Lue keskustelun säännöt.
Miksi te harmittelette parisuhteen kariutumista?
27.02.2019 |
Täällä on lähes päivittäin uusi keskusteluja siitä miten suhde epäonnistui taas. Fakta on se, ettei nykyihmisiä ole tarkoitettu elämään parisuhteessa kuin maksimissaan muutama vuosi. Elämässä on niin paljon muutakin, tyhmää tuhlata se johonkin parisuhteeseen. Hankkikaa oikea elämä ja opetelkaa elämään yksin. Säästytte monelta harmilta.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Millälailla se on fakta?
Katso tilastoja miten paljon ihmiset eroaa. Selkeästi parisuhde ei kuulu nykyihmisen elämään, muut asiat menee sen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta. Moni täälläkin palstalla ripustautuu siihen parisuhteeseen. Pelkää muutosta, yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millälailla se on fakta?
Katso tilastoja miten paljon ihmiset eroaa. Selkeästi parisuhde ei kuulu nykyihmisen elämään, muut asiat menee sen edelle.
Se että Matti ja Maija eroavat ei kyllä tee mitenkään faktaa siitä, haluanko minä olla naimisissa vai en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millälailla se on fakta?
Katso tilastoja miten paljon ihmiset eroaa. Selkeästi parisuhde ei kuulu nykyihmisen elämään, muut asiat menee sen edelle.
Mitkä muut asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. #facts
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Moni täälläkin palstalla ripustautuu siihen parisuhteeseen. Pelkää muutosta, yksinoloa.
Surullisimpia on ne tapaukset joilta menee parisuhteen myötä pohja koko elämältä. Itselleni suhteet on vain kokeilua/leikkimistä, lähden heti kun kyllästyn. Surullista jos joku on tosissaan parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. #facts
Mitä on ystävät ja muu oma yhteisö? Ihminen ei luonnostaan ole edes yksiavioinen. Idiotismia antaa arvoa jollekin parisuhteelle joka ei edes kestä, koska se on luonnotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Moni täälläkin palstalla ripustautuu siihen parisuhteeseen. Pelkää muutosta, yksinoloa.
Surullisimpia on ne tapaukset joilta menee parisuhteen myötä pohja koko elämältä. Itselleni suhteet on vain kokeilua/leikkimistä, lähden heti kun kyllästyn. Surullista jos joku on tosissaan parisuhteessa.
Sitä sanotaan hypergamiaksi. Toisilla naisilla esiintyy niin voimakkaana, etteivät he pysty sitoutumaan, ainakaan niin kauan kuin viehätysvoimaa riittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Moni täälläkin palstalla ripustautuu siihen parisuhteeseen. Pelkää muutosta, yksinoloa.
Surullisimpia on ne tapaukset joilta menee parisuhteen myötä pohja koko elämältä. Itselleni suhteet on vain kokeilua/leikkimistä, lähden heti kun kyllästyn. Surullista jos joku on tosissaan parisuhteessa.
Surullista tuollainen leikkiminenkin on. Ainakin jossei siitä kerro etukäteen. Nuo ”elämältäni putosi pohja, kun suhde päättyi” henkilöt ovat joko läheisriippuvaisia tai epävakaita (aika sama asia kyseessä).
Vanhempani ovat olleet yhdessä reilu 50 vuotta, samoin appivanhemmat. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja meillä kaikilla menee todella hyvin. Tässä vain kolme pientä esimerkkiä ja näitä samanlaisia hyviä parisuhteita on jo meidän lähipiirissä todella paljon. Jotkut löytävät sen kantensa ja haluavat olla yhdessä. Joillakin taas tarve pariutumiselle ei niin vahva, mutta useammille ystävät ja oma "lauma" on hyvin tärkeä.
Kun on nähnyt ihanan tulevaisuuden jonkun ihmisen kanssa, tehnyt sen eteen erilaisia asioita ja elänyt parisuhteessa, niin ihmisestä ja tulevaisuuden kuvista on haikea luopua. Normaali ihminen tajuaa tämän, mutta vajavainen ei. Se, miten vajavaisuus on tullut, ei välttämättä ole ollut itsensä päätettävissä oleva asia, vaan se on voinut tulla jo vaikka omasta lapsuudesta. Ymmärtämättömyys ei kuitenkaan ole välttämättä pysyvää, vaan tällaisenkin ihmisen mieli voi haluta muuta.
Myös se, että tällä palstalla luuraa, kertoo laumahakuisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Moni täälläkin palstalla ripustautuu siihen parisuhteeseen. Pelkää muutosta, yksinoloa.
Surullisimpia on ne tapaukset joilta menee parisuhteen myötä pohja koko elämältä. Itselleni suhteet on vain kokeilua/leikkimistä, lähden heti kun kyllästyn. Surullista jos joku on tosissaan parisuhteessa.
