UUSI TABU: Yli viisikymppisten syrjiminen työelämässä

Nääh. Tarvitaan maininta ikäsyrjinnästä lakiin. Onhan se selvä, että jos pari akateemista tutkintoa suorittanut ja 20 vuotta alalla ollut häviää jollekin keltanokalle, niin ikä on se tekijä.

Tehdään ikäsyrjinnästä ihonväriin ja etniseen taustaan liittyvään syrjintään vertautuva teko, niin eiköhän ala ääni muuttumaan kellossa. Yrityksissä kyllä ymmärretään rahan päälle, eli kun keltanokan palkkauksesta lähtee 20 000 euron korvaukset juoksemaan ja lisäksi oikeudenkäyntimaksut, niin eiköhän ala viisikymppisten uranäkymät siitä elpymään.

Nääh. Tarvitaan maininta ikäsyrjinnästä lakiin. Onhan se selvä, että jos pari akateemista tutkintoa suorittanut ja 20 vuotta alalla ollut häviää jollekin keltanokalle, niin ikä on se tekijä.

Tehdään ikäsyrjinnästä ihonväriin ja etniseen taustaan liittyvään syrjintään vertautuva teko, niin eiköhän ala ääni muuttumaan kellossa. Yrityksissä kyllä ymmärretään rahan päälle, eli kun keltanokan palkkauksesta lähtee 20 000 euron korvaukset juoksemaan ja lisäksi oikeudenkäyntimaksut, niin eiköhän ala viisikymppisten uranäkymät siitä elpymään.

Vähän sitä kohti kannattaisi kuitenkin elää että keski-iässä on jo koulutusta, ammattitaitoa ja varallisuutta sen verran että voi ryhtyä yrittäjäksi, keventää työtahtia ja kestää jonkinlaiset työttömyysjaksotkin. Nuorten pitää ensisijaisesti työllistyä heillä ei ole varaa eikä työ- tai elämänkokemusta noihin edellämainittuihin vaan kaikki vielä hankittavana ja se on mahdollista vain työllistymällä. 

Eihän ensikertalaisuussääntö koske heitä, jotka ovat aloittaneet tutkintosta 2014 tai aiemmin. Ensikertalaisuuskiintiö on meidän nuorempien riesa ja tuho.

Vierailija kirjoitti:

Nääh. Tarvitaan maininta ikäsyrjinnästä lakiin. Onhan se selvä, että jos pari akateemista tutkintoa suorittanut ja 20 vuotta alalla ollut häviää jollekin keltanokalle, niin ikä on se tekijä.

Tehdään ikäsyrjinnästä ihonväriin ja etniseen taustaan liittyvään syrjintään vertautuva teko, niin eiköhän ala ääni muuttumaan kellossa. Yrityksissä kyllä ymmärretään rahan päälle, eli kun keltanokan palkkauksesta lähtee 20 000 euron korvaukset juoksemaan ja lisäksi oikeudenkäyntimaksut, niin eiköhän ala viisikymppisten uranäkymät siitä elpymään.

Laissa on jo merkinnät ja ketään ei kiinnosta. Muutenkin työnhakeminen menee aina vaan enemmän siihen suuntaan ettei vastuuta selvästi laittomistakaan valinnoista saa kenenkään niskaan kun välissä on sujuvasti valehtelevat rekryfirmat tai jopa "tekoälyt" jotka filtteröivät halutuilla parametreilla liian vanhat pois hakemusnipusta.

Jännä ettei eriarvoistumisesta (siis ansaitsemisen osalta) jankuttavat demarit ole kiinnostuneet pätkääkään työnhaun ja työnhakijaryhmien eriarvoistumisesta. Tosin sekin on alkanut jo parikymmentä vuotta sitten eli edellisen laman jälkeen joten syy on isolta osalta demarien itsensä joten ehkä nuo ei taas kerran halua kiinnittää huomiota omiin sählinkeihinsä. 

Mikä ihmeen UUSI tabu? Ikäsyrjinnästä on puhuttu jo koko vuosituhannen alku.

Todellisuutta se toki on. Ja mitä tulee tuohon kolmosen i.ioottikommenttiin yrittäjyydestä, niin PÖH. Uusista yrityksistä kaatuu jo nyt yli puolet ekan vuoden aikana. Yrittäjyys ei ole mikään kikkaskonsti työttömyyden vähentämiseksi, oikeasti aika harvalla työttömällä on koulutusta sellaisiin töihin, joita edes teoriassa voisi tehdä yrittäjänä - saati minkäänlaista yrittäjätalouden tuntemusta.

Se varallisuus on useimmilla viisikymppisillä kiinni omassa pienessä kerrostaloneliössä ja lapsissa, joita on koulutettu ja kasvatettu. Minä laskin muutama vuosi sitten, että olen maksanut lapsieni kasvattamisesta, perhevapaista (menetettyinä palkkatuloina) ja elämisestä noin 160 tuhatta euroa, siis lapsilisät on jo laskettu yhtälöön. Ja minulla on sentään vain kaksi lasta, enkä ottanut tuohon mukana isomman ausnnon tarvettakaan, mikä on ehkä se isoin kustannuserä.

Niinpä niitä säästöjä ei nyt viisikymppisenä OLE? Keskituloinen stadilainen maksaa perhekokoisesta asunnosta helposti puoli miljoonaa, mutta asuntoahan ei voi oikein myydä, koska jossakin on asuttava ja vuokrakämpät maksavat tolkuttomasti. Muualla muutto ei taas ole realistinen vaitoehto, jos oma ala on kohtuullisen kapea ja erikoistunut, eikä alan töitä muualla ole juuri tarjolla.

Itse olen yhä töissä, mutta kiistämättä kylmää katsoa se meno, mikä nykyään on yt-neuvotteluissa. Ensin irtisanotaan pätkätyösuhteessa olevat parikymppiset, mutta heti perässä kriittiset ja puoliaan pitävät - siis "hankalat" - viisikymppiset.

Nostin tämän vanhan ketjun, koska jotain pitää oikeasti alkaa tekemään, jotain. Kuka taitava kirjoittaja tekisi aiheesta kansalaisaloitteen: ei syrjintää työmarkkinoilla, oli ikäsi mitä hyvänsä. 

Se on raha, joka puhuu. Jos viiskymppisellä on 20-30 vuotta työhistoriaa, niin onhan hän paljon kalliimpi kokemuslisineen, kuin vastavalmistunut keltanokka.