Kuolisitko mieluummin hyväkuntoisena vai huonokuntoisena?

Ihan sama, kunhan ei tarvitse kuunnella virsiä, hurskastelua ja luonnevikaisten hoitajien tiuskimista. Äkkiä. Eli todennäköisesti kannattaisi olla sen verran hyväkuntoinen, että pääsee laskuvarjokurssille ja voi jättää sitten jollain kertaa vetämättä narusta, kun siltä tuntuu.

Huonokuntoisena, koska hyväkuntoisena treenaus ja kaikki vaiva menisi vähän hukkaan .

Huonokuntoisena tarkoittaisi sitä, että olisi ollut ensin muiden, ja muiden hoidon armoilla. Ei kiitos.

Mieluummin hyväkuntoisena yllättäen omassa kodissa.

Ensimmäinen.

mieluummin aikaisemmin hyväkuntoisena

Ehdottomasti hyväkuntoisena, vaikka sitten aikaisemmin. Mitä iloa olisi elämästä toisten armoilla, raakkina sängyn pohjalla?

Mielellään vanhana ja hauraana, mutta ns. saappaat jalassa eli ikäisekseni hyväkuntoisena. Esim. 85-vuotiaana sydäriin lunta kolatessa. 

Harvinaisen hyvä kysymys. Palstalla paljon tuutin täydeltä muuten.

Tietysti : hyväkuntoinen. Syy: treenaan paljon, idea on jotta voi pitää huolta itsestään ha muista. Mahdollisimman pitkään. Sitten 92v saa äkkiä sydärin kun nukkuu ja pääsee yläkerran puolelle.

Joku idiootti kysyi että tavoitteena ikuinen nuoruus? No eipä tosiaan.

Äkkiloppu, paras loppu

Hyväkuntoisena ja saappaat jalassa. Sen verran olen nähnyt omien sukulaisten vuosikausien kitumista, että missään nimessä en haluaisi samaa itselleni.

Kaikki on kovana sanomassa täällä, että tottakai hyväkuntoisena. Oikeastaan kysymys on tyhmä. Kai jokainen haluaa hyvän toimintakyvyn mahdollisimman pitkään? Vai tarkoittaako hyväkuntoisena kuolo tässä nyt samaa kuin nuorehkona kuoleminen? Mutta kun nuori ja hyväkuntoinen ei ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on kovana sanomassa täällä, että tottakai hyväkuntoisena. Oikeastaan kysymys on tyhmä.

Miten niin tyhmä? On eri asia kitua hiljaa pois vuosikausia hermostosairauteen kuin saada 72-vuotiaana massiivinen infarkti ja kuolla niille sijoilleen.

Todellakin hyväkuntoisena, nyt systeemin armoilla olevana(30 v asti terve, nyt 40) täytyy sanoa että jos ois saanu elää suht tervettä(tottakai pientä kaikillla) 70 asti ja sitten sydäri, niin oisin helevetin onnellinen

Sama kai tuo on. Eipä sitä kuollessaan enää tuollasella ole väliä tai tuota jää miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on kovana sanomassa täällä, että tottakai hyväkuntoisena. Oikeastaan kysymys on tyhmä.

Miten niin tyhmä? On eri asia kitua hiljaa pois vuosikausia hermostosairauteen kuin saada 72-vuotiaana massiivinen infarkti ja kuolla niille sijoilleen.

Nimenomaan. Miksi kukaan vastaisi, että mieluummin kärsisi ensin vaikka hermosairaudesta ja sitten vasta kuolisi?

Tarkoitatteko kääntäen, että huonokuntoisena haluaisitte kuolla? Aika monelle se huonokin elämänlaatu sitten kelpaa, kun vaihtoehdot on vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on kovana sanomassa täällä, että tottakai hyväkuntoisena. Oikeastaan kysymys on tyhmä.

Miten niin tyhmä? On eri asia kitua hiljaa pois vuosikausia hermostosairauteen kuin saada 72-vuotiaana massiivinen infarkti ja kuolla niille sijoilleen.

