Lue keskustelun säännöt.
Jonkinlainen sitoutumiskammo vai enkö vain ole tarpeeksi sitoutunut suhteeseen?
08.03.2019 |
Kun puoliso jo olisi hyvinkin valmis avioliittoon ja itsestä tuntuu että ei ole vielä sen aika. En tiedä näänkö meitä naimisissa ikinä. Ikää melkein 30 molemmilla, yhdessä reilusti yli kolme vuotta, josta valtaosa ollaan asuttu yhdessä.
Mies on kyllä valmis odottamaankin, ei painosta sinänsä. Vaikka tuntuu välillä että kaikki puhe avioliitosta ja mahdollisista häistä on liikaa.
Meillä kaikki on hyvin. Asutaan vuokralla, kummallakin riittävät tulot, yhteinen koira, viihdytään yhdessä, yhteistä aikaa ja harrastuskin löytyy. Elämä on aika tasapainossa. Mutta avioliittoajatus tökkii.
En kyllä ikinä ole ollut mikään unelmahäistä haaveileva. Tykkään juhlista ja juhlienjärjestämisestä kyllä. En unelmoi kosinnasta tai vihkisormuksista. Enkä kaipaa papin aamenta.
Ehkä en vain ole vaimomateriaalia, jos sellaista nyt on olemassakaan. Mies sanoo että on valmis odottamaan, mutta toisaalta jos en ikinä halua avioitua. En hänen kanssaan tai kenenkään muunkaan. Tai ehkä piyäisi harkita myöntymistä. Olisi vihkiminen ja juhlat, kiva mekko ja pitäisin oman sukunimen. Mies saisi avioliiton, minä.. Juhlat kai? Suhde on kuitenkin myös niitä kompromisseja. Toinen myöntyy välillä enemmän.
Kommentit (5)
Ja siis tämä on ensimmäinen vakava suhteeni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sitoutumiskammoisia ihmisiä, vain vääriä kumppaneita.
Hmm, sinä et välitä avioliitto-instituutiosta, mies välittää. Se on tosiaan asia, jossa sinun täytyy päättää voitko tehdä kompromisseja vai et. Tai ainakni keskustella miehen kanssa suoraan siitä, että sinä et ehkä kokaan tule haluamaan naimisiin, että et näe avioliittoa mitenkään olennaisena vaan sinusta voisitte olla yhdessä ilmankin.
Itseäni ei saisi naimisiin kirveelläkään. Se olisi kuin kahle tai vankila jo ajatuksena. Olen ollut avokkini kanssa yhdessä 14 vuotta ja todennäköisesti olen loppuikäni, mutta en pidä ajatuksena siitä että olisi jollain lupauksilla sitouduttu toisiimme, kahlittu toisemme. Olemme vapaita kumpikin lähtemään vaikka tänään. Siksi se, että olemme edelleen yhdessä tarkoittaa minulle enemmän kuin se, että oltaisiin vain velvollisuudentunnosta tai kun on "Jumalan edessä" luvattu.
Omat kokemukset kirjoitti:
Ei ole sitoutumiskammoisia ihmisiä, vain vääriä kumppaneita.
On myös ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua avioliitolla keneenkään. Nykyään yhä enenevässä määrin.
Oletko aivan varma omista tunteistasi?
Itse omin exän kansaa kolme vuotta. Kaikki oli tavallaan ihan hyvin, mutta minulta puuttui ns romanttinen rakkaus kokonaan, vaikka häntä rakastin. En nähnyt meillä tulevaisuutta 2,5vuoden kohdallakaan joten päätin parisuhteen.