Tavallaan olen samaa mieltä ja myös sitä mieltä, että edes vakituisessa pitkässä parisuhteessa ei saa kadottaa sitä itseään ja kykyään elää ja olla yksin. Olen nähnyt muutaman hyvin surullisen tarinan siitä kuinka parinkymmenen vuoden parisuhde on kariutunut ja kuinka siinä toinen ihminen on jäänyt täydellisesti tyhjän päälle, toisessa jutussa niin kävi miehelle, toisessa naiselle.
Vaikka olisi kuinka hyvä parisuhde, niin joka ikisellä pitää olla edes jollakin tavoin mietitty miten toimii, jos asiat muuttuvat. Pitää olla rahaa säästössä, tukiverkostoja ja idea miten toimia. Edes jonkunlainen idea, ei sen tarvitse olla täydellinen, mutta ensi alkuun auttava.
Silloin voi surra suremisensa, mutta asiat eivät kaadu niskaan täydellisesti.
Mitä paljon muuta elämässä on kuin ystävät? Ystävähän se parisuhteen toinen puoli mielestäni on. Mitä sinun mielestäsi kuuluu elämään, jos parisuhde ja onnellisuus eivät sitä ole?
Vakuuta minut ap asiastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Moni täälläkin palstalla ripustautuu siihen parisuhteeseen. Pelkää muutosta, yksinoloa.
Surullisimpia on ne tapaukset joilta menee parisuhteen myötä pohja koko elämältä. Itselleni suhteet on vain kokeilua/leikkimistä, lähden heti kun kyllästyn. Surullista jos joku on tosissaan parisuhteessa.
Ei, vaan surullista on se että sinusta joku aidosti kiinnostuu. Haaskaat muiden ihmisten aikaa näyttelemällä kiinnostunutta ja lähdet uusiin seikkailuihin kun kumppani tahtoo sinun panostusta liittoon.
Vai oletko kiinnostunut toisesta juuri sen hetken mitä alkuihastuminen vaatii? Se kutkuttava tunne kun joku on kiinnostunut sinusta ja tahtoo olla kanssasi? Elämä on helppoa ja tavataan kun aikatauluihin sopii?
Ehkä ne jotka lähtevät, eivät kestä itsetutkiskelua ja joustaa omista asioistaan vaan juurikin ne omat muut jutut ovat tärkeämpiä kui kompromissit suhteessa?
Kun suhde syvenee, pitää tehdä tilaa kumppanille. -Jättää väliin bileet, treenit ja kaverit ja jäädä kotiin. Kun tulee lapsi, hänestä kuuluu hoitaa. Se on kaikki pois omasta ajasta! Eikö ole kamalaa?! 😅
No ei se ole. Se on parisuhde ja perhe-elämä. Pitää kunnioittaa muita. Mutta aloita se jo kun ensikerralla otat seurustelukumppanin; hän on ehkä aidosti kiinnostunut sinusta. Pari sinun kaltaista mulkkua tekee jo pahaa.
Mun edellinen parisuhde kariutui kuudentoista vuoden jälkeen siihen, että mies kuoli. Kyllähän tuota tuli vähän aikaa harmiteltua. Anteeksi siitä.
Jaa mä en harmittele kun mä olen hyvässä suhteessa. Ei ollut varmaan mulle.
leski kirjoitti:
Mun edellinen parisuhde kariutui kuudentoista vuoden jälkeen siihen, että mies kuoli. Kyllähän tuota tuli vähän aikaa harmiteltua. Anteeksi siitä.
Ai kamala! Varmaan todella järkyttävää ollut sinulle ja se tottuminen elämään ilman häntä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millälailla se on fakta?
Katso tilastoja miten paljon ihmiset eroaa. Selkeästi parisuhde ei kuulu nykyihmisen elämään, muut asiat menee sen edelle.
Tosi moni myös pysyy liitossaan. Tilastoja löytyy mm. Tilastokeskuksen sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millälailla se on fakta?
Katso tilastoja miten paljon ihmiset eroaa. Selkeästi parisuhde ei kuulu nykyihmisen elämään, muut asiat menee sen edelle.
Olisikohan vain nykyihmisestä tullut typerä, ongelmanratkaisukyvytön ja kärsimätön? Musta tuntuu, että kaikenmaailman stressi, suorituskeskeisyys, kiire ja mt-ongelmat aiheuttavat parisuhteiden kariutumista samalla kun yhteisöllisyys vähenee. Enää ei jakseta ajatella kuin omaa napaa, jos joku asia vaatii epäitsekkyyttä koetaan, että siitä on helpompi luopua.
Jatkuvasti varaudutaan pahan päivän varalle ja mietitään ”entä jos”, samalla tuntuu että kaikki unohtaa elää. Henkiselle hyvinvoinnillekin on hyvästä, jos on edes jotain pysyvää.
Millälailla se on fakta?