Suunniteltu sektio - hyvä vai huono kokemus?

TAYSissa on sektiot tehty eikä mitään moitittavaa. Laikkaussalihenkilökunta oli mukavaa, vauvan sai rinnalle jo tarkkailuhuoneessa ennen synnyttäneiden osastolle viemistä. Kipulääkitys oli hyvä ja hoitajat auttoivat vauvan hoitamisessa aina kun pyysi, vaikka olinkin aika omatoiminen (vauva oli vierihoidossa koko ajan).

mukana. Minulla oli taustalla hirvittävä unettomuus, mikä oli viedä järjen päästä. Sektio oli suunnaton helpotus. Vauvan syntymä suuri ihme! Hän joutui kylläkin lastenteholle matalan lämmön ja siitä johtuvan matalan verensokerin vuoksi, mutta en osannut huolestua. Tiesin osaston, tunsin työntekijät, tiesin, että on hyvissä käsissä. Toivuin sektiosta nopeasti. Nukkumisen opettelu oli sitten juttu toinen...



Voimia Sinulle!

Kaikki kävi nopeasti ja kivuttomasti, toisin kuin alatiesynnytyksessä (kokemusta myös siitä). Sektion jälkeen vähän kipuja haavassa, mutta kipulääkkeitä tarvitsin vain muutamana päivänä.

Miten kauan haavan paraneminen yleensä kestää?



Ap

etenkin toipumisesta.



Ap

en tietysti kovin reippaasti, mut kuitenkin köpöttelin että saan liikuntaa. kotiin pääsin jo neljäntenä päivänä kun olo oli jo niin hyvä ja hoidin itse lasta koko ajan. kyllähän se pari viikkoa se leikkaushaava muistutti itsestään jos yskäisi mutta kyllä sen kestää. varaudu pahimpaan niinkuin minä niin yllätyt positiivisesti. mulla jäi hyvä fiilis ja jos toisen saan, samoilla mennään.

söin kotona viikonverran varmuudeksi buranaa, en ollut kipeä. Sairaalassakaan en ollut erityisen kipeä. Olin jo seuraavana päivänä valmis lähtemään kotiin vauvan kanssa, mutta eivät laskeneet ennenkuin kolmantena päivänä.

Paha olo kyllä tuli ja hirveä hikiolo, mutta ei mitään sietämätöntä.



Ai niin, en olisi varmaan saanut kutsua sitä synnykseksi, mutta en oikein keksinyt muutakaan..;))

Mitä nyt oli komplikaatioita, harvinaisia sellaisia.

Kohtu ei supistunut itsestään, piti avittaa lääkkeillä ja painelulla (niin hirvittävää että harkitsisin jopa alatiesynnytystä jos sen sillä voisi välttää).

Ja paraneminen kesti kauan, niinkun alateitsekin synnyttäessä.

Myöskään hirveä pistos hartiassa ei ollut ihanaa, ja ne karmeat ilmavaivat, ne tuli jotain vuorokauden jälkeen sektiosta riesakseni! Se pistos oli jotain järkyttävän kamalaa, lamaannutti täysin kivusta eikä siihen auttanut mikään, vain aika, ja kuulemma kävely, jota varten sitten ravasinkin pitkin käytävää keskellä yötä, kaiken aikaa, kun ei muuta voinut tuskia helpottaakseen tehdä.

Kipua tuli tietysti, mutta vauvan ulossaamisen jälkeen minut nukutettiin ja nukutus sujui hyvin, vaikka siis kiireessä ja yllättäen tehtiinkin.



Toivuin tosi nopeasti. Ensimmäinen yö oli totta puhuen tuskainen. Hoidin itse ihanaa vauvaani, mutta jouduin kutsumaan hoitajaa aina kun vähänkin piti kylkeä vaihtaa, liikahtaa, juoda ja varsinkin siirtää vauvaa. Mutta kun seuraavana päivänä ponnistin ylös, kaikki helpottui suunnattomasti. Haavakipu oli paaaaaljon pienempää kuin olin kuvitellut. Viikon päästä piti jo oikein itseään muistutella ettei ottanut isompia lapsia syliin kannettavaksi - oman oloni puolesta olisin voinut. Haava umpeutui hyvin ja nyt parin vuoden jälkeen se on jo osaksi suorastaan hävinnyt näkyvistä.



Alun sähläyksistä huolimatta kokemus oli erittäin hyvä. Vinkki: pysy paikallaan silloin kun epiduraalia laitetaan! ; )

Alkoi nopeasti parantua, pahin oli ylösnousupäivä mutta kannattaa yrittää ylös heti kun pystyy. Kaikenkaikkiaan sectio oli pienempi riesa kun ajattelin.

Toivuin kyllä nopeasti kummastakin, esim. kävelin jo leikkauspäivän iltana, mutta kuitenkin olo oli paljon avuttomampi kuin synnytysten jälkeen. Haavatkin paranivat nopeasti ja kotiin pääsin muutaman päivän päästä leikkauksista. Toisen leikkauksen aikana laski verenpaine liian alas kaksi kertaa (spinaalipuudutuksen takia) ja sekin oli ihan kauhea tunne. Samoin horkka ja paleleminen oli inhottavaa, ylös nouseminen leikkauksen jälkeen oli vaikeaa, nauraminen ja yskiminen sattui. Sitominen katetriin päivän ajaksi oli vastenmielistä, vaikkei katetrin laittaminen sattunutkaan. Enää en lapsia tee juuri siksi, että joutuisin taas leikkaukseen.

