Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikeuksia suvun kanssa....
17.03.2019 |
Olemme olleet mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä, meillä on yksi yhteinen lapsi ja toinen syntyy pian. Minulla aiemmasta suhteesta kolme isompaa lasta.
Alkuun miehen koko suku ei tahtonut hyväksyä minua ja lapsiani. Ovat vahvasti uskovaisia ja siksi tällainen eroperhe ei tullut heille kuuloonkaan. Ensimmäiseen kolmeen vuoteen vain miehen sisko ja heidän täti puhui minulle. Minua ei koskaan kutsuttu mihinkään sukujuhliin (eikä itseasiassa kutsuta yhäkään) ja miehelle tehtiin selväksi, että hän saa vierailla sukulaisten luona, mutta yksin.
Sitten tammikuussa 2018 syntyi ensimmäinen yhteinen lapsemme. Tämän jälkeen miehen vanhemmat ovat lähestyneet meitä. Olemme saattaneet perheenä vierailla heidän luonaan, he ovat käyneet meillä ja olen tavannut muutamia muitakin sukulaisia. Välit eivät ole mitkään kaikkein lämpimimmät, mutta tulemme aikuismaisesti toimeen. Miehen siskon kuvittelin olevan suhteemme kanssa sinut jo silloin aiemmin ja siksi pyysimme häntä lapsellemme kummiksi. Kuitenkin tässä vaiheessa alkoi tulla esille tosi kummallisia juttuja.
Olin siis ennen lapsen syntymää tavannut miehen siskoa muutamia kertoja, mutta tämän perheen vain kerran miehen syntymäpäivillä. Yhtäkkiä miehen sisko ilmoitti minulle, ettei meidän missään nimessä pitäisi hankkia lisää lapsia, koska mies kuitenkin kuolee pian (kommentti liittyy pariin perussairauteen ja vähän elämäntapoihinkin). Sitten hän ilmoitti suostuvansa kummiksi, jos saa nähdä isyystutkimuksen tulokset. Koska miehen suku oli suhteemme suhteen niin negatiivinen, olimme yhdessä sopineet, että isyystesti tehdään, jotta kukaan ei voi asiaa kyseenalaistaa.
Tämän jälkeen alkoi tulla entistä selvemmäksi, että miehen siskolla on jotain minua vastaan. Ristiäisiin hän saapui ilman perhettään, vaikka siis miehen vanhemmat ja moni muu sukulainen oli paikalla. Yhäkään minua ei kutsuta siskon luo vaan mies käy siellä yksin. Sisko on esittänyt toiveensa, että lapsemme menisi hänen luo hoitoon, mutta minusta se ei ole vaihtoehto. Koko tän reilun vuoden aikana hän on nähnyt lastamme kolme kertaa.
Jossain vaiheessa sisko alkoi laittaa minulle kiukkuisia viestejä, joissa hän syytti minua asioista, joita en todellakaan ole sanonut tai tehnyt. Ilmeisesti hän totesi ne myöhemmin väärinkäsitykseksi, mutta ei sanonut sitä minulle, eikä pahoitellut mitenkään. Miehelle hän laittaa viestejä, joissa maalaa minusta täysin mielipuolisen kuvan.
Nyt tilanne on mennyt sellaiseksi, että esimerkiksi vähän aikaa sitten vietettiin siskon lapsen synttäreitä. Sinne oli kutsuttu miehen ex poikansa kanssa, mutta ei siis minua ja lastamme. Miehen sisko on myös tehnyt hyvin vahvasti selväksi, että olen ihminen, johon hän ei edes halua tutustua.
Nyt painin tämän asian kanssa. En tiedä mitä tehdä. Sinällään ymmärrän, ettei minun pitäisi antaa tämän tilanteen vaikuttaa suhteeseeni, mutta en voi sille mitään, että minusta tuntuu pahalta, etten voi olla täysipainoisesti osa mieheni elämää vaan hän käy sukujuhlia ”ex:nsä kanssa”, koska ex kelpaa juhliin, mutta minä en. Lisäksi meillä on paljon sairastelun vuoksi jäänyt lapsen 1v synttärit pitämättä ja nyt kun ne pitäisi pitää, minua ahdistaa ajatus, että minun pitäisi ottaa tämä ihminen omaan kotiini. Toki ymmärrän, että lapsen ja miehen vuoksi näin tulisi tehdä.
Kertokaa onko teillä kokemusta vastaavasta? Miten ootte toimineet? Miten toimisitte? Luulen, että kukaan, joka ei ole kokenut vastaavaa, ei pysty ymmärtämään miten paljon tää kuormittaa meitä.
Kommentit (39)
Pallo on nyt sinun miehellä. Jos hänessä on siihen miestä!
