Psykologi vs psykiatrinen sairaanhoitaja

Psykologi on yliopiston käynyt asiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja on sairaanhoitaja, joka on käynyt lisäkoulutuksen.

Oma kokemus. Kävin ensin depressiohoitajalla josta siirryin aikuispsykiatrian poliklinikalle. Tapasin ensi kerran psykologin joka teki erilaisia testejä. Tästä siirryin psykiatriselle sairaanhoitajalle jossa kävin noin kerran kuussa. Psykiatrin tapasin noin puolen vuoden välein. Psykologia ei tuon yhden kerran jälkeen tarjottu vaan kävin vain psykiatrisella sairaanhoitajalla. Psykologi on koulutetumpi ja pystyy tarjoamaan erilaisia terapiamuotoja ja imeytymään paremmin potilaan mielentiloihin.  Psykiatrinen sairaanhoitaja sopii ilmeisesti vain voinnin seuraamiseen ja kuulumisten vaihtamiseen kuten itselläni kävi. 

En halua moittia saamani palvelua. Se oli parempaa kuin ajattelin mutta luulen että intensiivisempään hoitoon sopii psykologi paremmin koulutetumpana ihmisenä. Psykiatrin luona käynneistä ei ollut mitään hyötyä muuta kuin sairauslomatodistus Kelaa varten. Mitään muuta apua sieltä ei saanut.

Olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja annan supporttiivista eli tukea antavaa keskusteluapua. Psykologilla on vankempi teoriatausta. Henkilökemia on myös tärkeä.

Entäs psykoterapeutti. Hänhän on sairaanhoitaja lisäkoulutuksella ja jonkun tutkinnon suorittanut psykoterapiassa.

Miten hän hoitaa työtään. Kenelle tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja annan supporttiivista eli tukea antavaa keskusteluapua. Psykologilla on vankempi teoriatausta. Henkilökemia on myös tärkeä.

Tekeekö psykiatrinen sairaanhoitaja mitään muita hoitajan töitä? Kiinnostaisi vähän tuo ammatti, mutta muu sairaanhoito ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Entäs psykoterapeutti. Hänhän on sairaanhoitaja lisäkoulutuksella ja jonkun tutkinnon suorittanut psykoterapiassa.

Miten hän hoitaa työtään. Kenelle tarkoitettu.

Psykoterapeutti on kylläkin aikas paljon koulutetumpi. Heillä usein pohjalla psykologin koulutus, josta vielä jatkokouluttautuneet psykoterapiaan. Ovat myös Valviran virallistamia. Ei siis millään tavalla verrattavissa sairaanhoitajan tutkintoon :D 

Jos nyt ei puhuta varsinaisesta terapiasta, vaan ihan näistä terveyspalveluista, niin ei ole juurikaan väliä koulutuksella, vaan persoonalla. Julkisella puolella näiden vaihtuvuus on niin kovaa, että on tullut tavattua sekä psyk.sairaanhoitajaa, että psykologia niin monia, etten osaa antaa edes summittaista arviota. Useita kymmeniä vähintään. Molemmissa on ollut sekä todella loistavia, että täysin turhia ja pari suorastaan haitallista yksilöä. Työhönsä täydellisen leipääntynyt psykologi, joka ei muista seuraavalla käynnillä ollenkaan mistä on edellisellä kertaa puhuttu, vaan saat kerta toisensa jälkeen käydä saman keskustelun sen kanssa ja joka katkerana tilittää omaa elämäänsä, ei korkeakoulutuksestaan huolimatta ole kuin korkeintaan muodollisesti pätevä. Sitten jos hyvä tuuri käy ja kohdalle osuu fiksu ja työhönsä intohimolla suhtautuva sairaanhoitaja, joka on alaan viitsinyt perehtyä ja on kiinnostunut asiakkaistaan, on todella hyödyllinen ammattilainen.

Tuurilla vaan valkkaat jomman kumman ja toivot parasta.

Minullakin kokemus muutaman vuoden takaa. 

Traumaattisten tapahtumien takia minulle haettiin paikka Keskussairaalapsykiatrian avo-osastolta, missä oli kaksi kuukautta. Sain erittäin hyvän ensiavun ja pääsin jaloilleni tragedian jälkeen. 

Tämän jälkeen minut osoitettiin psykiatriselle sairaanhoitajalle terapiaa varten, mikä oli pelkkä farssi.

Hoitaja oli noin viisikymppinen mies, erittäin ruma suustaan ja ajasta jonka hänen luonaan sain, noin 15 min. kerran kuussa, suuri osa meni hänen omiin lörpöttelyihinsä puhelimessa. Totesi sitten vain että kyllä me sinut eläkkeelle saadaan, mikä ei todellakaan ollut tavoitteeni!

