Vaikeuksia suvun kanssa....
Olemme olleet mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä, meillä on yksi yhteinen lapsi ja toinen syntyy pian. Minulla aiemmasta suhteesta kolme isompaa lasta.
Alkuun miehen koko suku ei tahtonut hyväksyä minua ja lapsiani. Ovat vahvasti uskovaisia ja siksi tällainen eroperhe ei tullut heille kuuloonkaan. Ensimmäiseen kolmeen vuoteen vain miehen sisko ja heidän täti puhui minulle. Minua ei koskaan kutsuttu mihinkään sukujuhliin (eikä itseasiassa kutsuta yhäkään) ja miehelle tehtiin selväksi, että hän saa vierailla sukulaisten luona, mutta yksin.
Sitten tammikuussa 2018 syntyi ensimmäinen yhteinen lapsemme. Tämän jälkeen miehen vanhemmat ovat lähestyneet meitä. Olemme saattaneet perheenä vierailla heidän luonaan, he ovat käyneet meillä ja olen tavannut muutamia muitakin sukulaisia. Välit eivät ole mitkään kaikkein lämpimimmät, mutta tulemme aikuismaisesti toimeen. Miehen siskon kuvittelin olevan suhteemme kanssa sinut jo silloin aiemmin ja siksi pyysimme häntä lapsellemme kummiksi. Kuitenkin tässä vaiheessa alkoi tulla esille tosi kummallisia juttuja.
Olin siis ennen lapsen syntymää tavannut miehen siskoa muutamia kertoja, mutta tämän perheen vain kerran miehen syntymäpäivillä. Yhtäkkiä miehen sisko ilmoitti minulle, ettei meidän missään nimessä pitäisi hankkia lisää lapsia, koska mies kuitenkin kuolee pian (kommentti liittyy pariin perussairauteen ja vähän elämäntapoihinkin). Sitten hän ilmoitti suostuvansa kummiksi, jos saa nähdä isyystutkimuksen tulokset. Koska miehen suku oli suhteemme suhteen niin negatiivinen, olimme yhdessä sopineet, että isyystesti tehdään, jotta kukaan ei voi asiaa kyseenalaistaa.
Tämän jälkeen alkoi tulla entistä selvemmäksi, että miehen siskolla on jotain minua vastaan. Ristiäisiin hän saapui ilman perhettään, vaikka siis miehen vanhemmat ja moni muu sukulainen oli paikalla. Yhäkään minua ei kutsuta siskon luo vaan mies käy siellä yksin. Sisko on esittänyt toiveensa, että lapsemme menisi hänen luo hoitoon, mutta minusta se ei ole vaihtoehto. Koko tän reilun vuoden aikana hän on nähnyt lastamme kolme kertaa.
Jossain vaiheessa sisko alkoi laittaa minulle kiukkuisia viestejä, joissa hän syytti minua asioista, joita en todellakaan ole sanonut tai tehnyt. Ilmeisesti hän totesi ne myöhemmin väärinkäsitykseksi, mutta ei sanonut sitä minulle, eikä pahoitellut mitenkään. Miehelle hän laittaa viestejä, joissa maalaa minusta täysin mielipuolisen kuvan.
Nyt tilanne on mennyt sellaiseksi, että esimerkiksi vähän aikaa sitten vietettiin siskon lapsen synttäreitä. Sinne oli kutsuttu miehen ex poikansa kanssa, mutta ei siis minua ja lastamme. Miehen sisko on myös tehnyt hyvin vahvasti selväksi, että olen ihminen, johon hän ei edes halua tutustua.
