Miten paljon leikit lapsen kanssa? Mikä on tarpeeksi?

minkä ikäinen lapsi?

Lisään vielä, että kyllä meillä välillä käy kavereitakin leikkimässä. Se on lapsen mielestä toki kivaa, mutta ei silti riitä tyydyttämään leikkiseuran tarvetta.

Yksin leikkiessään lapseni leikkii hyvin juonellisia leikkejä. Usein erilaisia seikkailuja. Hän kertoo pitkiä tarinoita lelujen kanssa.

Leikkikavereiden leikki on lähinnä sellaista lelujen asettelua, autot sahaa kilpaa samaa rataa, tms. Ei siis sellaista juonellista leikkiä. Tuntuu, että juuri siihen hän kaipaa minulta seuraa.

Lapsi on 4v.

Kuulostaa niin tutulta. En osaa antaa vastausta, kun itsekin pohdin samaa. Kyseessä ainoa lapsi, joten pitää kai vaan jaksaa leikkiä kun ei kavereita ole pihapiirissä. Päiväkodissa on leikkikavereita mutta kotona ei.

Kai se on pääasia, että leikkii lapsen kanssa joka päivä ja vaikka katselee kun lapsi leikkii itsekseen. Eli on läsnä, vaikka ei koko ajan tietenkään jaksa leikkiä mukana.

Leikin kyllä ihan mielelläni. Mutta totuus on, että aikuisen ihmisen täytyisi kotona ehtiä muutakin. Laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä. Jne.

Yksin lapsi leikkii usein 5-15 min. Sitten täytyy joko mennä leikkiin mukaan tai alkaa riehuminen tai jaloissa kiehnääminen tai tv napsahtaa päälle...

Ma lahinna rakennan junaratoja,  rakennuksia palikoista ja legoista,  pelataan, tehdaan taidetta jne.  Noita juonellisia leikkeja itse inhoan ja se tuntuu todella vakinaiselta.   Lapsen on hyva oppia leikkimaan itsestaan ja on oppinutkin.  Olen sanonut etta aikuiset ei leiki puku- ja nukkeleikkeja esim.  

Olin joskus lastenhoitajana perheessa Englannissa,  jossa oli kotiaiti ja kaksi lasta 4 ja 7v.   Kaytannossa mun rooli oli siis jatkuvasti viihdyttaa nuorempaa esim kun aiti kokkasi lounasta.  Se oli oikeasti aika vaativaa koska talla pojalla oli siis lastenhoitaja ja aiti kotona syntymastaan asti.  Eli kaytannossa ymparivuorokautisesti joku henkilokohtaisesti viihdyttamassa hanen tarpeitaan.   En ihan oikeasti usko, etta tollainen on ihan terveellista.  Ma en ainakaan halua, etta oma lapsi opiskelemaan lahtiessaan sortuu esim huonoihin suhteisiin, koska ei osaa olla yhtaan yksin.

Lapsen täytyy myös oppia sietämään pettymyksiä, esim tuo että sinulle tulee nälkä, niin tietysti menet syömään ja lapsen on se siedettävä. Hienoa, että leikit lapsesi kanssa!

Saisitko lapsen kiinnostumaan kotihommista?

Kai se lapsi itsekin jotain syö? Osaa voidella leipää jne.?

Lapsella on myös hyvä välillä olla "tylsää".

Lapsi oppii näin leikkimään yksin ja keksimään itse tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ma lahinna rakennan junaratoja,  rakennuksia palikoista ja legoista,  pelataan, tehdaan taidetta jne.  Noita juonellisia leikkeja itse inhoan ja se tuntuu todella vakinaiselta.   Lapsen on hyva oppia leikkimaan itsestaan ja on oppinutkin.  Olen sanonut etta aikuiset ei leiki puku- ja nukkeleikkeja esim.  

Olin joskus lastenhoitajana perheessa Englannissa,  jossa oli kotiaiti ja kaksi lasta 4 ja 7v.   Kaytannossa mun rooli oli siis jatkuvasti viihdyttaa nuorempaa esim kun aiti kokkasi lounasta.  Se oli oikeasti aika vaativaa koska talla pojalla oli siis lastenhoitaja ja aiti kotona syntymastaan asti.  Eli kaytannossa ymparivuorokautisesti joku henkilokohtaisesti viihdyttamassa hanen tarpeitaan.   En ihan oikeasti usko, etta tollainen on ihan terveellista.  Ma en ainakaan halua, etta oma lapsi opiskelemaan lahtiessaan sortuu esim huonoihin suhteisiin, koska ei osaa olla yhtaan yksin.

Totta, lapsen täytyy oppia sietämään tylsyyttä ja viihdyttämään itse itseään. Aina ei voi olla hauskaa. Pääasia, että lapsen kanssa leikitään päivittäin. Samalla lapsi oppii, että äidilläkin on inhimillisiä tarpeita (nälkä, väsymys) eikä äiti ole vain hänen viihdyttämistään varten.

Mun ainoa on melkein kuusi. Viimeisen vuoden on leikkinyt lähinnä yksin eikä kaipaa meidän seuraa leikkimiseen. Varsinkin Päiväkotipäivien jälkeen painelee omaan huoneeseen ja sulkee oven perässään. Haluaa touhuta yksin rauhassa lelujensa ja tavaroidensa kanssa.

Ennen minäkin jouduin leikkimään lapsen kanssa. Ei se kivaa ollut minulle. Sitten vaan päätin, että nyt en enää jaksa. Alun protestoinnin jälkeen lapsi alkoi leikkiä yksin eikä tosiaan nykyisin edes kaipaa seuraa.