Muutaman kerran tätä katseltuani vaadin saada kunnollisen terapeutin. Mieshän tästä närkästyi mutta en välittänyt. Sain vaadittuani ajan psykologille jolla kävin kerran viikossa 45 min. kerrallaan.  Hänen avullaan pääsin sitten kiinni elämään.

En sano enkä väitä etteikö psyk. sair. hoitaja voi olla erittäin pätevä, itselläni omahoitajana juuri tämän koulutuksen saanut nainen, ja erittäin pätevä. Saimme hyvän kontaktin ja hän työskenteli kanssani eri metodeilla, mm. metafoorien avulla. Häntä muistan lämmöllä.

Nyt olen mukana normaalielämässä ja työssä. Kiitos kaikesta avusta ja tuesta jonka sain!

Psykoterapeutilla ei ole psykologin koulutusta.

On psyksh lisäkoulutuksella.

Enpä oikein usko että psykologi alkaa tehdä psyksh töitä.

Olihan tämä julkkis Furman, miten se hänen koulutus on. Joka ohjelmassa oli asiantuntija.

Nykyään voi käydä käydä vaikka kirjeopistolla ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi.

Psykologilla on yliopistokoulutus jossa tilastotiedettä ja matematiikkaa paljon. Ei niinkään käytännön läheisyyttä tai kosketus pintaa käytäntöön kuten taas psyk sairaanhoitajalla on. Sairaanhoitaja on koulutettu hoitamaan ihmisiä.

Voi lähestyä karkeasti myös näin. Asiakas on saattanut hoitoketjun aluksi tavata psykologia, joka ei tee varsinaista hoitotyötä, mutta on ohjannut eteenpäin todettuaan hoidontarpeen, esim. psykiatri tulee kuvaan, jonka alaa on diagnoosin tekeminen. Asiakas on myöhemmin hoitosuhteessa psykiatrisen sairaanhoitajan asiakkaana, ja siinä vaiheessa hänellä on siis jo todettu jokin mielen häiriötila.  

Psykoterapeutti voi olla pohjakoulutukseltaan esimerkiksi psykiatri, psykologi tai erikoissairaanhoitaja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapeutti

Psykoterapeutiksi on ollut mahdollista kouluttautua myös esimerkiksi teatteritaiteen tai sosiaalityön pohjakoulutuksella. Esimerkiksi näyttelijä Kari Ketonen ja kirjailija Anja Snellman ovat koulutettuja psykoterapeutteja. Tässä ketjussa mainittu Ben Furman taas on pohjakoulutukseltaan psykiatrian erikoislääkäri.

Hae Kelan psykoterapiaa, jonka tuottaa psykoterapeutti. Saat pitkäkestoisen hoitosuhteen valitsemasi ihmisen kanssa. Käyt siis muutaman luona tutustumassa ensin, jonka jälkeen teet päätöksen.

Hoitsu auttaa sairauden oireisiin, psykologi selittää mistä ne johtuu.

Itse tavannut psyk.sh:ita useamman kerran, ja pari psykologia.

Psykologit huomaavat paljon paremmin, mikä mielen taustalla on ja antavat vastauksia. Heidän pitäisi osata tarkemmin eritellä, onko ihmisellä jotain esim. persoonallisuuden piirteitä vai jokin sairaus, osaavat suositella tietynlaista terapiaa ja kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. Itse koin psykologin olleen ainoa, joka minua ymmärsi. Psykologit eivät ole aina

kaikesta samaa mieltä psykiatrin tai hoitohenkilökunnan kanssa. Psykologi haluaa paneutua mieleen ja ongelmaan.

Psykiatriset sairaanhoitajat taas ovat toimineet lähinnä täysin pelkässä tukemisroolissa, eivätkä ole päässeet kunnolla kartalle. Ehkä yksinäiselle ihmiselle tämä on tehokasta apua, mutta mulla ainakin oli jo valmiiksi tukiverkosto. Myötätunnon sijaan olisin kaivannut enemmän vastauksia ja aikuista otetta asioihini.

Psykiatrit taas on olleet asioista eniten ulalla, sillä heitä ei paljoa näe ja he hoitavat käytännön asiat.

JJN kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs psykoterapeutti. Hänhän on sairaanhoitaja lisäkoulutuksella ja jonkun tutkinnon suorittanut psykoterapiassa.

Miten hän hoitaa työtään. Kenelle tarkoitettu.

Psykoterapeutti on kylläkin aikas paljon koulutetumpi. Heillä usein pohjalla psykologin koulutus, josta vielä jatkokouluttautuneet psykoterapiaan. Ovat myös Valviran virallistamia. Ei siis millään tavalla verrattavissa sairaanhoitajan tutkintoon :D 

Psykoterapeuteiksi voivat kouluttautua mm. psykologit, lääkärit, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät.

