Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan loppu
18.02.2019 |
Olen aivan loppu sekä fyysisesti että henkisesti. Olen noin kymmenen vuotta sairastanut syömishäiriötä sekä masennusta ja vaikka etenkin syöminen sujuu nyt paremmin kuin ennen, on ruokavalioni silti edelleen huono, syön liian vähän ja yksitoikkoisesti. Käyn terapiassa.
Olo on jatkuvasti tyhjä ja alakuloinen, nukun huonosti ja näen painajaisia. Elämässäni ja lähipiirissä on tapahtunut paljon, oikeastaan liikaa, raskaita asioita viime vuosina enkä ole ehtinyt käsitellä asioita, kun aina jotain uutta ikävää tapahtuu. On ollut kuolemia, sairastumisia, raskas ero (minua petettiin), jouduin narsistisen ihmisen uhriksi ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Olen optimistinen perusluonteeltani, mutta viimeaikoina olen oikeasti alkanut menettämään uskoani kaikkeen ja siihen, että vielä tulen voimaan hyvin ja olemaan onnellinen. Minulla on kyllä ihana kumppani ja perhe eli paljon mistä olla kiitollinen, mutta paha olo ei vaan lähde pois.
Kärsin paljon erilaisista fyysisistä oireista, en varmasti edes muista listata kaikkea. Minua on tutkittu, mm. sydän rytmihäiriöiden vuoksi mutta ovat kuulemma hyvälaatuisia. Olen aivan jumissa päästä varpaisiin, etenkin niska ja alaselkä ovat niin jumissa, että liikkuminen sattuu. Kädet ja jalat puutuilevat ja ovat välillä aivan voimattomat. En tiedä, johtuuko siitä että koko kroppa on koko ajan ahdistuksen takia aivan totaalisen jumissa. On huimausta, särkyjä, hengenahdistusta, elohiiriä jne. Tunnen itseni koko ajan aivan voimattomaksi.
Liikuntaa en uskalla liikaa harrastaa, koska syömishäiriö-oireilun vuoksi pelkään, että lähtee käsistä jos alan liikkumaan kovasti. Aikoinaan liikuin aivan törkeitä määriä päivässä ja kulutin enemmän kuin mitä sain energiaa. En halua sitä enää.
Tiedän, että stressi vain pahentaa kaikkia oireita, mutta en vaan osaa rauhoittua koska pelkään jatkuvasti kuolemaa tai vakavia sairauksia. Myönnän, että olen myös nauttinut viimeaikoina liikaa alkoholia, mutta koska varsinaista päivätekemistä terapian lisäksi ei ole ja ahdistus on niin kovaa, olen välillä purkanut pahaa oloani juomisella. Tiedän, että se ei ole hyvä tapa purkaa pahaa oloa, mutta välillä ahdistus on niin kovaa, että en tiedä miten päin olla ja alkoholi on ainoa keino jolla saan mieleni ja kroppani rauhoittumaan edes vähän. En siis vedä kaatokännejä, pienen kokoni vuoksi tulen humalaan pienestäkin määrästä ja se riittää saavuttamaan rennon tilan.
Kyllä minua on tutkittu, mutta lääkärit eivät muka löydä oireilleni mitään muuta syytä, kun ahdistus ja stressi. Minun on todella vaikea uskoa tätä, vaikka se käykin järkeen kaiken kokemani jälkeen. Tulen hulluksi tämän oloni kanssa!
N22
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Lähde siitä, että ulkonäkö ja painoindeksi ovat turhia asioita.
No se nyt on ihan mahdotonta, kun mieli on sairas ja sairaudenkuvaan kuuluu nimenomaan nuo ajatukset. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin rentouttava vaikutus on lumetta, oikeasti juominen pahentaa tilaasi. Vaikka joisit vaan vähänkin.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin rentouttava vaikutus on lumetta, oikeasti juominen pahentaa tilaasi. Vaikka joisit vaan vähänkin.
Dokaaminen kannattaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin rentouttava vaikutus on lumetta, oikeasti juominen pahentaa tilaasi. Vaikka joisit vaan vähänkin.
Miten pieni määrä pahentaa oloa, kun ei siitä tule edes krapulaa?
Sinun pitäisi saada muuta ajateltavaa kuin ruoka ja sairautesi. Olisiko jokin kotieläin, johon voisit uppoutua. Matkustaminen, tutkit karttoja ja nähtävyyksiä intona. Luonnon tutkiminen. Uuden kielen opettelu. Kalastus.... Maailmassa on paljon mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
missä sua on tutkittu?
Julkisella puolella (esim. EKG:t menivät eteenpäin kardiologille tutkittavaksi) ja varsinainen hoitokontakti on syömishäiriöihin erikoistuneessa yksikössä, siellä terapian lisäksi seurataan fyysistä vointia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi saada muuta ajateltavaa kuin ruoka ja sairautesi. Olisiko jokin kotieläin, johon voisit uppoutua. Matkustaminen, tutkit karttoja ja nähtävyyksiä intona. Luonnon tutkiminen. Uuden kielen opettelu. Kalastus.... Maailmassa on paljon mielenkiintoista.
Minulla on kissa ja se kyllä antaakin tekemistä ja syytä hymyyn joka päivä. Haaveilen paljon matkustamisesta, mutta tällä hetkellä varaa siihen ei ole. Mutta kyllähän se haaveilukin piristää. Yritän koko ajan keksiä itselleni tekemistä kotona tai muualla jotta pysyisin kiireisenä, mutta silti ikävät ajatukset seuraavat joka paikkaan ja kuuntelen kehoani aivan liikaa... Jos tunnen vähänkin jotain oireita, vaivun heti masennukseen tai alan panikoida. :( Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö mistä sairautesi johtuu. Eikö yleensä sanota, että ongelman syy pitäisi selvittää ja sitä kautta parantua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mistä sairautesi johtuu. Eikö yleensä sanota, että ongelman syy pitäisi selvittää ja sitä kautta parantua.
