Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaisin enää elää?
05.03.2019 |
Oon 26-vuotias ja ilmeisesti masentunut. Joka päivä tuntuu siltä, että mitä järkeä tässä kaikessa edes on. Mulla on poikaystävä, mut ei ketään muita. Onneksi meillä on toisemme, mitä jos häntäkään ei olisi? Kouluun haen ja haluan päästä, toivon todella että se auttaisi tähän oloon. Oon tehnyt lukiosta lähtien kaupassa töitä ja välillä työporukka on ollut tosi kiva, se on auttanut tähän yksinäisyyden ja irrallisuuden tunteeseen.
En vaan tiedä haluanko elää kolmekymppiseksi. Tämä elämä ei ole mua varten. Toiset opiskelee, näkee kavereita, harrastaa, matkustaa. Mulla vain tyhjyyttä tyhjyyden perään. Voikohan tästä enää nousta vai onko mut tuhoon tuomittu?
Kommentit (26)
Oletko käynyt lääkärissä? Pystytkö puhumaan poikaystävälle ajatuksistasi ja olostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt lääkärissä? Pystytkö puhumaan poikaystävälle ajatuksistasi ja olostasi?
Kävin mä.. Huomenna menossa verikokeisiin, jos tää on jotain kilpirauhaseen tms liittyvää. Pystyn puhumaan joo, onneksi hän kuuntelee. Oon vaan niin loppu..
Halaus ❤️ Oot masentunut, mutta selviät kyllä. Hae kaikki apu mitä saatavilla on.
Mene kalaan.
Se on parempaa ajanvietettä, kuin saastat ja luuserit.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Halaus ❤️ Oot masentunut, mutta selviät kyllä. Hae kaikki apu mitä saatavilla on.
❤️Haen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota apu vastaan! Sitähän meillä tarjotaan ovista ja ikkunoista!
Marko54
Sellaista se elämä on jos sitä yrittää järjellä ajatella. Paskaa mikä paskaa, mutta koeta ottaa huumorilla. Pistä ranttaliksi ja tee jotain, mikä saa sinut tuntemaan olevasi elossa. Tylsyys se on mikä ihmisen tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis! Vaihdoin vakityöni "unelma" ammattiin, tulot tippui 1/4 osaan entisestä, enkä oikein viihdy uudessa työpaikassa. Mitäs nyt? Ei minulla ole varasuunnitelmaa mitä teen, kun rahat loppuu... Muut nauttii elämästä, minä en halua edes nähdä ketään kun ei ole positiivista sanottavaa mistään.
N25
Kilpirauhanen voi aiheuttaa tuon oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki lemmikki. Joillekkin se on ainoa syy herätä aamuisin. Haaveile. Harrasta liikuntaa, kävelylenkki piristää. Kaikella on aika. Keski-ikä on nurkan takana, vanhuuskin voi olla mukavaa JA elät vain yhden kerran, kunnes toisin todistetaan. Tseppiä olet vielä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vaikea nyt sanoa näillä tiedoilla mikä sua auttaisi. Itse olen päässyt yli paskoista ajoista "katsomalla pitemmälle". Tarkoitan tällä sitä, että ajattelen tämän hetkisen olotilan olevan ohimenevää ja päätän uskoa, että paremmat ajat koittavat. Rakennan mielessäni sillan pahan ajan yli ja kuljen kohti parempaa jäämättä miettimään kaikkea ikävää. Koska uskon tähän, se toimii. Tälle on ihan looginenkin selitys, nimittäin aivojen hermoradat toimivat niin, että usein toistuvien ajatusten hermoradat vahvistuvat, kun taas käyttämättömät surkastuvat. Siksi olen päättänyt, että jos jokin ikävä asia tai olotila yrittää tehdä pesää aivoihini, torjun sen vaikka väkisin eli en jää "vellomaan pahaan olooni" vaan käännän ajatukset johonkin muuhun, vaikkapa sitten vain keskityn sisään-ulos-hengittelyyn tai rauhoittavaan musiikkiin. En tiedä toimiiko tämä metodi kaikille, mutta mulle se on toiminut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos keksit, niin kerro ihmeessä! Olen elossa ainoastaan läheisteni vuoksi.
Muuta Intiaan etsimään valaistusta.
♡ʕ•ﻌ•ʔ♡
Pitää saada niitä hyviä asioita elämään ja jokaiselke päivälle jotain ajateltavaa. Sulla on jo paljon mistä lähteä liikkeelle, et voi kuin voittaa kun lähdet selvittelemään.
Näet ehkä liian negatiivisesti sen, mitä toiset pitävät ihan succeena : ) (työpaikka, opiskelusuunnitelma... )
Sääntö 1
Hemmottele itseäsi joka päivä ja ole sallivainen itsellesi, olisithan toisillekin! Rohkeutta uuteen!
Hakeuduthan kuntasi lähimpään psykiatriseen tai työterveyden piiriin mahdollisimman pian. Tarvitset apua, mutta kyllä asiat järjestyvät❤ Puhu ja ota apua vastaan.
Sinulla on yhteiskunnalle niin paljon velkaa lapsuudestasi (lääkärit, päivähoito, koulu, jne), joten sinulla ei ole VARAA heittää pyyhettä kehään! Osallistut yhteiskunnan kehitykseen ja maksamiseen, niin kuin muutkin. Omat huvit ja mieltymykset tulee sitten joskus eläkkeellä, jos sinne asti joku sattuu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on yhteiskunnalle niin paljon velkaa lapsuudestasi (lääkärit, päivähoito, koulu, jne), joten sinulla ei ole VARAA heittää pyyhettä kehään! Osallistut yhteiskunnan kehitykseen ja maksamiseen, niin kuin muutkin. Omat huvit ja mieltymykset tulee sitten joskus eläkkeellä, jos sinne asti joku sattuu elämään.
Markoko siellä?
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Voi kun saisin jostain toivoa..