Kuinka selvitä keskenmenosta?

Unetonhaaveilija, tiedän tuon tunteen. Olen itse kokenut keskenmenon vuosia sitten. Spontaanisti viikoilla 8+4, jonka jälkiseurauksena jouduin käymään lääkärissä ja keskenmeno ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu. 

Silloinen mies oli perääntynyt koska ei lapsia halunnut ja jättänyt minut yksin asian kanssa, miettimään että mitä halusin tehdä. No, ei minun sitten tarvinnutkaan miettiä kun se meni kesken. Olin pitkän aikaa surullinen, kun en pystynyt itse vaikuttamaan asiaan. Jälkikäteen ajateltuna oli parempi että niin kävi.  

Nyt kun raskaus on suunniteltu ja toivottu niin pelottaa todella paljon, että mitä jos tämäkin menee kesken? Miten selviän siitä asiasta nyt kun tätä lasta niin paljon toivotaan? Se pelon tunne on lamauttava. Sen takia en sittenkään halua varhaisultraan, että jos nyt näkisin kaiken olevan hyvin niin se pudotus olisi tuhat kertaa pahempi jos sikiö olisikin  sitten myöhemmässä vaiheessa kuollut. 

Et olisi voinut varmastikaan tehdä asialle mitään enempää kuin mitä olet tehnyt. Keskenmenot ovat kuitenkin tosi yleisiä, ja lähes jokaiselle naiselle se osuu eteen jossain kohtaa. Parasta sinun on nyt keskittyä omaan hyvinvointiisi, jutella jonkun kanssa asiasta ja siirtää ajatukset tulevaan. Todennäköisesti uuden raskauden yrittäminen on toiveissa sitten kun olet antanut itsesi toipua tästä. 

Paljon voimia ja jaksamista! 

Kiitos vastauksestasi. Soitan maanantaina neuvolapsykologille ajan että pääsisin ammattilaisen kanssa purkamaan asiaa.

Itsellä kaksi peräkkäistä keskenmenoa takana, about viikolla 7+ Ja 6+. Eka alkoi spontaanisti, toinen selvisi toisessa varhaisultrassa, johon menin kun oli tunne ettei kaikki ole ok. Ekassa varhaisultrassa löytyi nätti alkio sykkeineen, mutta kehitys oli pysähtynyt heti ultran jälkeen. Tokan km jälkeen oli neuvolan kanssa puhetta, että seuraavalla kerralla pääsen samalla viikolla varhaisultraan, mutta en tiedä haluanko. Nyt siis kolmannen raskauden rv 4+4 menossa. Jotenkin on tästä vahvempi olo, mutta silti pelottaa varhaisultra. Viime kerralla pudotus oli aika iso positiivisen ultran jälkeen. Toisaalta kammottavalta tuntuu myös ajatus odotella ekaan oikeaan ultraan, jos siellä tulos onkin km.

Itse olen noista kahdesta selvinnyt sillä, että sille ei vaan voi mitään. Kovin kurjaahan se on, mutta tosiaan nuo keskenmenot on niin yleisiä, että vasta kolmannesta peräkkäisestä aletaan tutkimaan. Mikään, mitä itse teki/olisi voinut tehdä, ei olisi vaikuttanut raskauden jatkumiseen puolin tai toisin. Myös ajatus siitä, että mielummin keskeytyi tuossa vaiheessa kuin myöhemmin, on lohduttanut. Koska jotain vikaahan siellä on ollut, ja parempi mitä aikaisemmin keskeytyy. :)