Lue keskustelun säännöt.
Jos vain
28.02.2019 |
Jos vain olisi edes jokin. Jotain minkä takia olla. Jonnekin mihin tähdätä. Ei ole.
En tiedä miksi ei ole ollut hetkiä jolloin kaikki olisi kaatunut päälle. Nyt on. Miksi en ole tätä aiemmin huomannut? Ei tässä ole enää mitään järkeä. Kun kaikki on paskaa ja ollut jo pidemmän aikaa olisi pitänyt tajuta.
Menet ja yrität. Ehkä jopa toivot ja näet sen. Sitten puoli kilometriä kävelyä. Pakko pysähtyä. Joka paikkaan särkee. Nilkutat ja yrität löytää asennon, jossa sattuisi vähemmän. Etsit oikoreitin, mutta lopulta on käännyttävä takaisin. Kaksi kilometriä kuin hidastetusta filmistä ja silti olet hiestä märkä. Alusvaatteesi, sukkasi, paitasi. Kaikki valuvat kosteutta. Riisut, olet kotona. Kotona, jossa olet aina yksin. Tuhansia päiviä ja iltoja. Aina vain sinä. Ikkunasta huomaat elämän etenevän vaikka oletkin kuin mies poissa ajasta. Ikäännyt, mutta et koe. Säpsähdät luukusta tippuvaan laskuun. Se on pakko maksaa. Laskut hoidettu. Tästä alkaa monella oma elämä. Tilillä on 400 €. Suljet verkkopankin välilehden ja tajuat tilanteen.
Jos vain olisin ymmärtänyt aikaisemmin. Onneksi edes viimein. Miksi jatkaa, jos ei jaksa?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Lopeta runoilu ja laita elämäsi järjestykseen
Mun elämää ei enää ole. Olen tajunnut sen. On huonoa valaistumiseen tulla negatiivisen kautta. Helpompi kuihtua kuin kiivetä kiven alta esiin. Ei ole mitään mitä laittaa kuntoon. On vain tyhjä astia. Joskus ehkä pohjalla pystyi tuntea pienen kosteuden. Ei enää. Ei pitkiin aikoihin. Luulisi ettei tyhjään voi osua. Olemattomaan sattua. Vaikka katsoo omaa elämäänsä ulkopuolisena on mahdotonta olla tuntematta jokaista iskua ja vastaanottamatta jokaista kivistä askelta. Kun ei jaksa voi antaa olla. Kohdata kyynel silmäkulmassa ja nähdä viimein kirkkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että sinulla on näin .Miksi kuntosi on niin huono? Oletko sairas?
Eikä olisi tarpeeksi, että olisi vain kipu? Tai että yksinäisyyttä ei kuorrutettaisi elämää vaikeuttavilla sairauksilla? Onko liikaa pyydetty, että olisi hyvä edes yhdessä jutussa, josta hyvän mielen voisi hakea? Miksi ei voi vain olla staattisessa tilassa? Miksi jokainen hetki tuo jotain ja harvoin mitään hyvää?
Ei ole hetkeä, jossa voisit vain olla. Jokainen muistosi on muisto siitä hetkestä ja siitä mikä esti hetkestä nauttimisen täysin ja avoimin mielin. Et voi palata niihin ja hakea voimaa. Et koska menneisyys muistuttaa aina nykyisyydestä ja usein toivotkin voivasi unhoittaa. Lapsuutta on vaikea muistaa, mutta epäilen, että sielläkään olisi ollut hetkeä, jossa olisin ollut vapaa ja huoleton. Toivon että olen väärässä. Muuten kaikki toivo on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että sinulla on näin .Miksi kuntosi on niin huono? Oletko sairas?
En tiedä. Omaan kroonisia, elämään vaikuttavia oireita, jotka eivät kuitenkaan ole hoidettavia sairauksia. Niitä voi vain yrittää helpottaa tai hetkeksi poistaa. Lisäksi ikä on tuonut mukanaan kestämättömän kehon, joka ei enää tottele ja joka päivä muistuttaa olemassaolostaan estämällä täysipainoisen, entisenlaisen toimimisen. Aina kun luulee, että joku asia olisi paremmin on edessä joku toinen ja taas korttitalo kaatuu.
Typerää näistä on valittaa. Monella on paljon huonommin. Kun kaikki sortuu päälle usein ei vain kestä ja haluaa sulkeutua kuoreensa. Sulkea maailman ja ihmiset ulkopuolelle, koska helpompaa olisi vain olla. Pienistä puroista muodostuu sisintäni kylmäävä joki, jota minun on vastavirtaan kammettava.
Päiväkodissa luulin, että pian minäkin pääsen tekemään hiekkakakkuja, keinumaan keinussa ja olemaan lumisotaa. Sitten huomasin poistuvani portista viimeisen kerran. Se oli ohi. Mitä olin tehnyt? Yläasteella odotin olevani kuin muut. Urheileva, hauska, ystävä. Opettaja ojentaa päästötodistuksen. Kuuntelen ihmisten suunnitelmia, kaveripiirit kokoontuvat, sinua ei haluta mukaan. Lukiossa vielä muistaakseni yritin. Silloin olin kuitenkin jo saavuttanut tietoisuuden tason, joka kertoo ihmiselle milloin on aika tyytyä olemassaolevaan.
