Lue keskustelun säännöt.
Mä muistin tai "onnittelin" äitiäni aikaisemmin vain siksi, että mietin, mitä hän muuten ajatelee minusta, eli pahaa
17.03.2019 |
En siksi, että hänen ilahtumisensa olisi kiinnostanut minua pätkääkään. En enää aio muistaa äitienpäivinä enkä tietenkään milloinkaan muulloinkaan häntä. Hän vissiin kuvitteli, että ihan sydämestäni muistan ja välitän. No en todellakaan sitä lehmää. Mutta kun miettii, että oma äiti on vaatinut muistamaan itseään niin, että lapsi tekee sen vain siksi, ettei joutuisi miettimään, että äitinsä ajattelee pahaa hänestä, niin minulla nousee ihan kyyneleet silmiin. Hirveä äitisuhde ja kokonaan äidin luomana noin hirveä. Minulla ei olisi ollut mitään syytä olla välittämättä hänestä aidosti, jos hän olisi kohdellut minua hyvin ja kunnolla. :((
Hyvää tulevaa äitienpäivää vain kaikille lapsiaan aidosti rakastaville kunnon äideille.
Kommentit (13)
Mietit tätä "en muista äitiä äitienpäivänä" joka viikko. Sellainen elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä se rakastat draamaa ja kätinää. Viimeksi äitisi "siloitteli konflikteja", no sun elämäshän ON yhtä isoa konfliktia, itse itsesi lietsomana. Turha siitä on ketään muuta syyttää enää tuossa vaiheessa, elät ja hengität vittuuntuneisuutta kuin normaalit ihmiset happea. Lakkaisit olemasta jos et saisi vinkua jostakin mitättömyydestä.
Ensimmäinen äitienpäiväprovo maaliskuun puolivälissä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäiväprovo maaliskuun puolivälissä.
Tää homma on tulilla 365.
Hanki PÄTEVÄÄ apua mt-ongelmiisi ja lopeta niiden jankuttaminen täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun suren sitä, että olen joutunut onnittelemaan äitiäni siksi, etten joutuisi kärsimään siitä, että ajattelen hänen muuten ajattelevan pahaa minusta. Se on ollut kamalan raskasta ja taakka, ja saanut aikaan henkistä lamaannusta. Ei kenenkään äidin pitäisi omata noin paljon negatiivista valtaa lapseensa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sun lapsetkaan enää kauan muista
Sekin on heille parempi, kuin se, mitä äitini aiheutti minulle. Eikö se menekin silloin oikein, jos ei muista, jos ei välitä äidistään? Miksi ihmeessä siksi pitää muistaa, että äiti ei ajattele pahaa? Tai ei joudu pelkäämään, että hän ajattelee. En tiedä onko äitini todellakin luullut, että kun häntä muistetaan, niin välitän siinä hänestä? En kyllä yhtään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vasta nykyinen terapeutti on tukenut minua siinä, ettei äitiään tarvitse muistaa, vaikka tämä ajattelisikin sitten minusta pahaa. Että se ei tee minusta pahaa ihmistä, toisin kuin äitini ja pari sekisin olevaa palstalaista väittää.
Ap
On varmasti raskasta raahata tuollaista taakkaa mukanaan 24/7. Ikävää, ettei pysty unohtamaan menneitä ja elämään tätä päivää. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein nautin ajatuksesta, että äitini saa jatkossa kokea, ettei hänestä välitetä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta raahata tuollaista taakkaa mukanaan 24/7. Ikävää, ettei pysty unohtamaan menneitä ja elämään tätä päivää. Voimia!
Aikanaan pystyy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmasti raskasta raahata tuollaista taakkaa mukanaan 24/7. Ikävää, ettei pysty unohtamaan menneitä ja elämään tätä päivää. Voimia!
Mutta on ollut todella raskasta. Mutta siitä sen näkee, etten ole ihan heikoimmasta päästä.
Ap
Ei sun lapsetkaan enää kauan muista