Nyt painin tämän asian kanssa. En tiedä mitä tehdä. Sinällään ymmärrän, ettei minun pitäisi antaa tämän tilanteen vaikuttaa suhteeseeni, mutta en voi sille mitään, että minusta tuntuu pahalta, etten voi olla täysipainoisesti osa mieheni elämää vaan hän käy sukujuhlia ”ex:nsä kanssa”, koska ex kelpaa juhliin, mutta minä en. Lisäksi meillä on paljon sairastelun vuoksi jäänyt lapsen 1v synttärit pitämättä ja nyt kun ne pitäisi pitää, minua ahdistaa ajatus, että minun pitäisi ottaa tämä ihminen omaan kotiini. Toki ymmärrän, että lapsen ja miehen vuoksi näin tulisi tehdä.
Kertokaa onko teillä kokemusta vastaavasta? Miten ootte toimineet? Miten toimisitte? Luulen, että kukaan, joka ei ole kokenut vastaavaa, ei pysty ymmärtämään miten paljon tää kuormittaa meitä.
Kommentit (39)
silmä silmästä. aktiivisesti ilkeäksi ei tarvitse ryhtyä mutta sisko ei enää kuulu elämääsi ja kysyttäessä voit sanoa että sosiaaliset suhteet on vastavuoroisia, etkä halua opettaa lapsellesi muuta. sanot että olet itse tullut puolitiehen vastaan ja se ei ole riittänyt.
hänhän on sinulle tahallaan ilkeä. todnäk myös etsii konfliktia. yritä olla rationaalinen ja rauhallinen johdonmukainen. mutta pidä pääsi
Miksi haluaisit olla tekemisissä tuon porukan kanssa, saati altistaa lapsesi sille? Katkaisisin välit täysin ja laittaisin numerot estoon. Mies voisi olla tekemisissä jos haluaa, YKSIN.
Miehen ei tarvi se käydä siskollaan
Et kai tosissasi ole ajatellut kutsua kotiisi ihmisiä jotka ovat tehneet selväksi, etteivät sinusta pidä.
Miksi opettaisit lapsellesi, että huono käytös itseä kohtaan pitää vain hyväksyä?
Anna miehen käydä sukuloimassa ihan rauhassa yksin. Jossain vaiheessa hänkin varmaan ymmärtää, että käytös sinua kohtaan on väärin ja tekee sitten päätöksensä omasta toiminnastaan.
Lapsille riittää varmasti muita läheisiä ihmisiä muistakin kuin huonokäytöksisistä ihmisistä, älä altista lapsiasi huonoille ihmissuhteille.
Ymmärtääkö miehesi lainkaan tilannetta vai onko hän täysin sukulaisten komennettavissa?
Minusta tässä tilanteessa miehesi pitäisi tiukasti ilmoittaa että häntä eivät jatkossa tule näkemään ilman sinua. Hänen pitäisi olla vaimonsa puolella. Tämä on aivan ehdoton asia. Heidän pitää hyväksyä sinut jos he ovat hyväksyneet eronneen miehesi ja exäsikin.
Ole lujana. Tsemppiä ja jaksamista! Ja muista, miehen kuuluu tukea sinua, sinä ja lapset ovat hänen elämässään ennen äitiä ja siskoa. Hän ei saa unohtaa sitä.
AP jatkaa.
Osa ongelmaa onkin juuri siinä, että mies pitää siskon lapsia hyvin tärkeinä itselleen (ovat olleet hänelle kuin omia) eikä näin haluaisi katkaista välejä siskoon - ja tämän lapsiin. Lisäksi mies tahtoo, että lapsemme tutustuvat serkkuihinsa. Ehdotin jopa, että mitä jos siskolle ilmoitetaan, että lapsensa voivat tulla meille milloin vain, mutta se ei miehelle käynyt. Mies siis haluaa viedä lapsiamme siskolleen, kunhan ovat riittävän isoja. Tähän asti imetys, vierastus ja sairastelut ovat estäneet.
Vierailija kirjoitti:
Et kai tosissasi ole ajatellut kutsua kotiisi ihmisiä jotka ovat tehneet selväksi, etteivät sinusta pidä.
