Haaveilen erosta. Miten siirtyä haaveilusta tositoimiin?

Olen vastuussa omasta elämästäni. Ei siinä sen kummempaa syytä ole koskaan ollut. Jo yhteen mennessä liitto oli järkeen perustuva avoliitto. Kun ei enää tuntunut hyvältä, muutin erilleen. Koitin luonnollisesti saada elämän tuntumaan ensin hyvältä kyseisessä liitossa jaksaen.

Avioerohakemuksen tulostus ja täyttö ja asiasta toiselle informointi. Asunto hakuun. Tuosta lähtee.

Ota puheeksi puolison kanssa

Täytä netissä se eroilmoitus ja lähetä menemään.Saman tiedon voit lähttää puolisosi sähköpostiin.

Sinulle näin helppoa.

Kerro miksi haluat eroa, niin on helpompi yrittää auttaa.

Periaatteessahan se on helppoa. Mutta esim mun tilanne on se, että arki sujuu, me ei riidellä (kun en jaksa enää jauhaa, että pitäisi olla jotain enemmän). Kummenpia tunteita kuitenkaan ei ole, eikä me jaeta muuta kuin lasten huolto, asuntolaina ja jääkaappi. Mutta tosiasia on, että arki olisi hurjan paljon hankalampaa eron jälkeen. Nyt hoituu lasten kuskaukset ja muut lapsiin liittyvät arjen jutut helposti. Kämppä on isompi kuin mihin mulla on yksin varaa ja meitä on kaksi aikuista tekemässä kotitöitä. Jos eroan hoidan kaiken yksin puolella rahalla. 

Tiedän kuitenkin olevani vähän paska tyyppi, koska nythän mä katson kaikessa rauhassa jos tulee joku kiva tyyppi vastaan ja eroan sitten. Mutta ehkä tän voi perustella lasten parhaalla. Niillä on asiat nyt paremmin.

1. Etsi asunto heti. 2. Eroa heti. 3. Jos hän kokee shokin, hän voisi soittaa kriisipuhelimeen tai onko hänellä ystävää /sukulaista. 4. Jos kysyy eron syistä niin kerro heti tai myöhemmin kun tiedostat. 5. Jos on väkivaltainen kumppani, ei ole velvollisuuksia kertoa paikanpäällä erosta, vaan pitäisi vain lähteä. Tietojen salaaminen. 

Tilanne on suhde, jossa eletään kuin sisko ja veli. Mitään hätää ei ole. Lapsia on kaksi teiniä. Heidän kannalta ero on huono juttu, koska taloustilanne varmastikin muuttuu eron myötä. Miehen kanssa on puhuttu ja hänen ehdotus oli,että katseltais rauhassa niin kauan,että lapset on täysi-ikäisiä. Siis noin 5 vuotta pitäisi vielä sinnitellä kämppissuhteessa. Mitään pahoja riitoja ei ole, kun ei ole mitään tunteita hyvään eikä pahaan.  Mutta en tästä nuorru enää, niin miksi jäisin vellomaan tähän tilanteeseen vielä moneksi vuodeksi? Mutta hankalaa on, kun pitää huomioida talousasiat, lasten asiat, uusi kämppä jne.  Jos jompikumpi löytäisi toisen, niin kai tää sit etenis nopeammin, mutta taitaa olla niin,että molemmilla on aika kova moraali varattuna alkaa uutta etsimään. Elämä luisuu käsistä, kun ei osaa suunnitella elämää eteenpäin ennenku saa jonkun päätöksen oman pään sisällä aikaan. Siksi täällä kyselen kokemuksia,että miten tää vois edetä... - AP

Kyllä ne lapset pärjää. Et varmaan haluaisi heidänkään aikuisena jäävän onnettomaan liittoon. Eron kautta voi antaa lapsilleen mallin vaikeuksien voittamisesta ja hyvistä toimivista ihmissuhteista myös kriisitilanteissa eli hoitaa eron mallikkaasti ja sovussa toista vanhempaa haukkumatta. Erossahan kukaan ei kuole, tilanne vain muuttuu ja ajan myötä todennäköisesti vain parempaan. Meidän lasten ikäisille eroperheet ovat niin yleisiä, että nuoret saavat hyvin vertaistukea myös ystäviltään. Se ei ole maailman loppu, vaan uuden alku.