Toki on ihmisiä joiden kanssa ei haluta olla tekemisissä heistä itsestään johtuvista syistä. Asiat hoituu! Tai sitten ei! Itse en enää mokomista piittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi 1-vuotias viedä "hoitoon" miehen siskole, joka ei hyväksy lapsen äitiä?
Hoitoon niin pientä ei tarvitse viedä, mies voi kyläillä vauvan kanssa, mutta on kyllä melkoinen vässykkä, jos ei saa sukuaan kuriin. Tai ei edes ymmärrä, että tilanne on sairas.
Miehen olisi aika katkaista se kuuluisa napanuora. Sinun ei tarvitse antaa lastasi hoidettavaksi hetkeksikään ihmiselle, johon et luota, eikä sellaista päätöstä voi miehesikään tehdä vastoin tahtoasi.
Miksi olet saanut tuon kodinrikkojan roolin suhteessa miehen exään? Jostain semmoisesta ajattelustahan tuossa on kysymys miehen suvun puolelta.
Tähän en osaa vastata. Mies oli välissä melkein vuoden sinkkuna ennen kuin tapasimme.
Käykö miehen lapset teillä kuinja usein?
Siis miehellä ei muita biologisia lapsia kuin nämä meidän. Ex:n lapseen pitää yhteyttä ja lapsi meillä vaihtelevasti. Harrastaa kilpaurheilua ja siksi välillä sopivan ajankohdan löytäminen haastavaa.
Tuo ei kuormita ketään muita kuin sinua!
Anna miehen elää elämäänsä ja miehen siskon elää elämänsä äläkä kuvittele, että olet maailman tärkein ihminen.
Miten miehen lapsi ekasta liitosta suhtautuu siihen, että et hyväksy äitiään?
En tajua miten olet miehen sukulaisten vaatimuksesta suostunt isyystutkimuksiin?! Ja eikö sun miehellä ole ollenkaan selkärankaa? Tuo käytöshän on täysin pöyristyttävää. Itse en olisi katsonut päivääkään tuollaista kiusaamista ja nöyryyttämistä.
Ihan kauhea sotku. Miehellä ei siis ole aiemmin lasta, mutta exällä on ja mies on tälle jonkinlainen isähahmo. Sitten on erottu exästä ja perustettu uusi perhe naisen kanssa, jolla on jo kolme (!!!) lasta ennestään. On tehty tähän sotkuun lapsi ja toinenkin tulossa.
Miehen sukulaisista viis, mutta tämä koko kuvio on ihan kauhea sotku. Miksi pitää tehdä vielä lisää lapsia tällaisten rikkonaisten perheiden ja suhteiden raunioille!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei kuormita ketään muita kuin sinua!
Anna miehen elää elämäänsä ja miehen siskon elää elämänsä äläkä kuvittele, että olet maailman tärkein ihminen.
Miten miehen lapsi ekasta liitosta suhtautuu siihen, että et hyväksy äitiään?
Öh. Miehen ex:n kanssa ollaan kyllä oikein hyvissä väleissä 😂. Miehen sisko tässä on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei kuormita ketään muita kuin sinua!
Anna miehen elää elämäänsä ja miehen siskon elää elämänsä äläkä kuvittele, että olet maailman tärkein ihminen.
Miten miehen lapsi ekasta liitosta suhtautuu siihen, että et hyväksy äitiään?
Ja tätäkin hain takaa. Jos vika tosiaan on vaan mulla korvien välissä, niin ehkäpä sitten on parasta lopettaa suhde ja olla kuormittamatta muita sillä, etten tällaista käytöstä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten olet miehen sukulaisten vaatimuksesta suostunt isyystutkimuksiin?! Ja eikö sun miehellä ole ollenkaan selkärankaa? Tuo käytöshän on täysin pöyristyttävää. Itse en olisi katsonut päivääkään tuollaista kiusaamista ja nöyryyttämistä.
Silloin yritin vielä tosissani toimia sillä tavoin, että tulisin hyväksytyksi ja tää soppa helpottuisi. Ihan sama mitä olen tehnyt, ei ole auttanut.
Meillä on ollut vastaava tilanne nyt 20 vuotta. Appivanhempien ja miehen suvun käytös minua kohtaan oli hyvin vihamielistä alusta asti, nykyään ”käyttäytyvät” koska vaihtoehtoa ei ole.
Jos siis haluavat tavata lapsenlapsiaan.
Aikanaan lasten saaminen vain pahensi suvun vihaa.
Meillä oli aikanaan 2 vaihtoehtoa; ero tai välit poikki miehen sukuun.
Välit viilennettiin ja nyt on ollut viimeisen 8 vuoden ajan niin että tapaamme lasten synttäreillä muutaman kerran vuodessa. Käyttäytyvät suht ok, ja samoin itse olen ystävällinen heille vaikka tiedän että eivät hyväksy minua. Lasten takia.
Välirikon aikana mies ei käynyt yksin lasten kanssa sukulaisissa vaikka sitä toivottiin/vaadittiin. Lopulta meidät kutsuttiin sitten kaikki kylään.
