"Anna anteeksi" kuulostaa julmalta? Eikö olisi parempi sanoa olen pahoillani? Mitä opetat lapselle?

Pientä ylitulkintaa ilmassa?

Onko mielestäsi myös "ole hyvä" tylyä ja määräilevää puhetta?

Oma lapseni 3v sanoo anteksi, olen pahoillinen :)

Jostain muualta oppinut kuin minulta.

Yleensä sanon, että pitää lohduttaa jos toiselle tuli paha mieli jostain mitä teit. Sitten lapsi päättää itse mikä vaikuttaa parhaalta lohdulta, aikuisille sanoo tuon anteksi jutun, kaverille on vienyt lelun, ja pikkuveljeä usen paijaa tai pussaa.

On se vaikeeta joillakin.

Ihmettelin jo lapsena, kun joku lapsi vaikka löi toista, niin lyöjä pakotettiin pyytämään anteeksi. Mitä merkitystä on sillä sanalla, jos on tahallaan jotain tehnyt ja pakotettuna pyytää anteeksi? Mielestäni anteeksi sana sopii juuri tuollaisiin pieniin vahinkoihin, ei tahallisiin tekoihin.

Anna anteeksi Muumipeikko, en muistanut että sinun näkinkenkäsi oli minun käsilaukussani.

Vierailija kirjoitti:

Anna anteeksi Muumipeikko, en muistanut että sinun näkinkenkäsi oli minun käsilaukussani.

Juuri tällaisiin tilanteisiin sopii anna anteeksi. Tuollaisiin pikkujuttuihin mitkä on todennäköisesti aika mitättömiä molemmille.  Mutta jos Muumipeikko on etsinyt näkinkenkäänsä koko yön jalat rakoilla, niin olisi aiheellista ollakin pahoillaan ja sanoa myös se.

En opeta lapsia pyytelemään keneltäkään mitään. Anteeksi on ihan hyvä, ja kyllä se oho tai hups ilmaisee ihan saman asian.

Muistakaa että opetatte lapsenne pyytämään anteeksi vain vahinkoja! Oli teko mikä tahansa, mutta tarkoituksellinen sellainen on aivan turha enään jälkikäteen osoittaa katumusta kun asia on jo tehty. Etukäteen on se milloin mietitään. Anteeksi pyytäminen pelkästään tavan vuoksi on naurettavaa.

kai kukaan enää roikota lastaan toisen luokse pyytämään anteeksi? Omat lapset muistavat vieläkin kun alakoulussa se opettajilla tapana ja siinä seistiin niin kauan kunnes tekijä pyysi anteeksitarkoittamatta sitä ja kohden antoi anteeksi tarkoittamatta sitä. Mitä hyötyä?

Mun mielestä hyvä rajaus, et anteeksi pyydetään vahinkoa tai vaikka häiriötä (anteeksi, saisinko sokeria). Mut toisaalta jos lapsi tai miksei aikuinenkin on satuttanut toista jollain tavalla, ihan vaan suutuspäissään tai harkitustikin, niin on hienoa jos hän tuumaustauon jälkeen tulisi sanomaan sen anteeksi, mutta vain silloin jos on pahoillaan, eikä esim.  siksi et pelkäisi seurauksia.

I m vtun sori.

Tekijänä minulle anna anteeksi on syvempi ja sisältää aidon halun tunnustaa oma syyllisyys ja pyrkiä olla toistamatta tapahtunutta. Olen pahoillani on sellainen kevyempi pahoittelu.

Joo... anna anteeksi on hyvin syvä ilmaisu. Sen pitäisi kertoa oikeasti tunnetta katumuksesta. 

Sen sijaan "olen pahoillani" on ihan kevyt sanonta ja sopii tilanteeseen, jossa esim. aivan vahingossa on loukannut toista. 

Inhoan kanssa tätä anteeksi pyytämiseen pakottamista. Ei tunteet pakottamalla tule. Ihan kuin pakotettaisiin sanomaan "minä rakastan sinua". 

Kohteliaasti kuuluu sanoa anteeksi kun tönäisee toista ja se on pelkkä muodollisuus. 

Anna anteeksi menee ihan toiseen kategoriaan. 

Itse asiassa, en minäkään ole sellaista koskaan opettanut. Välillä sanon itse "anteeksi", eli pahoittelen - en siis vaadi, että asian pitäisi olla sillä selvä ja harmitus kielletty, heti kun minä "pyydän" eli määrään. Se olisi tosiaan irvokasta.

Lapseni (10v) ei ole tietääkseni koskaan käyttänyt sanaa "pahoittelen", sen sijaan sanaa "anteeksi" on todennäköisesti joskus käyttänyt.