Tässä tulee vaikutelma, että lapsen tarve leikkiä apn kanssa rajoittaa jo apn elämää.

Opeta lapsesi leikkimään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on myös hyvä välillä olla "tylsää".

Lapsi oppii näin leikkimään yksin ja keksimään itse tekemistä.

Tämä. Muuten päädytään kierteeseen, jossa lapsella täytyy olla kokoajan joku kaverina tai jotain jatkuvaa katseltavaa joka viihdyttää.

Vierailija kirjoitti:

Saisitko lapsen kiinnostumaan kotihommista?

Kai se lapsi itsekin jotain syö? Osaa voidella leipää jne.?

Olen sitkeästi yrittänyt. En saa.

Totta kai lapsi itsekin syö, samalla kuin minäkin. Mutta hän on tosi huono syömään, ollut aina. Tuntuu, että hänellä on tosi harvoin nälkä ja ruokaa sää usein tuputtaa, että söisi edes jotain. Leikkiminen ahaa kyllä hänellä syömisen ohi kuus-nolla...

Vierailija kirjoitti:

Mun ainoa on melkein kuusi. Viimeisen vuoden on leikkinyt lähinnä yksin eikä kaipaa meidän seuraa leikkimiseen. Varsinkin Päiväkotipäivien jälkeen painelee omaan huoneeseen ja sulkee oven perässään. Haluaa touhuta yksin rauhassa lelujensa ja tavaroidensa kanssa.

Ennen minäkin jouduin leikkimään lapsen kanssa. Ei se kivaa ollut minulle. Sitten vaan päätin, että nyt en enää jaksa. Alun protestoinnin jälkeen lapsi alkoi leikkiä yksin eikä tosiaan nykyisin edes kaipaa seuraa.

Ehkä tässä nyt on kultainen keskitie sen välillä, että suostuuko täysin lapsen pompoteltavaksi tai lopettaa leikit kokonaan. Lapset tykkää leikkiä tai pelata vanhempiensa kanssa murkkuikään asti, se on helppo tapa hakea läheisyyttä ja tulla nähdyksi. Mutta vanhemman ei tarvitse olla sirkustähti lapselleen, pienet leikkihetket päivittäim riittävät oikein hyvin.

Mitä kummaa, ap? Mä olen aina leikkinyt lasten kanssa omasta tahdostani paljon (pitkä ikäero, joten eivät ole leikkineet paljoa keskenään), mutta kyllä mä pystyn sanomaan lapselle että syön ensin aamiaisen ja juon kahvin, ennen kuin aletaan leikkiä. Ja muutenkin kun tarvitsen tauon. Ja tekeehän lapsi menee isänsäkin kanssa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisitko lapsen kiinnostumaan kotihommista?

Kai se lapsi itsekin jotain syö? Osaa voidella leipää jne.?

Olen sitkeästi yrittänyt. En saa.

Totta kai lapsi itsekin syö, samalla kuin minäkin. Mutta hän on tosi huono syömään, ollut aina. Tuntuu, että hänellä on tosi harvoin nälkä ja ruokaa sää usein tuputtaa, että söisi edes jotain. Leikkiminen ahaa kyllä hänellä syömisen ohi kuus-nolla...

Sanot lapselle ystävällisesti, mutta varmasti, että nyt äiti ei jaksa leikkiä/äidillä on nälkä/tms, joten sinä voit leikkiä itse kivoja leikkejä ja äiti on tässä ihan lähellä. Lapsi todennäköisesti parkuu sinua leikkeihin, mutta pysyt kannassasi ja toistat tuota samaa, etkä anna periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisitko lapsen kiinnostumaan kotihommista?

Kai se lapsi itsekin jotain syö? Osaa voidella leipää jne.?

Olen sitkeästi yrittänyt. En saa.

Totta kai lapsi itsekin syö, samalla kuin minäkin. Mutta hän on tosi huono syömään, ollut aina. Tuntuu, että hänellä on tosi harvoin nälkä ja ruokaa sää usein tuputtaa, että söisi edes jotain. Leikkiminen ahaa kyllä hänellä syömisen ohi kuus-nolla...

Sanot lapselle ystävällisesti, mutta varmasti, että nyt äiti ei jaksa leikkiä/äidillä on nälkä/tms, joten sinä voit leikkiä itse kivoja leikkejä ja äiti on tässä ihan lähellä. Lapsi todennäköisesti parkuu sinua leikkeihin, mutta pysyt kannassasi ja toistat tuota samaa, etkä anna periksi.

Samalla tulet opettaneeksi lapselle, että muidenkin tarpeet ovat tärkeitä kuin vain hänen omansa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummaa, ap? Mä olen aina leikkinyt lasten kanssa omasta tahdostani paljon (pitkä ikäero, joten eivät ole leikkineet paljoa keskenään), mutta kyllä mä pystyn sanomaan lapselle että syön ensin aamiaisen ja juon kahvin, ennen kuin aletaan leikkiä. Ja muutenkin kun tarvitsen tauon. Ja tekeehän lapsi menee isänsäkin kanssa asioita.

Sepä se, kun lapsen isä ei lapsen puheiden mukaan tee hänen kanssaan mitään. Silloin, kun lapsi on isänsä luona, hän saa olla ihan omissa oloissaan. Siksi kai vanhemman kaipuu on niin kova, kun lapsi on minun kanssani.