Kaikka meni nappiin, ja haavakivun kanssa pärjäsin Panadolilla. Mun verenpaineet vain meinasivat heittää härän pyllyä, niin että liikkeelle lähtö viipyi 1. postoperatiiviseen päivään. Risti-istuntaonnistui 2. päivänä ja silloin hoidin myös vauvan jo ihan itse. 1.pop:inahan ei saa edes vauvaa nostella itse.



Sairaalassa olo aika oli ihan ok. Ei valittamista. Kaikki olivat niin ystävällisiä ja hoito oli hyvää.



Viikko leikkauksesta olin jo koirien kanssa lenkillä, joten toipuminen oli tosi nopeaa. Ei ole onnistunut alatiesynnytysten jälkeen. Positiivista oli myös, etten kärsinyt virtsanpidätysongelmista (mitä nyt katetrista sain tulehduksen) kuten alatiesynnysten seurauksena.

Sektiossa sinne joutuu ilmaa, ja kipu säteilee hartiaan. Myös sisäinen verenvuoto esim. kohdunulkoisessa raskaudessa voi oireilla hartiapistoksena.

olin alavartalosta tunnoton enkä voinut liikkua ollenkaan. Puudutuskin heikkeni liian aikaisin, sain erittäin kipeän hartiapistoksen ja tuntemuksia oli leikkausalueellakin. Toipuminen oli kuitenkin nopeaa.

mutta sitten kohtu ei meinannut millään supistua ja se JÄRKYTTÄVÄ painelu juuri leikattuun vatsaan....meinas taju mennä joka kerta. Jouduin sektion jälkeen olemaan 7h erossa vauvasta tästä syystä (vasta seuraavana päivänä kuulin, että kohdunpoisto oli tosi lähellä). Olin kyllä NIIN kipeä seuraavina päivinä, että luulin, etten koskaan enää pysty suorana kävelemään. Ihme kyllä viikko leikkauksesta jätin viimeisetkin kipulääkkeet pois.



Mielestäni on kyllä ihan hyvä varautua tosi hellään vatsaan sektion jälkeen ja siihen, ettei vatsalihaksista oikein ole apua ekoina viikkoina, joten jo ihan sängyssä kääntyminen on alkuaikoina aikamoinen projekti.



Kyllähän suunniteltu sektio on ihan hyvä tapa synnyttää, turha sitä on pelätä. Kaikenlaisissa synnytyksissä on omat puolensa ja riskinsä.



Jos saisi valita (vaikka ap ei tätä kysynytkään) synnyttäisin kyllä luomuna. Itse ainakin toivuin huomattavasti nopeammin silloin.

(kiireellinen sektio) verrattuna. Minulla on ahdas lantio.



Pystyin heti seuraavana päivänä seisomaan suorassa ja hoitamaan itse vauvaa. Kotiin pääsin jo 3 päivän päästä ja pärjäilin apteekin särkylääkkeillä. Maitokin nousi paremmin kotona kuin sairaalassa, kun sai omassa sängyssä pesiä vauvan kanssa. Haava parani aika nopeasti.



Muista heräämössä heilutella varpaita heti kun alkaa vähänkään tuntoa palata, ettei tule veritulppaa.

1. pidä huoli kivunlievityksestä sekä sairaalassa että vielä kotiin paluun jälkeenkin. Särkylääkkeitä kannattaa varautua syömään viikko puolitoista leikkauksen jälkeen. Mitä paremmin kivut on hallinnassa, sitä nopeammin pääset liikkeelle ja toivut, sitä paremmin ruoka maistuu ja maito nousee yms yms.

2. Tuuleta haava-aluetta mahdollisimman paljon (aina kuin vain mahdollista), eli makuulleen punkkaan ja haava-alue paljaaksi. Huuhtele vain 1x pvässä, enempi kuulemma hidastaa paranemista (terv. Töölön srlan kirurgit)

3. olo on epämukava niin kauan, kun tikit on paikoillaan, tikkien poisto on kuin alkaisi uusi elämä, eli älä lykkää poistoa yhtään, vaan heti neuvolaan kun voit vaan ne pois ottaa.

4. jälkivuotoa on sektiossakin, eli ainakin 4 viikkoa tiputtelee, osan aikaa runsaastikin. Ihan normaalia.

5. usko kun sanotaan, että mitään vauvaa panavampaa ei saa nostaa! Pienetkin ponnistukset lykkää paranemista aina vähän eteenpäin, nimim. todella on tästä kokemusta.

6. sektio ei ole täysin kivuton tapa synnyttää, eli älä oleta, että kipuja ei tule. Varmasti tulee ja sen kanssa on vaan elettävä. Mm. eka ison hädän vessareissu sektion jälkeen on sellainen, minkä muistat loppuelämäsi.

Oisko tossa alkuun? Mä laitan lisää kun mieleen tulee...