23-vuotias ilman työkokemusta

Oma asunto ja hae sitten tt-tukea ja asumistukea. Etkö kuitenkin saisi työttömyystukea, vai vaatiiko te-toimisto kouluttautumaan ammattiin? Eikö sinulla siis ole mitään lukion jälkeistä koulutusta? Silloin ainoa vaihtoehtosi on muuttaa omaan asuntoon ainakin muodon vuoksi.

Miksi et enää saa kuntoutusta jos et kerta ole vielä terve?

Kuin mun kirjoittamaa sun teksti. Meitä on kyllä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Oma asunto ja hae sitten tt-tukea ja asumistukea. Etkö kuitenkin saisi työttömyystukea, vai vaatiiko te-toimisto kouluttautumaan ammattiin? Eikö sinulla siis ole mitään lukion jälkeistä koulutusta? Silloin ainoa vaihtoehtosi on muuttaa omaan asuntoon ainakin muodon vuoksi.

Miksi et enää saa kuntoutusta jos et kerta ole vielä terve?

Muutin juuri tähän asuntoon kumppanin kanssa... vanhaan oli tulossa remontit jne. En saanut omaa asuntoa yksin koska en ole töissä tai opiskelija.. tällainen noidan kehä...

Kuntoutustuki on hylätty syinä se että hoitoa pitää tehostaa ja lukion loppuun suoritus osottaa jonkilaista toimintakykyä. Niin.. sinne ne viimeisetkin voimat menivätkin. Hoidon tehostuksella tarkoittavat lääkityksen lisäämistä. Tähän mennessä käyty varmaan 20 masennuslääkettä läpi ja kaikista rajut oireet...

Ap

<3

Ei sinun ikä ole vielä mikään ongelma eikä ole kovin tavatonta ettei tuohon ikään mennessä ole vielä työkokemusta.

Jos on eka kerta, kun kuntoutustukihakemus hylätään, niin voisin jakaa yhden vitsin, jonka kaverini (molemmat olemme kuntoutuksessa mielenterveysongelmien vuoksi) kertoi:

Mitä eroa on kelalääkärillä ja valelääkärillä?

- Valelääkäriä pääset tapaamaan.

...eli toisin sanoen niitä hakemuksia välillä hylätään ihan kummallisista syistä. Minulta on hakemus hylätty, koska lääkäri sanoi yhdessä lauseessa, että yksi persoonallisyydenpiirteeni pahentaa oireitani (jolloin tuli vastaus "persoona ei ole sairaus"). Sen kanssa jouduttiin sitten vähän tappelemaan, ennen kuin meni läpi. Sen jälkeen minulla vaihtui lääkäri, ja hoitaja ohjasi minut tahallaan suomalaiselle, eikä myöskin talossa työskentelevälle virolaiselle, lääkärille, koska minulla oli jo tuo huono kokemus pohjalla ja kuulemma hakemuksia on välillä tullut kelassa hylätyksi, kun sen virolaisen lääkärin vaillinnaisella suomella kirjoitettuja lausuntoja ei oltu täysin ymmärretty.

Eli älä vielä luovuta! Selvitä vaihtoehtoja. Miksi ei mennyt läpi, mitä kela haluaa sinun tekevän. Onko esim. niin, että he haluaisivat sinun hakeutuvan johonkin kuntouttavaan toimintaan lukion jälkeen, ja jos hakeudut, niin sitten menisi läpi?

Koita parantua

Eniten tässä mietin tukiasioita... en tiedä olenko oiketettu työttömyyskorvauksiin. Ärsyttää kun kela olettaa että avopuoliso elättää jne... en vaan osaa elää enää. Tuntuu että olen kävellyt tieni loppuun. Miten selviän ilman rahaa... vaikka pääsisin kouluun niin miten selviän sinne asti ilman tukia... ja mitä jos koulu ei onnistu liian huonon voinnin takia. En vaan tiedä mitä tehdä. Yhteenmuutto harmittaa nyt... ei vain oikein ollut vaihtoehtoja... hain omaa asuntoa puoli vuotta ja yhtäkään en saanut vaikka luottotiedotkin kunnossa ja suosituksiakin olisi ollut ):

Ap

Todella samastuttava teksti. Olen 24, en ole koskaan ollut vakituisessa työssä, edes opinnot eivät ole valmiit koska sairastumisen vuoksi jouduin keskeyttämään. Kärsin nyt kahdeksatta vuotta sekä syömishäiriöstä että masennuksesta. Paniikkioireita ja ahdistusta on myös runsaasti. Käyn syömishäiriökeskuksella juttelemassa joka viikko jossa myös fyysistä vointia seurataan, sen lisäksi mulla ei ole mitään päivätekemistä. Tuntuu, että toisaalta voimat eivät riitä mihinkään, toisaalta pää ei kestä jatkuvaa kotona oloa ja pahassa olossa rypemistä. 

Et ole yksin. Uskon, että selviät kyllä. Onko sulla joku hoitokontakti johon voisit olla yhteydessä tilanteestasi, et pärjää yksin ja tarvitset neuvoa miten edetä tuosta suosta. Tsemppiä paljon. 

tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Todella samastuttava teksti. Olen 24, en ole koskaan ollut vakituisessa työssä, edes opinnot eivät ole valmiit koska sairastumisen vuoksi jouduin keskeyttämään. Kärsin nyt kahdeksatta vuotta sekä syömishäiriöstä että masennuksesta. Paniikkioireita ja ahdistusta on myös runsaasti. Käyn syömishäiriökeskuksella juttelemassa joka viikko jossa myös fyysistä vointia seurataan, sen lisäksi mulla ei ole mitään päivätekemistä. Tuntuu, että toisaalta voimat eivät riitä mihinkään, toisaalta pää ei kestä jatkuvaa kotona oloa ja pahassa olossa rypemistä. 

