Kaikilla muilla tuntuvat asiat olevan paremmin kuin mulla, ärsyttää

Heivaa ne muut sun elämästä, kun eivät kerran tuo kuin paskaa fiilistä. Aloita alusta. Keksi mikä se olisi se joku hyvä asia sun elämässä ja ala tavoitella sitä. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin, lopeta se somen selaus ja keskity vaan omaan elämääsi.

Villi veikkaus että saattaisit olla masentunut myös. Ala hoidattaa sitä, kaikki muu on kakkosena tälle.

Tekemättä mitään? Anna joku esimerkki?

Saman paskan läpi käynyt kirjoitti:

Heivaa ne muut sun elämästä, kun eivät kerran tuo kuin paskaa fiilistä. Aloita alusta. Keksi mikä se olisi se joku hyvä asia sun elämässä ja ala tavoitella sitä. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin, lopeta se somen selaus ja keskity vaan omaan elämääsi.

Villi veikkaus että saattaisit olla masentunut myös. Ala hoidattaa sitä, kaikki muu on kakkosena tälle.

Niinhän mä oon nyt heivannutkin, ainoa virhe siihen on, että tein lapsia, enkä saa iloa heistäkään. Heidän takiaan joudun kuitenkin tapaamaan lasten isää, joka siis nyt kasvattaa lapsia. Haluaisin lapsille paremmat lähtökohdat ja eväät elämään, mutta en kykene niitä antamaan, eikä mieskään olekaan sellainen vanhempi, jollaiseksi häntä luulin. Olisikin tavallaan parempi olla tässä tilanteessa, irrottautumassa kaikista jos ei olisi lapsia. Lapset tulevat niin ajattelemaan, että oon pilannut heidän elämänsä, koska ei minusta ole ollut heille mitään apua ikinä missään. Kaikki, missä koitan heitä kasvattaa, on lasten mielestä tyhmää ja väärin. Siinä pitäisi vain jaksaa kestää sitä kiukuttelua, mutta mä en jaksa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tekemättä mitään? Anna joku esimerkki?

Tekemättä mitään mitä en itse olisi tehnyt, lause jatkuu.

Ap

No älä huoli mulla menee monin tavoin huonosti vaikka ahkeroin ja ponnistelen ja kamppailen asioiden järjestämiseksi. Silti vain vastoinkäymiset seuraa ja tää ei ole edes asennekysymys, olen asenteeltani iloinen ja hyväntuulinen. Et siis ole aioa, joillakin vaan on elämä helppoa ja toisilla vaikeaa.

Mullakin on aika surkea elämä, ei moni varmaan mielellään vaihtaisi osia.

Vierailija kirjoitti:

No älä huoli mulla menee monin tavoin huonosti vaikka ahkeroin ja ponnistelen ja kamppailen asioiden järjestämiseksi. Silti vain vastoinkäymiset seuraa ja tää ei ole edes asennekysymys, olen asenteeltani iloinen ja hyväntuulinen . Et siis ole aioa, joillakin vaan on elämä helppoa ja toisilla vaikeaa.

Mä koen kans olevani mutta mitä se auttaa. Vialliset asiat eivät siitä toimiviksi muutu, että iloitsee. Olen kyllä murehtijatyyppiä, olisin toivonut mieheni kannustavan huolettomuuteen, että ollaan kuitenkin ihan riittäviä vanhempina, mutta mies "ei halua kieltää mun tuntemuksia". Arght.

Ap

Jos ajattelet aina, että kaikki on p.askaa, mikään ei kuitenkaan onnistu, niin se onkin p.askaa ja mikään ei onnistu. Asenne ratkaisee, ja joskus asioiden eteen pitää tehdä kovastikkin töitä. Itselläni on mottona ja vähän niikuin elämänohjeena, että voisi mennä v.itusti huonomminkin. Koska se on totta ja käy mihin tahansa asiaan. Kaikki riippuu susta itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet aina, että kaikki on p.askaa, mikään ei kuitenkaan onnistu, niin se onkin p.askaa ja mikään ei onnistu. Asenne ratkaisee, ja joskus asioiden eteen pitää tehdä kovastikkin töitä. Itselläni on mottona ja vähän niikuin elämänohjeena, että voisi mennä v.itusti huonomminkin. Koska se on totta ja käy mihin tahansa asiaan. Kaikki riippuu susta itsestäsi. 

Ei mun asenne ole tuollainen ollut, todellakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet aina, että kaikki on p.askaa, mikään ei kuitenkaan onnistu, niin se onkin p.askaa ja mikään ei onnistu. Asenne ratkaisee, ja joskus asioiden eteen pitää tehdä kovastikkin töitä. Itselläni on mottona ja vähän niikuin elämänohjeena, että voisi mennä v.itusti huonomminkin. Koska se on totta ja käy mihin tahansa asiaan. Kaikki riippuu susta itsestäsi. 

Ihan ihme lapsellista lässytystä sinulta luulla, että ihmisillä, joilla on tämä tilanne tai tunne elämästä olisi tuollainen negatiivinen asenne. Mitähän se kertookaan sinusta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet aina, että kaikki on p.askaa, mikään ei kuitenkaan onnistu, niin se onkin p.askaa ja mikään ei onnistu. Asenne ratkaisee, ja joskus asioiden eteen pitää tehdä kovastikkin töitä. Itselläni on mottona ja vähän niikuin elämänohjeena, että voisi mennä v.itusti huonomminkin. Koska se on totta ja käy mihin tahansa asiaan. Kaikki riippuu susta itsestäsi. 