Miksi opettaisit lapsellesi, että huono käytös itseä kohtaan pitää vain hyväksyä?Anna miehen käydä sukuloimassa ihan rauhassa yksin. Jossain vaiheessa hänkin varmaan ymmärtää, että käytös sinua kohtaan on väärin ja tekee sitten päätöksensä omasta toiminnastaan.
Lapsille riittää varmasti muita läheisiä ihmisiä muistakin kuin huonokäytöksisistä ihmisistä, älä altista lapsiasi huonoille ihmissuhteille.
No tilanne on siis jatkunut jo viisi vuotta, joten alkaa usko loppua siihen, että tämä tästä mihinkään muuttuisi. Lisäksi katson, etten voi kieltää miestä viemästä lastaan sukulaisilleen, jos haluaa.
Mieshän tuossa on se, joka antaa pompotella. Miksei mies ole jämäkämpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai tosissasi ole ajatellut kutsua kotiisi ihmisiä jotka ovat tehneet selväksi, etteivät sinusta pidä.
Miksi opettaisit lapsellesi, että huono käytös itseä kohtaan pitää vain hyväksyä?Anna miehen käydä sukuloimassa ihan rauhassa yksin. Jossain vaiheessa hänkin varmaan ymmärtää, että käytös sinua kohtaan on väärin ja tekee sitten päätöksensä omasta toiminnastaan.
Lapsille riittää varmasti muita läheisiä ihmisiä muistakin kuin huonokäytöksisistä ihmisistä, älä altista lapsiasi huonoille ihmissuhteille.
No tilanne on siis jatkunut jo viisi vuotta, joten alkaa usko loppua siihen, että tämä tästä mihinkään muuttuisi. Lisäksi katson, etten voi kieltää miestä viemästä lastaan sukulaisilleen, jos haluaa.
Et tietenkään voi, mutta voisit ehdottaa, että menette sitten lasten kanssa käymään kun sinut on hyväksytty mukaan ja sinua kohdellaan vähintäänkin sivistyneesti. Sittenhän vierailuissa ei olisi mitään ongelmaa.
AP jatkaa
Oon yksinkertaisesti niin totaalisen väsynyt tilanteeseen, että olen hyvin vakavissani miettinyt eroa. Se ei tunnu järkevältä. Meillä on miehen kanssa paljon hyvää, mutta tuntuu, etten jaksa tätä jatkuvaa kuormitusta ja pahaa mieltä.
Nyt taitaa olla se hetki, että sun pitää jättää välittämättä tuosta siskosa. Ei eroaminen miehestä.
Mies saa käydä siskollaan, saa ottaa lapsensa mukaan. Jos sun mielestä sisko on pakko kutsua lapsen synttäreille, sitten kutsut, jos ei ole pakko, et kutsu.
Sano miehelle, ettet sinäkään ikinä veisi yhteisiä lapsianne seuraan, jota hän ei hyväksyisi ja/tai joka haukkuisi ja panettelisi häntä. Ei sivistynyttä suhdetta lapsen molempiin vanhempiin = ei suhdetta (pieneen) lapseen.
Sinuna tekisin seuraavasti, jos et heti halua erota:
- selitä miehelle rauhallisesti ja asiallisesti, miten loukkaavana, ahdistavana ja stressaavana koet tilanteen ja että olet henkisesti aivan loppu ja eron partaalla.
-sano että suhteenne pelastamiseksi tarvitset a) täydellisen 6kk tauon miehen suvusta, jona aikana sinun ei tarvitse kuulla mitään heistä, mies ei välitä sinulle mitään kutsuja, pyyntöjä tai valituksia ja b) että mies lähtee pariterapiaan ja käsittelette miehen sukuun liittyviä riitoja siellä, ette puhu asiasta lainkaan ennen kuin terapia on alkanut
-selitä, että jos hän haluaa, että joskus vielä kykenet suhteeseen hänen siskonsa kanssa, ylläoleva on aivan minimi, mitä hänen täytyy tehdä. Avain siihen, että tulet toimeen hänen siskonsa kanssa, on hänen toimissaan
-6kk jälkeen ja niiden asioiden jälkeen, mitä tarvitset, että voit harkita suhteen jatkamista (esim. vilpitön anteeksipyyntö panettelusta ja myöntäminen että asiat eivät olleet totta sinun JA miehen kuullen), sano että suostut tapaamaan siskon ilman lapsia ja katso miten menee. Jos hän käyttäytyy hyvin niin voit ehkä suostua siihen, että saa tavata myös lapset.
