Lue keskustelun säännöt.
Tulen olemaan niin yksinäinen aikuisena
11.03.2019 |
Olen kohta 18 ja muutto omaan kämppään olisi kohta tulossa. Muutan aivan toiselle paikkakunnalle ja olen huono luomaan uusia suhteita. Minulla on vain muutama kaveri joiden kanssa olen ollut paljon tekemisissä, mutta yhteydenpito on vähentynyt, koska osa heistä on jo muuttanut omilleen toiselle paikkakunnalle. Menin lukioon, josta en tuntenut ketään, enkä ole saanut sielläkään luotua uusia kaverisuhteita. Itseasiassa en ole saanut uusia kavereita sitten ala-asteen. Olen todella ujo ja huono ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin. Tiedän sen jo, että tulen olemaan helvetin yksinäinen tulevaisuudessa. Pidän yksin olemisesta, mutta liika on liikaa. Tiedän sen jo, että yhteydenpito ystäviini tulee vähenemään ellei jopa loppumaan. Ystäväni ovat sosiaalisia ja varmasti löytävät uusia ystäviä. Tiedän jo sen, että kun jatkan opiskelujani kolmannelle asteelle, en tule saamaan yhtään ystävää. Haluan tietää, että onko se niin kauheaa jos on yksinäinen?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Älä ryve itsesäälissä, suu auki ja puhu uusille ihmisille
Tästä huomaa ettei ujoja ihmisiä ikinä ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin samalla lailla kuin sinä, ja tyydyin vain kohtalooni. Nyt olen 40v ja viimeksi minulla on ollut ystävä 18v.
Kyllä sie pärjäät jos minäkin sain ystäviä uudella paikkakunnalla tuon ikäisenä. Näin nelikymppisenä se on jo vaikeampaa kun toisilla on perheet ja itsellä ei...
Elämä on sitä mitä teet siitä.
On paljon muitakin tapoja kokea elämää, kuin ystävien kautta eläminen. Tutustu asioihin ja muuhun maailmaan ja mieti esim. Millaista työtä haluaisit tällä hetkellä eniten tehdä, mitä tekisit sillä rahalla sitten jne.
Ei ole kauheaa mitenkään.Oletan että olet introvertti luonne,myös hieman murehtija.
Nykyäänhän kaikkien pitäisi olla sosiaaleja, puhua pälpättää vaikka mitään järkevää pahemmin tule suusta.
Vastapainoksi näille pälpättäjille tarvitaan ihmisiä jotka hieman miettivät ennenkun puhuvat.Useimmiten sitten tuleekin jotain tosi järkevää näitten suusta.
Keskity nyt opiskeluun ja tulevaan muuttoosi. Älä murehdi ja mieti asioita mitä ei vielä ole tapahtunut.Elä tätä hetkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sie pärjäät jos minäkin sain ystäviä uudella paikkakunnalla tuon ikäisenä. Näin nelikymppisenä se on jo vaikeampaa kun toisilla on perheet ja itsellä ei...
Olen tosissani että en osaa hankkia uusia ystäviä. En ole saanut uusia kavereita sitten ala-asteen. En osaa puhua uusille ihmisille, olen niin helvetin ujo. En ole saanut uusia ystäviä yläasteella enkä lukiossa. "Kyllä sie pärjäät jos minäkin sain ystäviä" , toi lause ei kauheasti lohduta, ihmiset on erilaisia.
Ihan kuin olisin kirjoittanut tekstisi! Kun muutin kotoa pois, mietin, tulenko koskaan saamaan ystäviä. Ongelmana oli ujouteni ja kömpelyyteni sosiaalisissa tilanteissa ja nykyään se on pieni haaste. En pidä itseäni enää ujona, mutta kömpelyyttä löytyy edelleen. Vaikkei niissä tilanteissa naurata yhtään, niin myöhemmin on naurattanut.
Minulla oli ollut nettikavereita, mutta nekin suhteet kaatuivat siihen kun tapaaminen tuli puheeksi. En pystynyt. Jännitti liikaa. Minulla on ollut myös kirjekavereita toiselta puolelta maailmaa ja ajattelin taas löytää jonkun, jonka kanssa kirjoitella perinteisiä kirjeitä. Ei ole niin kiire tavata toista kun toinen asuu 5000 kilometrin päässä.
Vaikka siihen meni aikansa, sain pari ystävää töiden kautta. Aluksi en puhunut heidän kanssaan mistään, mutta vähitellen kun omat työtehtävät lisääntyivät ja jouduin kommunikoimaan heidän kanssaan pakosta, niin tuli huomattua, että hei - miksi emme ole ennen puhuneet? Toinen näistä ei enää ole yhteydessä (hän oli myös ujon puoleinen), mutta toinen on jäänyt elämääni, vaikka emme työskentele enää samassa paikassa. Näemme pari kertaa vuodessa ja se riittää minulle, kun itsekin viihdyn paljon yksin.
Joten ymmärrän sinua, AP. Liika on liikaa. En oikein muuta pysty ohjeistamaan kuin että opettele kärsivällisyyttä ja hanki tavoitteita elämääsi. Yksinäisyydestä ja ihmissuhteista ei kannata tehdä ns. liian isoa numeroa. Tunsin itseni yleensä yksinäiseksi ihmisjoukossa, jossa en tuntenut ketään, mutta kaikki muut tulivat toimeen keskenään. Se sattui aina todella paljon. Keskityin paljon ihmissuhteisiin sinun iässäsi ja sehän on tietysti ihan normaalia. Mutta tuntui, että keskityin aivan liikaa ja mietin aivan liikaa yksinäisyyttäni ja kohtaloani.
