsyttävää kun se ihmiskontaktien määrä oli pienempi ja henkisesti ei ollut pakko olla tarjolla muille koko ajan.
Kannattaa harkita.
Riippuu pelkojesi vaikeusasteesta, sitä ei taideta vieläkään mitata joten sun on tiedettävä se itse. Vaikeat pelot ei parane karaisemalla vaan saat pahoja traumoja kun et pärjääkään ja voit aiheuttaa vaaraa potilaillekin.
Terapeutit sais vähän viisastua näiden asioiden suhteen.
Omakohtainen tarina: menin opiskelemaan bioanalyytikoksi, mulla sosiaalisten tilanteiden fobiaa ollut lapsesta asti. Valitettavasti mun oli pakko lopettaa opinnot vuoden jälkeen, koska opintojen sosiaalisuus oli minulle täysin sietämätöntä. Esim. en pystynyt koskemaan toiseen näytteenoton harjoittelemiseksi. Tämä vain paheni mitä enemmän yritin pakottaa itseäni.
Niinpä aloin kesken ekan opintovuoden pänttäämään yliopiston pääsykokeisiin, tavoitteena ala jonka työ ei ole sosiaalista (tietojenkäsittelyoppi). Pääsin, valmistuin sinne ja olen ollut tyytyväinen erakkokoodari siitä asti.