Meillä 4 yhteistä lasta.
Välit lastenlapsiin ovat jääneet ohueksi, koska eivät hyväksyneet minua, lasten äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo koko soppa on miehen vikaa. Hän ei halua/uskalla kyseenalaistaa siskonsa ja vanhempiensa arveluttavaa käytöstä eikä ota vastuuta siitä (se käytöshän arvostelee miestä ja hänen valintojaan, eroa, uutta suhdetta ja on itse asiassa suunnattu mieheen mutta hän antaa ja sallii sen suuntautua sinuun, joka ei ole tehnyt yhtään mitään ansaitakseen sen).
Minusta sinulla ap on kaksi vaihtoehtoa:
1) Mies jatkaa sukunsa tapaamista ilman sinua ja sinä nielet kiukkusi ja annat hänen kohdella sinua syntipukkina kaikkeen.
2) Sinä teet selväksi, että mies laittaa siskonsa ja vanhempansa kuriin tai koko teidän suhteenne kaatuu.
On surullista, että olet sallinut tämän kaiken mennä näin pitkälle. Mies on itsekäs ja omahyväinen. Hän itse asiassa syyttää sinua osittain tästä kaikesta, kun jatkaa siskonsa tapaamisia, ja se on törkeintä koko asiassa. Käytöksellään hän siis viestii suvulleen, ettet ole suvun arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo koko soppa on miehen vikaa. Hän ei halua/uskalla kyseenalaistaa siskonsa ja vanhempiensa arveluttavaa käytöstä eikä ota vastuuta siitä (se käytöshän arvostelee miestä ja hänen valintojaan, eroa, uutta suhdetta ja on itse asiassa suunnattu mieheen mutta hän antaa ja sallii sen suuntautua sinuun, joka ei ole tehnyt yhtään mitään ansaitakseen sen).
Minusta sinulla ap on kaksi vaihtoehtoa:
1) Mies jatkaa sukunsa tapaamista ilman sinua ja sinä nielet kiukkusi ja annat hänen kohdella sinua syntipukkina kaikkeen.
2) Sinä teet selväksi, että mies laittaa siskonsa ja vanhempansa kuriin tai koko teidän suhteenne kaatuu.On surullista, että olet sallinut tämän kaiken mennä näin pitkälle. Mies on itsekäs ja omahyväinen. Hän itse asiassa syyttää sinua osittain tästä kaikesta, kun jatkaa siskonsa tapaamisia, ja se on törkeintä koko asiassa. Käytöksellään hän siis viestii suvulleen, ettet ole suvun arvoinen.
Tiedän, että olen antanut tilanteen jatkua aivan liian pitkään. Vaan kun kerran aloittaa, ei lopettaminen ole ihan helppoa. Pitkään toivoin, että tilanne muuttuisi. Tai viimeistään yhteisten lastemme myötä, mutta... Eipä näin tapahtunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Olemme olleet mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä, meillä on yksi yhteinen lapsi ja toinen syntyy pian. Minulla aiemmasta suhteesta kolme isompaa lasta.”
Oliko PAKKO varastaa toiselta varattu mies ja rikkoa toisen AVIOLIITTO!?
Vierailija kirjoitti:
”Olemme olleet mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä, meillä on yksi yhteinen lapsi ja toinen syntyy pian. Minulla aiemmasta suhteesta kolme isompaa lasta.”
Oliko PAKKO varastaa toiselta varattu mies ja rikkoa toisen AVIOLIITTO!?
Varatun miehen varastaminen... mieskö on tahdoton olio, jonka voi viedä? Tutkisiko poliisi asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko PAKKO varastaa toiselta varattu mies ja rikkoa toisen AVIOLIITTO!?
Öh. Mies oli sinkku, kun tapasimme, eikä ole ikinä ollut naimisissa. Eli en nyt ymmärrä mistä puhut.
Miten se onkin aina niin, että nainen varastaa miehen.
No kyllä on käsittämätön soppa. Hanki joku panokaveri vielä niin helpottaa toi ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
silmä silmästä. aktiivisesti ilkeäksi ei tarvitse ryhtyä mutta sisko ei enää kuulu elämääsi ja kysyttäessä voit sanoa että sosiaaliset suhteet on vastavuoroisia, etkä halua opettaa lapsellesi muuta. sanot että olet itse tullut puolitiehen vastaan ja se ei ole riittänyt.
hänhän on sinulle tahallaan ilkeä. todnäk myös etsii konfliktia. yritä olla rationaalinen ja rauhallinen johdonmukainen. mutta pidä pääsi
Eivät he tule sinua hyväksymään ikinä. Valitettavasti tämä on totuus.
Puhun kokemuksesta7
Alue: Aihe vapaa
Käykö miehen lapset teillä kuinja usein?