Miksi en kestä kuunnella naisten lukemia äänikirjoja?
En ole sovinisti enkä misogyyni, mutta en jaksa/pysty kuuntelemaan naispuolisen ääninäyttelijän lukemia äänikirjoja.
Toki on luontevaa, että jos kirjailija on nainen, myös lukijan ääni on naisen. Mutta kun ei vaan kestä kuunnella naisääntä.
Siksi varmaan monet, hyvätkin kirjat jäävät kuuntelematta.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä taas tykkään kuunnella enemmän naisten kuin miesten tekemiä podcasteja.
Oksennusta pukkaa, kun joskus kuunteleen "Kaverin puolesta kyselen" tai Mahadura&Österban - podcasteja.
Oletko kokeillut englanniksi? Tykkään tosi paljon Ruth Waren kirjojen äänestä, joku Imogen? Myös aikoinaan Twilightit lukenut oli mieleeni, nyt en yhtään muista nimeä tähän hätään.
Suomalaisia kuuntelen tosi vähän.
Ruotsiksi kokeilin Jens Lapidusta mutta siitä ei tullut mitään, lukijaa en muista kyllä.
Mulla vähän sama: kuuntelisin mieluummin matalaa miehen ääntä.
Erja Manto lukee äänikirjoja yleareenassa, ja hänellä on todella miellyttävä ääni: tykkään!
Minä en kestä mieslukijoita jotka matkivat naisääniä puhumalla kimeästi.
Sinä pidät miehistä ja tilanne on ihan ok. Minäkin pidän. :)
N, hetero
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä taas tykkään kuunnella enemmän naisten kuin miesten tekemiä podcasteja.
Oksennusta pukkaa, kun joskus kuunteleen "Kaverin puolesta kyselen" tai Mahadura&Österban - podcasteja.
No miksi sä tota mulle kerrot. En mä ole kumpaakaan noista suositellut tai edes kuunnellut itse.
Pertti Koivulan lukemat Raid-kirjat kuulostavat tarpeeksi karheita. En voisi kuvitellakaan naisen lukemana.
Mä taas tykkään enemmän naisten lukemista äänikirjoista, vaikka pystyn kyllä miestenkin lukemia kuuntelemaan. En tiiä johtuuko siitä, että pienenä äiti luki mulle paljon isää enemmän iltasatuja :D
Miehen ääni on mataluutensa takia rauhoittavampi.
Luulin pitkään, että Millennium-sarjan ensimmäinen kirja: "Miehet, jotka vihaavat naisia" Olisi ollut jotain ruotsalaista miesvihaa pursuavaa feministi-sontaa.
Jossain tekemättömyyden puuskassa päätin kuunnella kirjan Storytelissä.
Muutin mieleni melkein 20 min. kuunneltuani.
Loistavaa Nordic-noir-tavaraa!
Kuuntelin putkeen sarjan muutkin osat. Ja ne muut loputkin, vaikka alkuperäinen kirjoittaja Stieg Larsson kuolikin kesken sarjan ja muut kirjoittivat loppuosat.
Ronja Ryövärintytär Seela Sellan lukemana oli aivan mahtava. Kuunneltiin pitkillä automatkoilla.
Minä taas kuuntelen mieluummin naisen ääntä. Ehkä sitä tosiaan palautuu lapsuuden tunnelmiin kun äiti tai isoäiti luki satuja (isä ei lukenut koskaan).
Vierailija kirjoitti:
Minä en kestä mieslukijoita jotka matkivat naisääniä puhumalla kimeästi.
Jep, se on ihan hirveää. Paremmin toimii jos nainen madaltaa ääntä miestä esittäessään.
Olen kuunnellut muutaman miesten lukeman kirjan, mutta rasittaa tavattomasti, kun niillä on usein tosi ärsyttäviä maneereja ja tekevät lukiessaan paljon virheitä. Naisäänissäkin on parempia ja huonompia, mutta useammin osuu hyvä kuin huono, jos lukija on nainen.
Päätin kokeilla englanninkielisiä äänikirjoja ja voi kauhistus. Lukijalla oli sellainen paksu gay american english -aksentti, että oksat pois. Oikein kunnolla sissy. Ja tämä useammassa kokeilemassani kirjassa. Jatkan siis rakastamieni scifi-kirjojen lukemista ihan tekstinä. Jokainen saa kuulostaa miltä haluaa, mutta tuo tietynlainen vonkuminen raastaa hermojani syvältä.
Jaa. Mä taas tykkään kuunnella enemmän naisten kuin miesten tekemiä podcasteja.