Hmm. Psyk.sh tarjoaa sellaista supportiivista tukea, eli käyt siellä kertomassa mitä kuuluu miten on mennyt, ja hän kuuntelee ja useimmiten tarjoaa empatiaa. Aika pintatason käytännönläheistä juttelua ja ns. voinnin seuraamista siis. Psyk.sh myös usein toteuttaa lääkeseurantaa eli kyselee sinulta oletko syönyt niitä masennuslääkkeitä tai ahdistuslääkkeitä mitä sinulle onkaan nyt sitten määrätty ja että ovatko ne lääkkeet auttaneet ja tarvittaessa sitten pyytää lääkäriltä muutoksia siihen lääkitykseen (jos esim. nykyiset lääkkeet ei tehoa riittävästi). Sopii ihmisille, jotka eivät tykkää pohtia itseensä tai omaan mieleensä liittyviä asioita, mutta joiden vointia täytyy kuitenkin jotenkin seurata.

Psykologi taas työskentelee kanssasi siten, että pääset tutkimaan mieltäsi ja pohtimaan syy-seuraus-yhteyksiä toiminnallesi ja liittyen elämänvalitoihisi, pääset tarkastelemaan hänen avullaan sitä, että miksi reagoit tiettyihin asioihin niin kuin reagoit, ja pääset etsimään toimivampia keinoja reagoida tilanteissa ja vaikkapa tulkita tilanteita. Varsinaista psykoterapiaa tämä ei ole, jos psykologi ei ole hankkinut lisäkoulutuksena psykoterapeutin koulutusta, mutta monelta osin hyvin samankaltaista se on kuin psykoterapia. Psykologilla on pitkä ja vahva tieteellinen ja teoreettinen koulutus, joten hän ymmärtää ihmisen mielen ja persoonallisuuden rakenteita ja dynamiikkaa ja ajattelun logiikkaa (psyk.sh ei ole tällaista koulutusta saanut kuin ihan vähän). Lääkitysasiat ei yleensä erityisemmin psykologien työhön liity. Sopii ihmisille, jotka haluavat oppia ymmärtämään itseään ja omaa mieltään, haluavat löytää toimivampia ajattelumalleja jne.

Jos on kyse jostain vaikkapa traumasta johtuvasta masennuksesta niin sitten kannattaisi mennä ihan psykoterapiaan.

Keskity kemiaan enemmän!!

Olen käynyt kaupungin jokaisella psykologilla ja kemiat ei kohdanneet kellään. Siirryin psykhoitajaan ja heti löyty sellanen kenen kanssa kemiat kohtasi!!

Hän lähtee eläkkeelle, on tullut uusi psykologi haluan hänelle, koska moikkaa aina kun kävelee odotustilan ohi. Hän vaikuttaa todella mukavalle!

Veikkaan paatoksellisen tekstin kirjoittajaksi psykologia. Niitä yritetään nyt tunkea joka kohtaan mielenterveyden ammattilaisina mitä toki ovatkin, mutteivat ainoita.

Psykologi istuu sen viisi tai kuusi vuotta yliopistossa opiskellen miten työskentely menee teoriassa. Kirjaoppineita siis.

Psykiatrinen sairaanhoitaja taas opiskelee käytännön kentällä jo opiskeluaikana siis. Kehitysvaiheet ym. Ymmärtääkseni opiskelellaan myös sairaanhoitajan koulutuksessa. Vuorovaikutuksen kannalta paras ammattiryhmä on juuri psyk.sh jotka ovat töissä myös psykiatrisella osastolla.

Karkeasti, psykologi tutkii ja sairaanhoitaja hoitaa. Voisko olla noin?

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus. Kävin ensin depressiohoitajalla josta siirryin aikuispsykiatrian poliklinikalle. Tapasin ensi kerran psykologin joka teki erilaisia testejä. Tästä siirryin psykiatriselle sairaanhoitajalle jossa kävin noin kerran kuussa. Psykiatrin tapasin noin puolen vuoden välein. Psykologia ei tuon yhden kerran jälkeen tarjottu vaan kävin vain psykiatrisella sairaanhoitajalla. Psykologi on koulutetumpi ja pystyy tarjoamaan erilaisia terapiamuotoja ja imeytymään paremmin potilaan mielentiloihin.  Psykiatrinen sairaanhoitaja sopii ilmeisesti vain voinnin seuraamiseen ja kuulumisten vaihtamiseen kuten itselläni kävi. 

En halua moittia saamani palvelua. Se oli parempaa kuin ajattelin mutta luulen että intensiivisempään hoitoon sopii psykologi paremmin koulutetumpana ihmisenä. Psykiatrin luona käynneistä ei ollut mitään hyötyä muuta kuin sairauslomatodistus Kelaa varten. Mitään muuta apua sieltä ei saanut.

Ihan turhia noi depressiohoitajat. Yhtä tyhjän kanssa.