-Mies voi pitää itsekseen yhteyttä siskon lapsiin jos haluaa. Teidän yhteiset ovat niin pieniä, että serkuille ehtii hyvin vielä kehittyä suhde myöhemmin, jos miehen sisko vaan järkiintyy.
Vaatisin nyt kyllä miestäsi laittamaan arvojärjestyksen uusiksi!Kiva että siskon lapset ovat hänelle tärkeitä, mutta nyt pitäisi laittaa oma perhe etusijalle! Jos mies arvostaa sinua, niin hän tekee suvulleen selväksi, että olette oma "yksikkö" jota kohdellaan tasavertaisesti ja arvostavasti. Muuten kyläilyt loppuu puolin ja toisin.
Miksi pitäisi 1-vuotias viedä "hoitoon" miehen siskole, joka ei hyväksy lapsen äitiä?
Hoitoon niin pientä ei tarvitse viedä, mies voi kyläillä vauvan kanssa, mutta on kyllä melkoinen vässykkä, jos ei saa sukuaan kuriin. Tai ei edes ymmärrä, että tilanne on sairas.
Miehen olisi aika katkaista se kuuluisa napanuora. Sinun ei tarvitse antaa lastasi hoidettavaksi hetkeksikään ihmiselle, johon et luota, eikä sellaista päätöstä voi miehesikään tehdä vastoin tahtoasi.
Miksi olet saanut tuon kodinrikkojan roolin suhteessa miehen exään? Jostain semmoisesta ajattelustahan tuossa on kysymys miehen suvun puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi 1-vuotias viedä "hoitoon" miehen siskole, joka ei hyväksy lapsen äitiä?
Hoitoon niin pientä ei tarvitse viedä, mies voi kyläillä vauvan kanssa, mutta on kyllä melkoinen vässykkä, jos ei saa sukuaan kuriin. Tai ei edes ymmärrä, että tilanne on sairas.
Miehen olisi aika katkaista se kuuluisa napanuora. Sinun ei tarvitse antaa lastasi hoidettavaksi hetkeksikään ihmiselle, johon et luota, eikä sellaista päätöstä voi miehesikään tehdä vastoin tahtoasi.
Miksi olet saanut tuon kodinrikkojan roolin suhteessa miehen exään? Jostain semmoisesta ajattelustahan tuossa on kysymys miehen suvun puolelta.
Tähän en osaa vastata. Mies oli välissä melkein vuoden sinkkuna ennen kuin tapasimme.
Siis edellinen vastauksena kysymykseen miksi olen saanut kodin rikkojan roolin.
Totaali välit poikki miehen sukuun. Lastasi ei tarvitse myöskään näyttää kerta noin pskapäitä ovat, hyi vttu.
Itse riitaisan suvun lapsena... nyt aikuisena. Mies käyköön lasten kanssa sukulaisillaan. On surullista miten etäiset välit jää serkkuihin, kun aikuiset riitelevät lapsen näkökulmasts lähinnä turhista asioista.
Outoa käytöstä!
Vaikuttaa mielenvikaisilta tai muuten persoonallisuushäiriöisiltä koko suku. Katkoisin tyytyväisenä kaiken yhteydenpidon ja ottaisin asiat suoraan puheeksi mieheni kanssa.
Entä, jos miehesikin on joku narsistin uhri? Vaikuttaa pompoteltavalta, koska hänelle sopii sinun syrjiminen. Ovatko he fanaattisia uskovaisia tai jotakin?
Olisiko vähempi parempi.