Hei, miksi haaveilet erosta etkä siitä että nykyinem suhde olisi parempi?

Tutustu tunnekeskeiseen pariterapiaan se on tutkimustun mukaan auttanut yli 70% pareista, eikä tämä ole ollut kiinni suhteenongelmien syvyydestä vaan motivaatiosta. Sillä ongelmin laatu ei ole ollut se mikä on ratkaissut auttaako vai ei.

On todettu tosiasia että joskus miehet herää vasta kun joku muu kuin puoliso sanoo jotain.

se on kuitenkin täysin väärin jos ei puhu toiselle mitään, ei kerro minkä pitäisi muuttua ja odottelee vasn että oma mitta tulee täyteen. Haloo puoliso ei ole ajatusten lukija!!

saamaton kirjoitti:

Tilanne on suhde, jossa eletään kuin sisko ja veli. Mitään hätää ei ole. Lapsia on kaksi teiniä. Heidän kannalta ero on huono juttu, koska taloustilanne varmastikin muuttuu eron myötä. Miehen kanssa on puhuttu ja hänen ehdotus oli,että katseltais rauhassa niin kauan,että lapset on täysi-ikäisiä. Siis noin 5 vuotta pitäisi vielä sinnitellä kämppissuhteessa. Mitään pahoja riitoja ei ole, kun ei ole mitään tunteita hyvään eikä pahaan.  Mutta en tästä nuorru enää, niin miksi jäisin vellomaan tähän tilanteeseen vielä moneksi vuodeksi? Mutta hankalaa on, kun pitää huomioida talousasiat, lasten asiat, uusi kämppä jne.  Jos jompikumpi löytäisi toisen, niin kai tää sit etenis nopeammin, mutta taitaa olla niin,että molemmilla on aika kova moraali varattuna alkaa uutta etsimään. Elämä luisuu käsistä, kun ei osaa suunnitella elämää eteenpäin ennenku saa jonkun päätöksen oman pään sisällä aikaan. Siksi täällä kyselen kokemuksia,että miten tää vois edetä... - AP

Miksi ihmeessä et voisi löytää uutta suhdetta vielä vanhempanakin?? Vai minkäsisältöisen suhteen ja miehen oikein tahdot? Panijan, joka keskittyy ulkonäköösi? Vai suhteen, jossa on tunteita? Aivan varmasti sellaisia on tarjolla joka iässä. Mikään ei takaa, että nyt löytyisi joku, mutta myöhemmin ei.

Vierailija kirjoitti:

Hei, miksi haaveilet erosta etkä siitä että nykyinem suhde olisi parempi?

Tutustu tunnekeskeiseen pariterapiaan se on tutkimustun mukaan auttanut yli 70% pareista, eikä tämä ole ollut kiinni suhteenongelmien syvyydestä vaan motivaatiosta. Sillä ongelmin laatu ei ole ollut se mikä on ratkaissut auttaako vai ei.

On todettu tosiasia että joskus miehet herää vasta kun joku muu kuin puoliso sanoo jotain.

se on kuitenkin täysin väärin jos ei puhu toiselle mitään, ei kerro minkä pitäisi muuttua ja odottelee vasn että oma mitta tulee täyteen. Haloo puoliso ei ole ajatusten lukija!!

Jos se puoliso ei enää tunnu vetävältä, niin miksi kukaan haluaisi väkisin koettaa sitä suhdetta enää elvyttää? Pariterapia toki voi olla ratkaisu, mikäli he voivat myös pohtia eroa ja miten se kannattaisi hoitaa.

Ero on lapsille ikävää, mutta ei myöskään tee hyvää kasvaa perheessä, jossa oppii siihen että parisuhteessa täytyy tyytyä jonhonkin välttävään, mitä nyt voi sietää vaan ei nauti.