Nykyään ajattelen, ettei se ole niin vakavaa. Minua ei haittaa ollenkaan, vaikkei ole laajaa ystäväpiiriä. Minusta se ei ole menestymisen tai onnen mitta. Keskityn asioihin, joista pidän ja minulla on tavoitteita, jotka eivät liity ihmissuhteisiin. Ne liittyvät lähinnä tiedon saantiin, opiskeluun, itsensä kehittämiseen, omaan terveyteen, jne. Lukemista, piirtämistä, metsässä kävelyä. Naapurin moikkaamista.
(jatkuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lähteä aina pienistä askelista, jos on kovin arka sosiaalisissa tilanteissa. Jos tuntuu liian pahalta, kannattaa hakea apua. Kävin kolme vuotta psykoterapiassa juurikin sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi ja siitä oli paljon apua.
Jos pelkäät, että antisosialisoidut yksin luukussasi, niin ota niitä pieniä tavoitteita. Käy kaupassa ja muista moikata kaupan kassaa. Seuraavalla viikolla moikkaa naapureitasi. Älä ota itseesi, jos eivät vastaa takaisin; se on heidän mokansa. Soimasin itseäni siihen aikoihin, kun naapuri katsoi yrmeänä takaisin ja luulin, että nyt olin loukannut naapuriani tervehtimällä häntä rappukäytävässä... hassua, eihän se niin tietenkään ole.
1. Hae apua kuntasi terveyshuollosta, jos tuntuu, että sosiaaliset tilanteet ovat liian vaikeita. Voit saada lausunnon ja päästä Kelakorvauksen piiriin. Voit etsiä sitten psykoterapeuttia sähköpostin avulla, jos soittaminen on aluksi vaikeaa.
2. Ota pieniä askeleita. Todella pieniä askeleita joka viikko. Edellistä askelta ei tarvitse toteuttaa samalla viikolla, vaan tee jotain uutta, jos haluat.
3. Hanki harrastus, jossa on pakko olla ihmisten kanssa. On harrastuksia, joissa joudut juttelemaan ihmisten kanssa (käsityökerhot, lukupiirit) tai harrastuksia, joissa olet ihmisten kanssa, mutta et pahemmin juttele heidän kanssaan (esim. ohjatut ryhmäliikuntatunnit, kirjastossa kirjan lukeminen, kirjastossa piirtäminen, jne).
4. Työelämästä voi löytyä mukavia työkavereita. Se auttaa todella paljon!
5. Ota itsellesi tavoitteita, joista pidät. Kehitä itseäsi. Kirjan lukeminen on kehittävää, metsässä kävely on mielelle hyvästä, jne. Se voi olla mitä vain. Konsolipelien pelaaminenkin voi olla antoisaa! Ryhmäpelaaminen muiden kanssa voi olla hauskaa kuulokkeiden kanssa.
Olen 36v. ja melko yksinäinen ollut koko elämäni. Esim. nyt olen ollut sairauslomalla kaksi viikkoa enkä ole lähikaupan myyjää lukuunottamatta nähnyt yhtäkään ihmistä. Olen kotona, netissä, teen käsitöitä, luen, siivoan jne. Mielestäni elämäni on kuitenkin hyvää, töissä käyn ja siellä näen normaalisti ihmisiä. En tiedä miten ihmiset saavat ystäviä tai parisuhteita kun itseltä ei onnistu. Olen kuitenkin onnellinen, parempi että saan olla rauhassa, kuin olla mukana ainakaan missään draamoissa ja riidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 36v. ja melko yksinäinen ollut koko elämäni. Esim. nyt olen ollut sairauslomalla kaksi viikkoa enkä ole lähikaupan myyjää lukuunottamatta nähnyt yhtäkään ihmistä. Olen kotona, netissä, teen käsitöitä, luen, siivoan jne. Mielestäni elämäni on kuitenkin hyvää, töissä käyn ja siellä näen normaalisti ihmisiä. En tiedä miten ihmiset saavat ystäviä tai parisuhteita kun itseltä ei onnistu. Olen kuitenkin onnellinen, parempi että saan olla rauhassa, kuin olla mukana ainakaan missään draamoissa ja riidoissa.
Koulussa minulla on muutama hyväpäiväntuttu, joiden kanssa vaihdan muutaman sanan päivittäin ja saan tästä voimaa. Eniten pelottaa kesäloma, jolloin en tule olemaan tekemisissä ihmisten kanssa pakosta. Pelkään sitä, että loma tulee menemään vaan yksin kotona olemiseen.
-ap
Niin, ehkä. Keskity sitten opintoihin ja lopeta ystäväasian surkuttelu. Näin itse tein. Otin huippunopean tavoitteen valmistua maisteriksi. Keskityin opintoihin, kesät töihin. Ei siinä ehtinyt mitään kavereita ja ystäviä miettimään.
Sitten kun oli työelämässä, siellä saa kyllä enemmän kuin kotitarpeeksi sosiaalisia kontakteja, eikä edes jaksaisi työpäivän jälkeen ketään tavata. Joten viihdyn erittäin hyvin yksin, ilman miestä tai ystäviä.
Älä ryve itsesäälissä, suu auki ja puhu uusille ihmisille