Sulla ehkä voisi mennä v*tusti huonomminkin. Mullapa ei vois mennä. Ja kun perin pari miljoonaa, vo mennä huonosti edelleen.

Ap

Jaksan aina ihmetellä, mikä ihmeen pakko on verrata itseään muihin. Ja jos kerran on pakko verrata, miksi pitää verrata itseään parempiin? Masokismiko siihen ajaa vai silkka tyhmyys?

Katso nyt kerrankin jotain puliukkoa tai nälkään kuolevaa lasta ja tajua, että sinulla on asiat todella paljon paremmin.

Ja ne "omat ansiot", heh heh, ne ovat pitkälti silkkaa tuuria. Joku sairastuu, joku saa potkut, joku toinen ei sairastu eikä saa potkuja. Vain hullu kuvittelee, että kaiken avaimet ovat omissa käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Saman paskan läpi käynyt kirjoitti:

Heivaa ne muut sun elämästä, kun eivät kerran tuo kuin paskaa fiilistä. Aloita alusta. Keksi mikä se olisi se joku hyvä asia sun elämässä ja ala tavoitella sitä. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin, lopeta se somen selaus ja keskity vaan omaan elämääsi.

Villi veikkaus että saattaisit olla masentunut myös. Ala hoidattaa sitä, kaikki muu on kakkosena tälle.

Niinhän mä oon nyt heivannutkin, ainoa virhe siihen on, että tein lapsia, enkä saa iloa heistäkään. Heidän takiaan joudun kuitenkin tapaamaan lasten isää, joka siis nyt kasvattaa lapsia. Haluaisin lapsille paremmat lähtökohdat ja eväät elämään, mutta en kykene niitä antamaan, eikä mieskään olekaan sellainen vanhempi, jollaiseksi häntä luulin. Olisikin tavallaan parempi olla tässä tilanteessa, irrottautumassa kaikista jos ei olisi lapsia. Lapset tulevat niin ajattelemaan, että oon pilannut heidän elämänsä, koska ei minusta ole ollut heille mitään apua ikinä missään. Kaikki, missä koitan heitä kasvattaa, on lasten mielestä tyhmää ja väärin. Siinä pitäisi vain jaksaa kestää sitä kiukuttelua, mutta mä en jaksa.

Ap

Lasten teko pitäisi tehdä luvanvaraiseksi joidenkin kohdalla.

Sinä olet vielä lapsi. Ei sinusta äidiksi ole.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Jaksan aina ihmetellä, mikä ihmeen pakko on verrata itseään muihin. Ja jos kerran on pakko verrata, miksi pitää verrata itseään parempiin? Masokismiko siihen ajaa vai silkka tyhmyys?

Katso nyt kerrankin jotain puliukkoa tai nälkään kuolevaa lasta ja tajua, että sinulla on asiat todella paljon paremmin.

Ja ne "omat ansiot", heh heh, ne ovat pitkälti silkkaa tuuria. Joku sairastuu, joku saa potkut, joku toinen ei sairastu eikä saa potkuja. Vain hullu kuvittelee, että kaiken avaimet ovat omissa käsissä.

Kyllä nämä on ihan Suomalaisia perisairauksia. Arvaa kuinka usein "alemmat" työntekijät vertaavat itseään minuun.

Niitä joutuu aina välillä muistuttamaan, että hei, meillä on "vähän" eri säännöt. Sinä olet työntekijä ja minä olen työnANTAJAN edustaja.

Sinccis

Mutta asian pointti. Näin (monet) ihmiset juuri tekevät ja vertaavat itseään "parempiin".

Vierailija kirjoitti:

Ilman omaa ansiotaan, tekemättä mitään, mitä en itsekin ole tehnyt. Oma elämä tuntuu ihan helvetin hirveältä ja surkealta, kun omassa elämässä ei ole mitään oikeasti hyvää. :(( Mrrr.

Tuota tunnetta ilmeisesti kutsutaan kateudeksi. Minulta puuttuu se. Olenko tunneköyhä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet aina, että kaikki on p.askaa, mikään ei kuitenkaan onnistu, niin se onkin p.askaa ja mikään ei onnistu. Asenne ratkaisee, ja joskus asioiden eteen pitää tehdä kovastikkin töitä. Itselläni on mottona ja vähän niikuin elämänohjeena, että voisi mennä v.itusti huonomminkin. Koska se on totta ja käy mihin tahansa asiaan. Kaikki riippuu susta itsestäsi. 

Sulla ehkä voisi mennä v*tusti huonomminkin. Mullapa ei vois mennä. Ja kun perin pari miljoonaa, vo mennä huonosti edelleen.

Ap

Jaa a, olitkin sitten tälläinen tapaus. Ryve sitten itsesäälissäsi, äläkä vain tee asioille mitään. Niin ja toki syyttele ongelmistasi muita, vai mitä? 

Itse olen luonnostani pessimisti. Mutta lapsesta asti muistutettiin "köyhistä afrikkalaisista" ja muutenkin törmään tietoon ihmisten huonosta tuurista koko ajan esim. uutisissa ja keskustelupalstoilla, esim. tuskallisista sairauksista. Tiedän olevani onnekas, vaikka olen ruma ja työtön. Mutta onnellista musta ei taida koskaan tulla, koska pessimistisyyteni vuoksi näen itsessäni vain vikoja ja puutteita. En ole tarpeeksi arvokas enkä osaava. Vain onnekas. Olen varmaan kamala, kun tiedostan onnekkuuteni vain sillä, että joillakin muilla menee huonommin. Mutta se ajatustapa oikeasti auttaa, kun yrittää kuvitella miltä todellinen kurjuus tuntuisi.