Synnytyksen jälkeinen masennus, joka kestänyt 41v.

Silloin 70-luvulla ei kukaan, eikä missään ollut tietoa tästä, niinpä se kroonistui, ja ikäänkuin jäi "normaaliksi" elämään siitä asti kuuluvaksi. Tämän kanssa vain elettiin itseään syytellen.
Hienoa, että nykyisin siihen saa apua, eikä pidetä epänormaalina ja "huonona" äitinä. Lapsiani rakastin ja hoidin, mutta tunsin aina ulkopuolisuutta koko tarinaan.