Et ole yksin. Uskon, että selviät kyllä. Onko sulla joku hoitokontakti johon voisit olla yhteydessä tilanteestasi, et pärjää yksin ja tarvitset neuvoa miten edetä tuosta suosta. Tsemppiä paljon. 

Tsempit sinne myös. Minulla on tukihenkilö ja psykiatrilla käyntejä 3-6kk välein. Heistä ei oikein ole hyötyä tällä hetkellä... /: eivät kykene tähän tukiasiaan auttamaan esim.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma asunto ja hae sitten tt-tukea ja asumistukea. Etkö kuitenkin saisi työttömyystukea, vai vaatiiko te-toimisto kouluttautumaan ammattiin? Eikö sinulla siis ole mitään lukion jälkeistä koulutusta? Silloin ainoa vaihtoehtosi on muuttaa omaan asuntoon ainakin muodon vuoksi.

Miksi et enää saa kuntoutusta jos et kerta ole vielä terve?

Muutin juuri tähän asuntoon kumppanin kanssa... vanhaan oli tulossa remontit jne. En saanut omaa asuntoa yksin koska en ole töissä tai opiskelija.. tällainen noidan kehä...

Kuntoutustuki on hylätty syinä se että hoitoa pitää tehostaa ja lukion loppuun suoritus osottaa jonkilaista toimintakykyä. Niin.. sinne ne viimeisetkin voimat menivätkin. Hoidon tehostuksella tarkoittavat lääkityksen lisäämistä. Tähän mennessä käyty varmaan 20 masennuslääkettä läpi ja kaikista rajut oireet...

Ap

Jotenkin epäilen, että hoidon tehostaminen voisi kelan puolesta tarkoittaa pelkkää lääkityksen lisäämistä. Jos sulla on lääkäri, joka sen lukee niin, niin se on toki perseestä, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Onko kokeiltu psykoterapiaa, ryhmäterapiaa, kuntouttavaa työtoimintaa tms.? Paikkakunnasta riippuen opiskellakin voi sellaisessa oppilaitoksessa, jossa voidaan ottaa huomioon sairaudet ja jaksaminen.

Tsemppiä, ja älä luovuta. Ota yhteyttä hoitotahoosi ja sano, ettei hakemus mennyt läpi ja kysy, mitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella samastuttava teksti. Olen 24, en ole koskaan ollut vakituisessa työssä, edes opinnot eivät ole valmiit koska sairastumisen vuoksi jouduin keskeyttämään. Kärsin nyt kahdeksatta vuotta sekä syömishäiriöstä että masennuksesta. Paniikkioireita ja ahdistusta on myös runsaasti. Käyn syömishäiriökeskuksella juttelemassa joka viikko jossa myös fyysistä vointia seurataan, sen lisäksi mulla ei ole mitään päivätekemistä. Tuntuu, että toisaalta voimat eivät riitä mihinkään, toisaalta pää ei kestä jatkuvaa kotona oloa ja pahassa olossa rypemistä. 

Et ole yksin. Uskon, että selviät kyllä. Onko sulla joku hoitokontakti johon voisit olla yhteydessä tilanteestasi, et pärjää yksin ja tarvitset neuvoa miten edetä tuosta suosta. Tsemppiä paljon. 

Tsempit sinne myös. Minulla on tukihenkilö ja psykiatrilla käyntejä 3-6kk välein. Heistä ei oikein ole hyötyä tällä hetkellä... /: eivät kykene tähän tukiasiaan auttamaan esim.

3-6 kk välein?! Todellakin tarvitsisit käyntejä paljon useammin! Yritä ottaa heidän kanssaan puheeksi, että nuo käynnit eivät riitä sinulle ja pyytää lisää niitä. Kyllähän sinulla joku tuki täytyy olla, ettet tyhjän päälle jää. Olen minäkin avoliitossa, silti saan täydet tuet. Jokin tilanteessasi mättää ja pahasti. :/ - sama

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä mietin tukiasioita... en tiedä olenko oiketettu työttömyyskorvauksiin. Ärsyttää kun kela olettaa että avopuoliso elättää jne... en vaan osaa elää enää. Tuntuu että olen kävellyt tieni loppuun. Miten selviän ilman rahaa... vaikka pääsisin kouluun niin miten selviän sinne asti ilman tukia... ja mitä jos koulu ei onnistu liian huonon voinnin takia. En vaan tiedä mitä tehdä. Yhteenmuutto harmittaa nyt... ei vain oikein ollut vaihtoehtoja... hain omaa asuntoa puoli vuotta ja yhtäkään en saanut vaikka luottotiedotkin kunnossa ja suosituksiakin olisi ollut ):

Ap

Työttömyyskorvauksiin olet oikeutettu jos olet työnhakijana. Pitää hakea täysipäiväistä työtä vaikka oikeasti ei kokisikaan olevansa työkykyinen. Työttömyyskorvauksella voit opiskella myös jonkun aikaa kunhan voidaan osoittaa että se auttaa työllistymistäsi. Jos sinulla ei ole ammattia sen suhteen ei pitäisi olla ongelmia.

Yritä nyt ottaa lunkimmin ja lakkaa stressaamasta asioista joihin et voi vaikuttaa ja keskity niihin joihin voit. Äläkä ajattele kaikkea yhtenä suurena palana vaan pura ongelmat osiin ja ratko ne yksi kerrallaan. Tsemppiä!