Nimenomaan. Miksi kukaan vastaisi, että mieluummin kärsisi ensin vaikka hermosairaudesta ja sitten vasta kuolisi?

No kuule, eiköhän kaikki riippu täysin siitä, miten paljon nuorempana kuolisi ja miten huonokuntoisena ja miten paljon pidempään eläisi.

Itse en esimerkiksi haluaisi kuolla kuusikymppisenä, jos voisin elää kahdeksankymppiseksi vaikkapa jonkun sinänsä ikävän, mutta hoidettavissa olevan liikkumiskykyyn vaikuttavan sairauden kanssa.

Mutta taas jos se pidempää eläminen olisi makaamista sairaalasängyssä kenties jopa dementoituneena, niin ei kiitos.

Eli kyllä, ap:n esittämä kysymys on tyhmä, koska siinä ei määritellä hyvä- ja huonokuntoisuutta eikä sitä kuolemisen ajankohtaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Itse en esimerkiksi haluaisi kuolla kuusikymppisenä

Mitä merkitystä sillä on, missä iässä kuolet, jos kuolema tulee salamannopeasti?

Nopeissa kuolemissa ihmiselle itselleen on täysin yhdentekevää, onko hän 7-vuotias vai 77-vuotias. 

Hyväkuntoisena satakaksivuotiaana kulli nuoren rakastajattareni suussa. Sillä tavalla haluan lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en esimerkiksi haluaisi kuolla kuusikymppisenä

Mitä merkitystä sillä on, missä iässä kuolet, jos kuolema tulee salamannopeasti?

Nopeissa kuolemissa ihmiselle itselleen on täysin yhdentekevää, onko hän 7-vuotias vai 77-vuotias. 

Nyt en ymmärrä ajatteluasi ollenkaan. Oletko vakavasti masentunut?

Ei ihmiset kumminkaan yleensä suhtaudu kuolemiseen niin, että sama se koska, kunhan on kivutonta. Ihmiset haluavat elää, kerätä kokemuksia, nauttia. Nähdä lastensa kasvavan ja saavan omia lapsia, nautia lastenlapsistaan.

Niin minäkin. Todellakin toivon pääseväni eläkkeelle ja voivani muuttaa talvikausina Ranskaan ja elää siellä mahdollisimman pitkään mukavia eläkevuosia mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en esimerkiksi haluaisi kuolla kuusikymppisenä

Mitä merkitystä sillä on, missä iässä kuolet, jos kuolema tulee salamannopeasti?

Nopeissa kuolemissa ihmiselle itselleen on täysin yhdentekevää, onko hän 7-vuotias vai 77-vuotias. 

Niin minäkin. Todellakin toivon pääseväni eläkkeelle ja voivani muuttaa talvikausina Ranskaan ja elää siellä mahdollisimman pitkään mukavia eläkevuosia mieheni kanssa.

Mutta jos saat ensi yönä nukkuessasi massiivisen infarktin ja kuolet salamannopeasti, niin ei se sinua mitenkään kaduta. Kuolema on ongelma omaisille, ei kuolevalle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en esimerkiksi haluaisi kuolla kuusikymppisenä

Mitä merkitystä sillä on, missä iässä kuolet, jos kuolema tulee salamannopeasti?

Nopeissa kuolemissa ihmiselle itselleen on täysin yhdentekevää, onko hän 7-vuotias vai 77-vuotias. 

Niin minäkin. Todellakin toivon pääseväni eläkkeelle ja voivani muuttaa talvikausina Ranskaan ja elää siellä mahdollisimman pitkään mukavia eläkevuosia mieheni kanssa.

Mutta jos saat ensi yönä nukkuessasi massiivisen infarktin ja kuolet salamannopeasti, niin ei se sinua mitenkään kaduta. Kuolema on ongelma omaisille, ei kuolevalle itselleen.

No tietenkään kukaan ei kuoltuaan harmittele mitään, hölmö.

Nyt puhuttiinkin siitä, minkä tavan valitsisi, JOS olisi sellainen töysin heinäkeosta tempaistu hypoteettinen tilanne, että saisi VALITA. Ziisuz. Aika pian sinä unohdit jo koko ketjun aiheen.