Terve äiti-tytär -suhde aikuisiällä?

^

Meillä äidin kanssa mielestäni hyvin terve suhde. Elämme kumpikin omaa elämäämme emmekä puutu toistemme valintoihin. Jos haluaa apua/neuvoja, niitä saa aina. Kumpikaan ei tuomitse toisen tekemisiä, vaikka kertookin oman mielipiteensä tarvittaessa. Voidaan puhua ihan mistä vaan ja vietämme mielellämme aikaa toistemme kanssa. Molemmin puolin on vahva luottamus ja tunne siitä, että on toiselle tärkeä.

Molemmilla oma elämä. Soitellaan ja tavataan aina silloin tällöin. Voidaan jutella kaikesta, mutta toisen henkilökohtaisimpia asioita ei silti urkita. Asutaan erillään, eikä kumpikaan puutu toisen perhe-elämään, vaan hyväksytään toisen valinnat. Autetaan ja kannustetaan toista kun pystytään. Jaetaan iloisia hetkiä ja suruja ja murheita tasapuolisesti. Siinäpä se.

Äitini kuoli pari vuotta sitten. Nykyään meillä on oikein hyvät välit. Tämä oli iso parannus.

Ei siihen ole mitään yhtä ja oikeaa määritelmää. Alla mitä itellä tulee ekana mieleen.

Voidaan jutella monenlaisista asioista ja tehdä asioita yhteydessä (esim. käydä teatterissa tai viikonloppu matkalla). Ei tuputeta omia mielipiteitä/neuvoja, mutta kysyttäessä kerrotaan mielipide/neuvo. Ei tuppauduta liikaa toisen elämään. Tuetaan vaikeassa tilanteessa.

No eiköhän se ole juuri sellainen kuin itse sanot: tasapainoinen ja terve. Nuo sanat kuvaavat minusta hyvin mitä tarvitaan.