Tuon olisin voinut vielä hyväksyä. Poikkeavuuden, yksinäisyyden, eristäytymisen. Miksi sen päälle kasaantuu vain lisää painoa? 15 vuotta hukkaan. Voimaton ihminen, joka syyttää vain itseään. Ihmisraunio, joka esittää normaalia, koska ei tiedä ketään kenelle olla avoin. Tyytyy olemaan vain, koska ei uskalla enää avata painolastien säkkiä. On vain ja toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun 15 vuotta sitten viimeksi suutelin. Kun kymmenen vuotta sitten halasin. En uskonut, että nyt ne ovat enää muistoja menneisyydestä, jota tuskin olikaan. Kun 20 vuotta sitten olin hetken onnellin. Kun 10 vuotta sitten en tuntenut jatkuvaa kipua tai ahdistusta. Miten voi ihmisen elämä muuttua?
Enkö voisi valita, että kesällä sattuu kehoon ja talvella sieluun? Voisiko olla kuukausia, kun kaikki hyökkäävät ja välissä edes muutama rauhan hetki?
Kun 20 vuotta sitten luulin osaavani. Kun 15 vuotta sitten saavutin jotain. Nyt tajuan niiden olleen vain hetkiä elämässä. Ei mitään poikkeavaa. Ei niiden, normaalien asioiden varaan voi lahjaton rakentaa mitään. Asioiden eteen pitää tehdä töitä. Jos luovuttaa ansaitsee kaiken kivun ja ikävän. En ole yllättynyt. Jos hyppää kuoppaan, on turha valittaa, jos kainalot kastuu ja haisee pahalle.
Ketään ei kiinnosta. Kirjoitat huonosti, ongelmasi ovat turhia ja itsesääli on noloa. Jos ahdistaa niin voi voi. Me muut diilaamme asian kanssa emmekä itke netissä. Mene pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta runoilu ja laita elämäsi järjestykseen
Yrittäjäkö siellä viisastelee ja kiusaa heti heikompaa?
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta. Kirjoitat huonosti, ongelmasi ovat turhia ja itsesääli on noloa. Jos ahdistaa niin voi voi. Me muut diilaamme asian kanssa emmekä itke netissä. Mene pois.
Tämä. Joko psykologille tai muualle. Kunhan ei täällä inise typeristä ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain olisin mies. Aito mies, joka ei lannistu ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Ei heitä kirvestä nurkkaan vaikka sattuu joka paikkaan fyysisesti ja henkisesti. Mies joka ei näytä heikkoutta vaan menee eteenpäin huolimatta esteistä tai epäonnistumisista. Miksi olen heikko? Turha. Kyvytön hukkapala.
Viikko, kaksi. Välillä kuukausi. Lopulta aina kaatuu. Siksi olen yksin. Ei tätä halua kukaan katsella, ottaa kontolleen hajonnutta sielua. Kun hymyilen taustalta paistaa tuska. Kun halaan pelkään halaavani väärin. Miksi? Oma vika. En syntynyt tällaiseksi.
Olisipa vain neutraalisuus. Tasainen puurtamisen tylsyys. Olisipa.
Et ole yksin. On vain jaksettava hetki kerrallaan. Kyllä se aikanaan loppuu. Tosiaan sitten kun on sen aika, ja sen päättää yksin Jumala. Sitä ennen sinulla on jokin tehtävä täällä, jotain opittavaa ja annettavaa. Lähde etsimään sitä. :) Tsemppiä.
T. Toinen kärsivä ihmispolo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin. On vain jaksettava hetki kerrallaan. Kyllä se aikanaan loppuu. Tosiaan sitten kun on sen aika, ja sen päättää yksin Jumala. Sitä ennen sinulla on jokin tehtävä täällä, jotain opittavaa ja annettavaa. Lähde etsimään sitä. :) Tsemppiä.
T. Toinen kärsivä ihmispolo
En usko jumalaan. Uskon ihmisyyteen. Sinä osoitat, että uskoni on perusteltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin. On vain jaksettava hetki kerrallaan. Kyllä se aikanaan loppuu. Tosiaan sitten kun on sen aika, ja sen päättää yksin Jumala. Sitä ennen sinulla on jokin tehtävä täällä, jotain opittavaa ja annettavaa. Lähde etsimään sitä. :) Tsemppiä.
T. Toinen kärsivä ihmispolo
En usko jumalaan. Uskon ihmisyyteen. Sinä osoitat, että uskoni on perusteltua.
Ihana. Haluaisin halata sua tosi kovasti ja pitkään. Niin, että voisit kokea olevasi rakastettu ja turvassa.
Lopeta runoilu ja laita elämäsi järjestykseen