Syömishäiriön syy siis? Kyllä minulla ajatus on mistä, se on monen asian summa. Syitä selvitellään terapiassa, mutta ongelmat ovat kaukana menneisyydessä, syvällä sekä uusia tullut vuosien myötä joten niiden ratkaiseminen ei tapahdu hetkessä... Tuntuu, että en saa aikaa vain käsitellä niitä syitä, kun elämä heittää paljon pa*kaa niskaan ja uusia asioita kasaantuu päälle, esim tuo vaikea ero, läheisten menettäminen ja sairaudet jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulla on kyllä ihana kumppani ja perhe eli paljon mistä olla kiitollinen".
Sinulla on hyviä asioita, joista voisi ammentaa helpotusta oloosi. Tarvitset kuitenkin jotain enemmän, mitähän se voisi olla?
Mitä neuvoja terapiasta on annettu stressin lieventämiseen?
Kuinka paljon vertaat itseäsi muihin?
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on kyllä ihana kumppani ja perhe eli paljon mistä olla kiitollinen".
Sinulla on hyviä asioita, joista voisi ammentaa helpotusta oloosi. Tarvitset kuitenkin jotain enemmän, mitähän se voisi olla?
Uskon, että ihan ensimmäisenä jokin mieluisa päivätekeminen omien voimavarojen puitteissa. Hoitohenkilökunta on ristiriitaista mieltä siitä, kannattaako sellaista tällä hetkellä aloittaa. En kestä vain olla kotonakaan, olen hyvin toimelias ja tekevä ihminen ja turhaudun kotona pelkojeni kanssa. En tosin tiedä yhtään mitä se päivätekeminen voisi olla, kun olen kuntoutuksella eikä minulla ole edes tutkintoa valmiina. En ole varma, millaista toimintaa kaltaisilleni järjestyy. :(
" Minua on tutkittu, mm. sydän rytmihäiriöiden vuoksi mutta ovat kuulemma hyvälaatuisia. Olen aivan jumissa päästä varpaisiin, etenkin niska ja alaselkä ovat niin jumissa, että liikkuminen sattuu. Kädet ja jalat puutuilevat ja ovat välillä aivan voimattomat. En tiedä, johtuuko siitä että koko kroppa on koko ajan ahdistuksen takia aivan totaalisen jumissa. On huimausta, särkyjä, hengenahdistusta, elohiiriä jne. Tunnen itseni koko ajan aivan voimattomaksi. "
Omat ongelmat on vähän erilaisia kuin sinun, vaikkakin jotain samaa on, kuten se että aikanaan sairastin syömishäiriötä josta parannuin. Sittemmin olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistus on ollut pitkään jo osa elämää. Siihen päälle on vielä krooninen unettomuus, ja voimakas väsymystila. Uuvutin vissiin kehoni yhdessä vaiheessa liialla stressillä.
Minä suosittelisin sulle jotain sellaista liikkumista, jossa lähdettäisiin siitä että se tuottaisi sulle hyvää oloa ja ei keskittyisi suorittamiseen, auttaisi vähentämään stressiä ja auttaisi sua olemaan tietoisesti läsnä hetkessä. Itselleni jooga on ollut pelastus. En tee sitä sen takia että jotenkin pääsisin fyysisesti kuntoon ja yritetään päästä akrobaattisesti johonkin liikkeisiin, vaan sen takia että oma nuppi pysyisi kunnossa, eli käytännössä hoidan sillä mielenterveyttä. Kävin mm. psykofyysisen fysioterapian läpi jossa opin käyttämään joogaa rauhoittumisen välineenä, minne pääsin psykiatrin lähetteellä. Olen kokenut syvää rauhoittumista hengittelyistä mitä tehdään liikkeiden kanssa, mikä alentaa merkittävästi stressiä. Lisäksi teen kävelylenkkejä jossa yritän tehdä mindfulness tekniikoita. https://sydan.fi/fact/tietoinen-liikkuminen-ja-kavely/ Itsessään luonnossa liikkuminen voi jo saada jotenkin keskittymään täysin siihen mitä näkee ja kokee, sen sijaan että pyörittelisi stressiluuppia mielessään. Kun on sairastanut syömishäiriön, tiedän kuinka vaikea on päästä tavallaan siitä suorittamisen tunteesta liikunnassa ja jos on assosioinut sitä vaikkapa laihduttamiseen. Mutta on ihanaa, kun löytää siitä liikkumisesta semmoisen sisäisen rauhan tunteen, jonkun joka tuo voimia.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon vertaat itseäsi muihin?
Aivan hitosti liikaa... Olen yrittänyt vähentää sitä, mutta se on todella vaikeaa. Vertaan ulkoisissa, pinnallisemmissa asioissa (todella huono itsetunto) ja se on ristiriidassa sen kanssa, kuinka paljon saan kehuja ihmisiltä. Yleensä vaan nauravat, kun sanon, että koen olevani ruma. En koe ihmisenä pärjänneeni ja saavuttaneeni elämässä mitään ja poden siitä huonoa oloa ja vertaan itseäni esim. paremmin pärjänneeseen sisarukseeni. Yritän sanoa itselleni, ettei itsensä vertailu muihin auta, mutta helpommin sanottu kuin tehty... Ap
Lähde siitä, että ulkonäkö ja painoindeksi ovat turhia asioita.