Lasten ylisuojelu - mitä tehtävissä?

Olen ns. toisella kierroksella, omat lapseni ovat jo lentäneet pesästä, mutta puolisollani on vielä 10-vuotiaat kaksoset, jotka ovat luonamme vuoroviikonlopuin ja satunnaisina arki-iltoina. Lapset viihtyvät meillä ja meillä on hyvä ja rento suhde.
Suhde lasten äitiin ja oikeastaan koko tiiviiseen sukuun on vaikea. Äiti kertoo lapsille kaiken, joka pitää sisällään myös omat totuudet ja näkemykset, moittii isää minkä ehtii ja osani saan minäkin. Hän on nostanut itsensä asemaan, jossa vain hän on oikeassa, ainoastaan hänen tapansa on oikea ja muiden pitää vain kestää ja taipua hänen tahtoonsa. Neuvottelumahdollisuudet ovat hyvin vähäiset, koska hän loukkaantuu ja silloin hän turvautuu äärimmäisiin keinoihin. Itselleen hän perustelee kaiken sillä, että lasten hyvinvointi on hänelle tärkeintä, muusta viis.
Mutta koska hän on niin kaikkivoipa, kontrollointi heijastuu lapsiin ja alkaa näkyä monen tyyppisenä oireiluna. Lapsilla ei ole mielipidettä mihinkään, eivät pysty tekemään päätöksiä, eivät omaa minkäänlaista päättely- tai ratkaisuisukykyä, istuvat ja ihmettelevät ja odottavat palvelua, mieluusti kielivät kotona (oletan, että paikkaavat omaa huonoa omaatuntoaan sillä, että viikonloppuna onkin vastoin äidin puheita ollut kivaa). Ja jos lapsi ei vastaa 5 minuutin sisään äidin viesteihin (joita satelee koko ajan, milloin ostettu uusi matto ja milloin kerrotaan, miten hän pakkaa joululahjoja jne.), tulee isälle viesti, missä kerrotaan huoli lapsen turvallisuudesta. Lapset ovat niin tiukassa liinassa, että ulos ei voi mennä itsekseen, laivalla ei saa liikkua askeltakaan pois aikuisen viereltä, koska aina voi sattua jotain. Toinen lapsi mm. näkee nykyään vain uhkia, hän pelkää aivan kaikkea ja jättää asioita tekemättä ja kokematta siksi, kun pelkää että sattuu, loukkaantuu jne. Toinen taas on alkanut tarkkailla omaa painoaan, joka on meistä sekin jo erittäin huolestuttavaa. Ja lista jatkuu.
Isä on syystäkin haluton aloittamaan kolmatta maailmansotaa kertomalla äidille, että hän ylikontrolloi. Mutta ymmärrämme myös, että kyse on lapsista ja heidän tulevaisuudestaan tässä kohtaa, jolloin jotainhan on tehtävä. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, miten olette toimineet, miten olette päässeet eteenpäin? Jatkammeko kuten nytkin, mutta pidämme huolta siitä, että meidän viikonloppuina heillä on vapaus kokeilla, epäonnistua ja olla lapsia, ja vain tyytyä vierestä katsomaan, mitä vahinkoa varjelu saa aikaan?
Kiitollinen asiallisista vastauksista.