Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Umpikujassa
S
09.03.2019 |
Olen umpikujassa. Haluan pois tästä maailmasta, mutta en voi tehdä sitä lapselleni. Vai voinko, avopuoliso kuitenkin sanoo että olen huono äiti..... Saan nykyään raivokohtauksia ja lapsi kärsii (en ikinä satuttaisi lastani).... Olen ollut kohta kaksi vuotta masentunut ja tää pahenee vaa. Lopetin 17 vuotiaana viiltelyn... Olen nyt 21 ja aloitin tänä vuonna sen taas. Mies huomasi tämän, ja haukkuu vaan että olen huono äiti. Ei välitä masennuksesta. Ei kukaan ota tosissaan. Voisipa vain mennä nukkumaan eikä herätä aamulla.
Olisiko voimaa hakea apua... Mutta mistä.... Jos kerron tämän johonki viedäänkö minun ainoa valo elämästäni pois lapseni. Olen kuitenkin muuten hyvä äiti omasta mielestäni. Mutta alkanut sitäkin epäilemään....
Mitä tässä voi enää tehdä.
Kommentit (4)
Tässä vielä hyödyllinen linkki
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua
Tässä tarkemmin avusta verkon välityksellä
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/verkossa/verkkokriis…
Et ole ainoa etkä ole yksin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä äitiys ei tule vain siitä, mitä ajatuksia mielessäsi käy, vaan käytännön teoista. Jos haluat olla vastuullinen äiti, tarkastelet omaa toimintaasi (mielialasta huolimatta) ja mietit, mikä olisi parasta lapsellesi. Kukaan ei väitä, että tämä olisi helppoa.
Pidä kirkkaana mielessä että nimittely ja häpäiseminen eivät nosta ketään masennuksesta eivätkä tee kenestäkään parempaa vanhempaa.
Nyt on puolison aika olla tukena vastamäessä, mutta hänen lähettyvillään ei kannata olla jos hän ei tähän kykene.
Nyt en tarkoita sitä että miehesi tarvitsisi olla tukipilarisi koko loppuikäsi, vaan sitä että parisuhteessa kummallakin kumppanilla helpommat ja vaikeammat ajat vaihtelevat, ja se kannattelee joka kykenee. Jos mies ei kykene, ei sitä pidä häneltä sitten vaatiakaan.
Ole armollinen itsellesi. Omalla kohdallani lapsen synnytyksestä alkaneet vaikeat ajat ovat helpottaneet siinä kolmannen ikävuoden lähestyessä.
Alue: Aihe vapaa
Voi soittaa ihan oman kunnan terveydenhuoltoon ja selittää asian. Käyt todennäköisesti terveyskeskuksessa tapaamassa jotakuta, mistä sinut ohjataan tarvitsemasi avun piiriin. Myös netissä on useita paikkoja joihin voi ottaa yhteyttä esimerkiksi chatin välityksellä. Ei lastasi viedä pois, koska haet apua. Ongelma on olemassa, vaikka kukaan ei siitä tietäisi. Ei kannata ajatella, että avun hakeminen pahentaisi ongelmaa. Sinulla on kuitenkin mies apunasi, vaikka ei erityisen kannustavalta vaikutakaan. Hae apua. Ja voimia! Olet hyvä äiti tiedostaessasi ongelman. Voi ratkaista sen ja mennä eteen päin. Kaikki paranee vielä. :)