Tsempatkaa jaksamaan

Taas äiti soitti ja kuulemma isänkin mielestä olen samanlainen kuin äidin skitsofreniasta kärsivä koko ikänsä työkyvytön sisko. Minä siis ihan normaalissa työssä, akateemisesti koulutettu. Äiti on vakavasti narsistinen enkä tiedä onko muutenkin häiriintynyt. Haukkuu ja valehtelee, mm. että huudan ja lyön lastani (1v1kk). Nämä nyt ovat ihan viimeiset asiat mitä ikinä tekisin koska äitini todellakin raivosi huusi ja löi, kovaa, koko lapsuuteni ajan. Pelkäsin äitiäni. Nyt hän levittää näitä juoruja että olen mm heittänyt lapsen sänkyynsä, mitä todellakaan en ole tehnyt. Koko tilanne minkä hän kuvaili ei ole edes järkevä, kuulemma kun vaihdoin vaipan niin heitin lapsen. Puen lapselle housut sylissä, enhän niitä edes saisi puettua jos lapsen jonnekin heittäisin. Kuulemma olen sairastuttanut lapsen tahallani (flunssa) ja lapsi kuolee kun asunnossa kylmä (22 astetta). Kuulemma kun kiukkuisena lähdin edellisen kerran kotiin niin isänkin mielestä muistutin skitsofreenikkoa. Vaikka tiedän että äitini on henkisesti sairas niin tuo loukkasi tosi syvästi ja lisäksi mietin että onko tuo totta, onko isäni sanonut noin. Jos on niin ei kyllä ole ihan kaikki kotona hänelläkään. :( En pysty edes soittamaan ja kysymään. Vaikka olen jo 34v, äidin pahimmat jutut loukkaavat tosi syvältä kuten tuo. Kun lähdin kotiin en ollut kiukkuinen vaan VÄSYNYT minkä sanoinkin, kello oli 21 illalla ja mulla meni 01.30 saada lapsi sänkyyn nukkumaan kun nukkui autossa ja sen verran piristyi etten saanut sänkyyn. Haukottelin koko viimeisen tunnin heillä ja sanoin klo 21 että olen niin väsynyt että nyt on pakko lähteä kotiin. Sitten otin tavarat puin lapsen ja lähdin. Myös äitini on ollut suurimman osan elämäänsä työelämän ulkopuolella vaikean luonteensa takia. Isäni on sanonut että äitini on lähinnä säälittävä, kaikki kaverit jättäneet käytöksen takia. Olisiko sitten kuitenkin haukkunut minua skitsofreenikoksi. Mieheni haluaisi nähdä perhettäni, loukkaukset eivät satu häneen kuten minuun. Lisäksi äitini soittelee tapaamisten jälkeen ja selittää noita sairaita asioitaan. Ärsyttää että olen 34 mutta loukkaannun ja itken äitini puheista. :( Isällänikin taitaa olla toinen nainen, ei vietä kotona kuin yöt. Ennen lasta en nähnyt perhettäni kuin pari kertaa vuodessa, äitini on niin raskas mielenterveysongelmiensa takia etten enempää jaksa. Nyt jaksaminen ylittynyt. Miehen kanssa on riitoja ja lapsi on pakko laittaa hoitoon syksyllä. Tästä äitini haukkuu minua joka päivä. Olen niin loppu. Haluan lapselleni vain parasta ja rakastan häntä ihan älyttömästi. Joudunko ottamaan hajurakoa mieheen jos hän väkisin kutsuu vanhempiani kylään? Lapsi heräilee edelleen ja olen tosi väsynyt mutta ikinä en lasta löisi. Saan älyttömän morkkiksen jos edes tiuskaisen lapselle.