Lue keskustelun säännöt.
Psykologiasta tietävät, selittäkää tämä
06.03.2019 |
Miksi ei-toivotun ihailijan luovuttaminen pitkän ajan jälkeen tuntuu minusta pahalta? Mitä siinä muka menetän?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Tukholma-syndrooma
Ok. Niin. Parantumismahdollisuudet siitä on mitkä? Olen itsekin yllättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomion saaminen on ihmisen perustarve. Vaikka se oli ei-toivottua, jokin sinussa kaipaa sitä.
Mulla on semmoinen juttu, että kaipaan ihmisiä jotka on kohdelleet mua huonosti. Ilmeisesti mua kiehtoo se, että ovat nähneet mussa jotain kettuilun arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Huomion saaminen on ihmisen perustarve. Vaikka se oli ei-toivottua, jokin sinussa kaipaa sitä.
Niin kaipaa. Mutta ihailu tosiaan oli alunperin ei-toivottua, mutta nyt kun olen saanut ihailijan kaaliin sen, että vastakaikua ei tule, hän on antanut periksi, ja minua ahdistaa. Ja se hävettää. Enkä ymmärrä mistä se johtuu.
Kyllähän ihailu/kiinnostus aina lähettää viestiä, että olet hyvä/kaunis/viehättävä/arvokas, tuli se keneltä tahansa (kunhan ei ole kukaan umpikahjo stalkkeri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue tämä keskustelu vertaistuki-mielessä:
https://www.demi.fi/keskustelu/suhteet-sain-taas-pitkasta-aikaa-viestej…
Toivottavasti oma ihailijasi ei ole ihan tuota tasoa.
Minun ei-toivottu ihailijani aloitti suhteen vasta. Olen helpottunut. Ahdisti, kun en voinut antaa vastakaikua. Tilanne kesti useita vuosia.
Mitä on eri tavoin kuin Ap:llä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue tämä keskustelu vertaistuki-mielessä:
https://www.demi.fi/keskustelu/suhteet-sain-taas-pitkasta-aikaa-viestej…
Toivottavasti oma ihailijasi ei ole ihan tuota tasoa.
Ei ole sentään. Mun ihailijani kehitti fantasian ja hokasi kuitenkin normaalin ihmisen puitteissa, että ehkä tämä fantasia ei nyt ole täyttymässä -> haistakoon muija siis pitkät.
Mä voisin olla toi luovuttaja. Tilanne oli sama. En enää jaksanut vuosien jälkeen hajottaa itseäni kun ei kerran toivoa ollut ja katkaisin yhteydet. Nyt alan päästä yli. Ehkä sulla oli salaa kuitenkin isompia tunteita mutta kielsit ne koska olosuhteet huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ei-toivottu ihailijani aloitti suhteen vasta. Olen helpottunut. Ahdisti, kun en voinut antaa vastakaikua. Tilanne kesti useita vuosia.
Mitä on eri tavoin kuin Ap:llä?
Ja siis en saa mitään tietenkään siitä että hän ei lopettanut ihailuaan, se ahdisti vielä enemmän, ettei hän päässyt irti minusta. Onneksi nyt pääsi. Koeta ap ajatella helpotuksena? Tosin en tiedä mikä syndroomasi on.
Vierailija kirjoitti:
Minun ei-toivottu ihailijani aloitti suhteen vasta. Olen helpottunut. Ahdisti, kun en voinut antaa vastakaikua. Tilanne kesti useita vuosia.
Mitä on eri tavoin kuin Ap:llä?
Minulla on kestänyt puoli vuotta. Arvioni tilanteesta on se, että voisin edelleen saada ihmisen, jos nyt saman tien hoitaisin homman pakettiin. En todellakaan halua häntä enkä aio ryhtyä mihinkään, mutta huomaan, että vihdoin hän on väsynyt vastakaiuttomuuteen ja aikoo siirtyä elämässään eteenpäin, ja minua ahdistaa, ja minua hävettää, että olen tällainen ihminen, joka koukuttuu tuollaisesta huomiosta. Johtuu paljolti siitä, että ihailija on *paperilla* tosi hyvä, mutta minulla ei herää tunteita. Ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei-toivottu ihailijani aloitti suhteen vasta. Olen helpottunut. Ahdisti, kun en voinut antaa vastakaikua. Tilanne kesti useita vuosia.
Mitä on eri tavoin kuin Ap:llä?
Ja siis en saa mitään tietenkään siitä että hän ei lopettanut ihailuaan, se ahdisti vielä enemmän, ettei hän päässyt irti minusta. Onneksi nyt pääsi. Koeta ap ajatella helpotuksena? Tosin en tiedä mikä syndroomasi on.
Minusta sinä olet sanoissasi terve ja minä taas en. Minun pitäisi olla helpottunut, mutta minua ahdistaa.
Miksi muijan pitää haistaa pitkät jos olet itse torjunut hänet ja hän jätti sinut nyt rauhaan. Ettei vaan olisi isompia tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin olla toi luovuttaja. Tilanne oli sama. En enää jaksanut vuosien jälkeen hajottaa itseäni kun ei kerran toivoa ollut ja katkaisin yhteydet. Nyt alan päästä yli. Ehkä sulla oli salaa kuitenkin isompia tunteita mutta kielsit ne koska olosuhteet huonot.
Kiitos, että kerrot tästä puolesta aitaa. Mitä teit luovuttamisen jälkeen, mitä mielessäsi liikkui silloin?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi muijan pitää haistaa pitkät jos olet itse torjunut hänet ja hän jätti sinut nyt rauhaan. Ettei vaan olisi isompia tunteita?
Ei kun siis minä olen se muija ja mies lakkasi piirittämästä.
Palstalaiset taitaa olla oikeassa... Se huomio oli koukuttavaa, ikävä kyllä.
-ap
Tukholma-syndrooma