Hoitavatko isänne tai miehenne isä lapsianne?
Onko kellään niin hyvä tilanne, että jopa oma isä tai miehen isä on niin kiinnostunut lapsenlapsistaan että ottaa heitä hoitoon?
Meillä EI ole sellainen tilanne valitettavasti:((. Miehen isä on aika välinpitämätön lapsenlapsiaan kohtaan. Käy harvoin meillä ja kun käymme heillä hän ei varsinaisesti ole ollenkaan lastenlasten kanssa.
Oma isäni kyllä pitää kovasti lapsenlapsistaan mutta on vain liian huono heitä vahtimaan. Kun olemme heillä hän voi yhtäkkiä livahtaa jonnekin jotain muuta tekemään tai nukahtaa sohvalle. Häneen ei siis voi luottaa ollenkaan!
Jos isäni tulee meille, hän alkaa aina tehdä muita hommia, eikä oletakaan että voisi olla lasten kanssa. *Murrrrr***. Ei hän tosin ole minuakaan hoitanut...
Miten on teidän muiden kanssa? Aika huonot isänmallit taitaa olla nyky-isillä vai?
Kommentit (11)
Tykkäisi lapsista ja lapset hänestä. RIP.
Lapsi on 6v, ja olen yh, lapsen isä ei juurikaan ole tekemisissä kanssamme eikä toinen isoisä ole elossa.
Pakon edessä ja tiukan paikan tullen isäni kyllä hakee lapsen hoidosta ja toisaalta ei ikinä jätä pulaan. Mutta tietty spontaani vapaaehtoisuus puuttuu. Ja toisaalta -- hyvä näinkin.
Miehen isä taas ei pysty hoitamaan sairautensa vuoksi, vaikkakin tykkää pojista :(
Miehen isä on nyt kerran ottanut esikoisemme sinne pariksi yöksi hoitoon... sinnekkin on tuo välimatka... ite asutaan vantaalla ja hän riihimäellä...
mutta on nykyään niin alkoholisoitunut etten uskalla lapsia sinne viedä yksinään, pelkään että menee kontrolli ja alkaa juomaan.. :(
Miehen isä kyllä ottaa lapsia ja hoitaa itekseen niin kauan kun mummi tulee kotiin. muutoinkin leikkii ja paapoo :)
isommat lapset oli pieniä ja isä eli hän hoiti kaikki hammaslääkärikäynnit (inhoan hammista), lisäksi hoiti lapsia muutenkin tosi paljon varsinkin mun äidin kuoleman jälkeen. Ihan korvaamatonta lapsille!! Tosi reipas ukkeli olikin - kun kauan sitten oli tarhanopettajien lakko mun isä hoiti 1,5 vuotiasta lähes 2kk ihan itsenäisesti. Vaipat oli vähän vinksallaan välillä mutta molemmat nautti. Pojasta tietty hauskinta oli ruokavalio joka koostui makkarasta, ruisleivästä ja paistetusta läskistä:)
Ja istuu sitten perseellään kun mummu juoksee lasten kanssa jalat alta.
Meillä on niin mukava tilanne, että appivanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja apestani, eli papasta on tullut meidän 3,5-vuotiaalle pojalle paras kaveri. Pappa käy meillä kerran viikossa kun me muut (minä, mieheni, anoppi) käymme vähän urheilemassa. Sen lisäksi olemme paljon tekemisissä heidän kanssaan ja appeni on yksi tukipilareistamme, anopin ohella. Olemme onnellisessa asemassa:)
Oma isäni on auttanut meitä todella paljon hoitamalla kahta lastamme. Äitini on vielä työelämässä eikä voi auttaa arkipäivisin. Samoin toiset isovanhemmat ovat myös eläkkeellä ja auttavat paljon, mutta yleensä yhdessä tai mummi yksinään. Molemmat isovanhemmat asuvat reilun kymmenen kilometrin päässä.
Mutta halunneet hoitaa ihan pienenä, ehkä jostain 2-v alkaen.