Kateus kalvaa ystävääni,

niin voimakkaasti, mm. kateellinen minulle paremmasta koulutuksesta, työstä, lomista, tulotasosta jne, että en jaksa enää olla uhitteluiden kohteena tai että en voi elää elämääni ja iloita siitä mitä minulla on. Minulle noilla asioilla ei ole merkitystä, arvostan enemmän oikeaa ystävyyttä ja myötä elämistä.
Olen sairastunut fyysisesti nyt vakavasti, niin en jaksa enää pelätä mistä seuraava huuto alkaa... eikä kai ystävyyteen kuulukaan kateus.
Ymmärtääkö kukaan? Voinko vaan jättää vastaamatta vai sanonko suoraan, että keskityn nyt oman terveyden hoitamiseen?