On jäänyt mieleen, kun eräs äiti vaati parivuotiasta katsomaan isosiskoaan silmiin ja pyytämään anteeksi, vaikka äiti oli juuri retuuttanut taaperon kaupan nurkkaan ja juoksut karkuun, koska taapero ei heti pyytänyt siskolta anteeksi. Taapero itki ja oli stressaantunut, mutta äiti vain hoki, että pitää katsoa silmiin ja pyytää anteeksi; sellainen ei voi tehdä kovin hyvää lapsen aivoille. Aivan kuin äidillä ei olisi mitään vaikutusta siihen, miksi taapero oli ylipäänsä läpsäissyt isosiskoaan. Eikä hän opettanut taaperolle mitään muuta, kuin että jos ilmaisee itseään, tulee hylätyksi ja nöyryytetyksi. Äiti varmaan ajatteli olevansa johdonmukainen - niin, huonossa kohtelussa kyllä...

Jaa.. mun mielestä "olen pahoillani" yleensäkin pahoittelu on "anna anteeksin" kevyempi versio.

Olen myös sitä mieltä, että se hiekkalaatikolla anteeksi pyytämisen pakottaminen on ihan naurettava tapa. Ensin keskustellaan ja sitten samalla pahoitellaan ja pyydetään anteeksi. Näin mä olen lapsilleni opettanut.

Ehtii lapsikin miettiä ja todellakin tarkoittaa sitä anteeksi pyyntöä. Eikä vaan robottina toisteta.

Kun ihminen sanoo "anna anteeksi", kyse ei ole loukatusta, vaan hänestä itsestään: hänelle tulisi parempi olo, jos hän saisi tahallisen huonon tekonsa, jota ehkä oikeasti katuu, hyvitetyksi. Hassua jos pakotetaan pyytämään itselle parempaa oloa, jota ei välttämättä edes kaipaa... ja anteeksi antava osapuoli hyväksymään kaltoinkohtelu, vaikka ei ole ehkä vielä kerennyt itse käsitellä asiaa ollenkaan. Aikamoista manipulointia siis! Olisi parempi keskittyä johonkin positiiviseen, yhdessä tai erikseen, kuin tehdä manipuloinnista periaate.

Ei yleensä sanota, että 'anna anteeksi' , vaan 'pyydän anteeksi' .

"Olen pahoillani" on kyllä kevyempi versio, koska siinä vastapuolen paremmalla mielellä ei ole sinänsä "väliä". Jos sanoo "anteeksi", siinä on enemmän tunnetta... ilman, että se kuitenkaan vaatii mitään.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että opetatte lapsenne pyytämään anteeksi vain vahinkoja! Oli teko mikä tahansa, mutta tarkoituksellinen sellainen on aivan turha enään jälkikäteen osoittaa katumusta kun asia on jo tehty. Etukäteen on se milloin mietitään. Anteeksi pyytäminen pelkästään tavan vuoksi on naurettavaa.

No jo on.

Siis tärkeintä elämässä on se, ettei anna itsestään väärää käsitystä, eli ettei vahingossakaan pyydä vahingossa anteeksi?

Kai tärkeintä on se, miltä vastapuolesta tuntuu, eli ettei loukkaa ketään. Pyydän vaikka 50 kertaa turhaan anteeksi jos siltä tuntuu, ja nimenomaan jos toisesta tuntuu silloin paremmalta.

Jaa minusta, juurikin pahoillaan olo on sellaista pikku vian korjailua, mutta anteeksi jo vähän isompaa. Mielestäni se on hankalampi sanoa. Mutta ei se ole niin nöpönuukaa, onko kaikki pakko vetää vaikean kautta.

Vierailija kirjoitti:

kai kukaan enää roikota lastaan toisen luokse pyytämään anteeksi? Omat lapset muistavat vieläkin kun alakoulussa se opettajilla tapana ja siinä seistiin niin kauan kunnes tekijä pyysi anteeksitarkoittamatta sitä ja kohden antoi anteeksi tarkoittamatta sitä. Mitä hyötyä?

Mun mielestä hyvä rajaus, et anteeksi pyydetään vahinkoa tai vaikka häiriötä (anteeksi, saisinko sokeria). Mut toisaalta jos lapsi tai miksei aikuinenkin on satuttanut toista jollain tavalla, ihan vaan suutuspäissään tai harkitustikin, niin on hienoa jos hän tuumaustauon jälkeen tulisi sanomaan sen anteeksi, mutta vain silloin jos on pahoillaan, eikä esim.  siksi et pelkäisi seurauksia.

Siis joo, muistan itsekin näitä että päiväkotitäti on suurin piirtein kädestä pitäen vienyt jonkun luo ja sanonut "tämä haluaa pyytää sinulta anteeksi". Niin siis päiväkotitäti haluaa...