onko järkeä odottaa 30-veeksi että yrittää lasta ? (OV)
Kommentit (31)
-ei ole löytynyt sopivaa isäehdokasta
-taloudellinen tilanne on epävarma
-halu matkustella, tehdä pätkätyökeikkoja epätyypillisin työajoin
tyydyttikö nämä sinua ap?
- Löysin hyvän miehen, joka oli valmis sitoutumaan
- Maisterin paperit ja työpaikka
- Tarpeeksi matkustellut ja juhlinut
- Iso talo ostettuna valmiiksi
Äkkiä siihen tupsahti kolme pientä palleroa.
Vierailija:
itselläni onap - 23v
On sulla ap joku vinossa, kun yrität täällä noin kovasti päteä...
Käykä ukkosi vieraissa?
Vai etkös itse kykene raskautumaan?
Vaiko jotakin muuta?
Terveisin 25v äiti joka lähdössä vielä opiskelemaan ( minulla kaksi lasta ja ennstään käytynä lukio + ammattikoulu)
Täällä ei saa asialliseen kysymykseen asiallista vastausta?
ilmoitti, että nämäkin asiat on jo " kondiksessa" , joten vaikutti että halua tai tarvetta ei ole.
Mutta kuitenkin, omalla kohdallani on mukava lähteä nyt opiskelemaan, oma työni olisi tällä hetkellä vuorotyötä, niin se ei kiinnosta nyt tällä hetkellä. Opiskelu on nyt se parempi vaihtoehto, kun lapsetkin on vielä melko pieniä.
T. se 25v.
Vierailija:
Täällä ei saa asialliseen kysymykseen asiallista vastausta?
Jos on totta, niin muistathan kuitenkin että kaikki eivät ole ihan yhtä " nopeita" .
ja vastaajien ÄO on ollut?
- sivustaseurannut 3 lapsen äiti
Joskus tosin nuorena kaiken saavuttaneet alkavat kolmekymppisinä vaihtamaan miestä, ammattia ja kääntämään koko elämäänsä päälaelleen, kun ei ole enää mitään saavutettavaa. Mutta tämä ei ole yleistys, halusin vain sanoa, että ei sitä elämää siltikään voi ennustaa, vaikka kaikki olis tehty oikein.
Minä odottelin melkein kolmekymppiseksi. Löysin hyvän miehen, sain kaksi lasta, oma talo ostettiin ja työpaikkakin oli vakituinen. Niin ja opiskeltu, bilettetty ja matkusteltu oli, joten kaiken piti sittenkin mennä mainiolla kaavalla. Nyt opiskelen uutta alaa, vaihdoin työpaikkaa. Muun elämän olen halunnut kuitenkin pitää nykyisellään.
Mutta tosiaan. Nämä ei ole ikäkysymyksiä. Toisaalta kypsyyskysymyksiä voi joskus olla, ja sitä taas sopii aina miettiä
Jos haluat siihen perusteluja niin ei kukaan toinen voi sinulle perustella miten elämäsi kannattaa elää.
Ehkä yksi pointti odottaa muutama vuosi on se, että työelämä ja ura kannattaa saada hyvin alkuun niin äitiysraha on parempi sekä työhön pääsee palaamaan heti paremmalle paikalle.
Toisaalta jos haluaa perheen heti niin miksi odottaa jos kaikki asiat on kunnossa ja kumpikin sitä haluaa.
Omat perusteluni odottaa olivat:
- halusin kansainvälisen ja menestyvän uran ennen perhettä
- talouden kuntoon (säästöjä ja sijoituksia) että voi olla rauhassa hoitovapaalla
- sen oikean (hyviä isäkandidaatteja oli paljonkin, mutta itse en ollut vielä valmis perheelle)
- matkustelua ja oman elämän rakentamista
Hetkeäkään en ole katunut, sillä elämäni on mennyt aikalailla suunnitelmieni mukaan ja olen päässyt nauttimaan jokaisesta elämänvaiheesta siihen omistautuen.
Tästä sai vain vähän asiallista keskustelua aikaan. ihan hyviä pointteja tuossa lopussa parilta vastaajalta. En tiedä miksi herätti niin kovasti negatiivista energiaa. Sehän ei tietenkään ollut tarkoitukseni. Iästäni olen kärsinyt aina ja joutunut selittelemään mm. yliopistolla ikääni. No, loppujen lopuksi, päätöshän on mieheni ja minun. Viihdyn kotona, enkä ole urasuuntautunut, vaan nykyinen työpestini riittää minulle oikein hyvin. Olisin jopa valmis edesauttamaan miestäni urallaan eteenpäin mm. lähtemällä ulkomaille. Rakentaahan se samalla koko perhettä. Pohdinta jatkuu kuitenkin..
muiden puheista että _kärsii_ ja oma identiteetti on muutenkin hakusessa, niin ei ole kypsä vanhemmaksi...
Vierailija:
- Löysin hyvän miehen, joka oli valmis sitoutumaan
- Maisterin paperit ja työpaikka
- Tarpeeksi matkustellut ja juhlinut
- Iso talo ostettuna valmiiksiÄkkiä siihen tupsahti kolme pientä palleroa.
Hyvin ehdin tehdä 3 lasta vielä, eikä ollut edes vuoden välein, vaan 6 vuoden aikana.
Mutta jos sinusta tuntuu, että kaikki on jo tässä kasassa, niin sittenhän ei ole mitään syytä odotella.
jos noin nuorena on jo valmistunut, mies katsottuna ja valmis äidiksi. Go for it!
Minä sain ekan lapseni 32-vuotiaana. Perustelut: 23-vuotiaana olin vasta opintojen alussa ja muutenkin ihan pihalla siitä mitä haluan tehdä. Haahuilin vielä monta vuotta yliopistolla, vaihdoin pääainetta, matkustelin, asuin ulkomailla, biletin. Silloin tuollainen oli tärkeää ja hauskaa. Mies oli kyllä jo silloin katsottuna, mutta lapsia ei tehnyt mieli tehdä eikä asettua aloilleen. Mutta sitten kolmekymppisenä mieli muuttui.
Nyt olen nelikymppinen pienten lasten äiti ja todella tyytyväinen elämääni. Ehdin tehdä nuorena kaikenlaista, valmistuin yliopistosta, maksoin asuntolainaa nuoresta asti, nyt on jo varallisuuttakin ehtinyt kertyä. Jos olisin tehnyt lapset kakskymppisenä, he olisivat jo isoja ja olisi omaa aikaa. Mutta nyt en sitä kaipaa, on ihanaa että mulla on pari pientä vielä pitkän aikaa kotona järjestämässä minulle tekemistä.
Vierailija:
muiden puheista että _kärsii_ ja oma identiteetti on muutenkin hakusessa, niin ei ole kypsä vanhemmaksi...
Ettei sitten tarvitse alkaa hetimiten uusioperhettä kasaamaan...