Onko muita työssäkäyviä, jotka eivät oikeastaan koskaan ole tehneet työhakemusta?

Olennjo eläkkeellä, mutta yhtään työhakemusta en ole työurani aikana kirjoittanut.

Jotkut työt sain työkkärin seinällä olevasta lapusta soittamalla ja sopimalla tapaamisen.

Usemmat olen saanut siten, että minua on pyydetty töihin tai ole vaan kadulta kävellyt firmaan ja kysynyt töitä.

Tuskin nykään enää onnistuu, vaikka kyllä molemmat lapseni ovat myös saaneet verkostojen kautta työnsä hakemuksia kirjoittamatta.

Menin kauppiksen aikaan työharjoitteluun jota kautta sain sieltä heti valmistumisen jälkeen kesätöitä joka muuttuikin vakkarityöksi, tuosta nyt 12 vuotta aikaa. Toivottavasti saan olla tuolla eläkkeelle asti.

Minä olen, varmaan moni muukin ikäluokastani. Sain ensimmäisen vakipaikkani kultaisella 80-luvulla klassisesti kävelemällä sisään erääseen yritykseen ja kysymällä töitä.

Tuosta yrityksestä minut pyydettiin muutaman vuoden kuluttua toiseen firmaan, myöhemmin sieltä kolmanteen ja kymmenen vuotta sitten neljänteen. Tästä neljännestä jään aikanani eläkkeelle (olen nyt 63-vuotias, mutta aion vielä muutaman vuoden jatkaa työelämässä).

Kahdesti on tultu kotoa hakemaan. Olen hakemuksia kyllä kirjoitellut ahkerasti ja muutaman kerran työllistynyt sitäkin kautta, ilman suhteita.

Serkkuni. Ikää 36. Ollut töissä koko ajan paitsi koulujaksot ja ei ole koskaan hakenut töitä. Ekan työn sai suoraan amiksesta, kun viimeisestä harjoittelupaikasta kysyttiin. Vaihtoi kerran töitä, kun kysyttiin tutun kautta muualle. Sitten vaihtoi alaa 30-vuotiaana, meni kouluun ja valmistumisen aikaan soitettiin kolmesta harjoittelupaikasta, haluaako tulla töihin. Olivat jo harjoittelussa kysyneet, että koska valmistuu ja vielä vuotta myöhemmin pomo muisti ja soitti.

Olin aikoinaan kesätöissä vanhempieni yrityksessä joten hakemuksia ei tarvittu. Yliopiston jälkeen eli noin kuusi vuotta sitten olen tehnyt tasan yhden hakemuksen. Sain kyseisen paikan ja koska kyseessä oli vakituinen työpaikka jossa olen viihtynyt hyvin, ei ole ollut tarvetta tehdä toista. Olen ollut vahingoniloinen lähinnä niitä kavereita kohtaan jotka aikanaan vähän väliä halusivat muistuttaa minua etten tule koskaan saamaan töitä koska kesätyökokemukseni oli vanhempien yrityksestä ja sitä ei katsottaisi hyvällä.

Mieheni. On töissä puolustusvoimilla. Maanpuolustuskorkeakoulun jälkeenhän heillä on velvollisuus olla töissä tietyn aikaa tai joutuu "maksamaan itsensä ulos". Hänet on valmistumisen jälkeen vain määrätty tiettyyn yksikköön ja tiettyihin töihin.

Mä olen saanut molemmat työpaikkani perinteisesti paperit kainalossa. Vuosina 2002 ja 2003, jälkimmäisessä olen edelleen.

Sain työpaikkani työharjoittelun jälkeen. Minulle soitettiin harjoittelun päättymisen jälkeen kotiin, että olisi töitä tarjolla. Olen siellä edelleen.

Olen 34 v. En ole koskaan kirjoittanut oikein virallista työhakemusta enkä käynyt haastatteluissa.

Työhakemuksia olen tehnyt, mutta periaatteessa en ole yhdelläkään niistä töitä saanut. Ensimmäinen työpaikka oli kaupungin kesätyöarvonnasta. Kunnon ensimmäinen työpaikka oli taas Nokialla, jonne otettiin kaikki ketkä sinne halusi. Ei kummemmin tarvinnut hakemuksia kirjoitella, kunhan ilmottautui luukulla. Kolmas työpaikka tuli opiskeluihin liittyvän harjoittelun kautta. Seuraavaa työtä minulle tarjottiin, haettuani aiemmin samassa firmassa toista paikkaa. Nykyisen työni sain suhteilla. Eli aika vähän on ollut hakemuksilla merkitystä minun työurallani.

Onhan niitä. Varsinkin vanhemmissa ihmisissä ja tietyillä aloilla on hyvin tavallista, että on päästy töihin ensin ns. suhteilla ja seuraaviinkin ilman varsinaista hakemusta, tai jopa entisaikaisen työnvälityksen kautta..

Sellaiset ihmiset voivat olla huutavassa hukassa, kun pitääkin laittaa virallinen hakemus johonkin julkiseen työhön, vaikka se olisi vain joku määräaikainen avustajan paikka.

Aikuisopiskelun työharjoittelusta suoraan töihin.