Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan loppu
18.02.2019 |
Olen aivan loppu sekä fyysisesti että henkisesti. Olen noin kymmenen vuotta sairastanut syömishäiriötä sekä masennusta ja vaikka etenkin syöminen sujuu nyt paremmin kuin ennen, on ruokavalioni silti edelleen huono, syön liian vähän ja yksitoikkoisesti. Käyn terapiassa.
Olo on jatkuvasti tyhjä ja alakuloinen, nukun huonosti ja näen painajaisia. Elämässäni ja lähipiirissä on tapahtunut paljon, oikeastaan liikaa, raskaita asioita viime vuosina enkä ole ehtinyt käsitellä asioita, kun aina jotain uutta ikävää tapahtuu. On ollut kuolemia, sairastumisia, raskas ero (minua petettiin), jouduin narsistisen ihmisen uhriksi ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Olen optimistinen perusluonteeltani, mutta viimeaikoina olen oikeasti alkanut menettämään uskoani kaikkeen ja siihen, että vielä tulen voimaan hyvin ja olemaan onnellinen. Minulla on kyllä ihana kumppani ja perhe eli paljon mistä olla kiitollinen, mutta paha olo ei vaan lähde pois.
Kärsin paljon erilaisista fyysisistä oireista, en varmasti edes muista listata kaikkea. Minua on tutkittu, mm. sydän rytmihäiriöiden vuoksi mutta ovat kuulemma hyvälaatuisia. Olen aivan jumissa päästä varpaisiin, etenkin niska ja alaselkä ovat niin jumissa, että liikkuminen sattuu. Kädet ja jalat puutuilevat ja ovat välillä aivan voimattomat. En tiedä, johtuuko siitä että koko kroppa on koko ajan ahdistuksen takia aivan totaalisen jumissa. On huimausta, särkyjä, hengenahdistusta, elohiiriä jne. Tunnen itseni koko ajan aivan voimattomaksi.
Liikuntaa en uskalla liikaa harrastaa, koska syömishäiriö-oireilun vuoksi pelkään, että lähtee käsistä jos alan liikkumaan kovasti. Aikoinaan liikuin aivan törkeitä määriä päivässä ja kulutin enemmän kuin mitä sain energiaa. En halua sitä enää.
Tiedän, että stressi vain pahentaa kaikkia oireita, mutta en vaan osaa rauhoittua koska pelkään jatkuvasti kuolemaa tai vakavia sairauksia. Myönnän, että olen myös nauttinut viimeaikoina liikaa alkoholia, mutta koska varsinaista päivätekemistä terapian lisäksi ei ole ja ahdistus on niin kovaa, olen välillä purkanut pahaa oloani juomisella. Tiedän, että se ei ole hyvä tapa purkaa pahaa oloa, mutta välillä ahdistus on niin kovaa, että en tiedä miten päin olla ja alkoholi on ainoa keino jolla saan mieleni ja kroppani rauhoittumaan edes vähän. En siis vedä kaatokännejä, pienen kokoni vuoksi tulen humalaan pienestäkin määrästä ja se riittää saavuttamaan rennon tilan.
Kyllä minua on tutkittu, mutta lääkärit eivät muka löydä oireilleni mitään muuta syytä, kun ahdistus ja stressi. Minun on todella vaikea uskoa tätä, vaikka se käykin järkeen kaiken kokemani jälkeen. Tulen hulluksi tämän oloni kanssa!
N22
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Mitä neuvoja terapiasta on annettu stressin lieventämiseen?
Hyvin vähän oikeastaan, nyt kun kysyit. Toki noita mindfullness-harjoituksia on neuvottu kokeilemaan ja sitä, että keskittyy mielekkäisiin juttuihin. Jos ahdistus tai jopa paniikki on jo päällä, ei noista harjoituksista kyllä ole edes apua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että sulla voi olla myös raudanpuute. Lue raudanpuute.fi ja käy verikokeissa. Tsemppiä sinulle!
Olen itsekin miettinyt tätä, oireet sopivat eikä olisi ihme jos sitä olisikin kun ottaa huomioon kuinka huonoa syömiseni on ollut jo niin monta vuotta. :/ Verikokeisiin olisi tarkoitus mennä muutenkin, lääkäri haluaa tarkistaa kilppariarvot. Kiitos! Ap
Tarvitsisit rytmiä ja sisältöä elämään, ehkä jonkun osa-aikatyön muodossa? Ajatukset olisi välillä muualla kuin omissa ongelmissa ja saisit hieman rahaakin jolla toteuttaa esim. matkustushaaveita. Nuoren ihmisen ei ole hyvä olla joutilaana loputtomiin. Uusien asioiden opiskelu myös voisi tuoda mielekkyyttä elämään.
Vierailija kirjoitti:
" Minua on tutkittu, mm. sydän rytmihäiriöiden vuoksi mutta ovat kuulemma hyvälaatuisia. Olen aivan jumissa päästä varpaisiin, etenkin niska ja alaselkä ovat niin jumissa, että liikkuminen sattuu. Kädet ja jalat puutuilevat ja ovat välillä aivan voimattomat. En tiedä, johtuuko siitä että koko kroppa on koko ajan ahdistuksen takia aivan totaalisen jumissa. On huimausta, särkyjä, hengenahdistusta, elohiiriä jne. Tunnen itseni koko ajan aivan voimattomaksi. "
Omat ongelmat on vähän erilaisia kuin sinun, vaikkakin jotain samaa on, kuten se että aikanaan sairastin syömishäiriötä josta parannuin. Sittemmin olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistus on ollut pitkään jo osa elämää. Siihen päälle on vielä krooninen unettomuus, ja voimakas väsymystila. Uuvutin vissiin kehoni yhdessä vaiheessa liialla stressillä.
Minä suosittelisin sulle jotain sellaista liikkumista, jossa lähdettäisiin siitä että se tuottaisi sulle hyvää oloa ja ei keskittyisi suorittamiseen, auttaisi vähentämään stressiä ja auttaisi sua olemaan tietoisesti läsnä hetkessä. Itselleni jooga on ollut pelastus. En tee sitä sen takia että jotenkin pääsisin fyysisesti kuntoon ja yritetään päästä akrobaattisesti johonkin liikkeisiin, vaan sen takia että oma nuppi pysyisi kunnossa, eli käytännössä hoidan sillä mielenterveyttä. Kävin mm. psykofyysisen fysioterapian läpi jossa opin käyttämään joogaa rauhoittumisen välineenä, minne pääsin psykiatrin lähetteellä. Olen kokenut syvää rauhoittumista hengittelyistä mitä tehdään liikkeiden kanssa, mikä alentaa merkittävästi stressiä. Lisäksi teen kävelylenkkejä jossa yritän tehdä mindfulness tekniikoita. https://sydan.fi/fact/tietoinen-liikkuminen-ja-kavely/ Itsessään luonnossa liikkuminen voi jo saada jotenkin keskittymään täysin siihen mitä näkee ja kokee, sen sijaan että pyörittelisi stressiluuppia mielessään. Kun on sairastanut syömishäiriön, tiedän kuinka vaikea on päästä tavallaan siitä suorittamisen tunteesta liikunnassa ja jos on assosioinut sitä vaikkapa laihduttamiseen. Mutta on ihanaa, kun löytää siitä liikkumisesta semmoisen sisäisen rauhan tunteen, jonkun joka tuo voimia.
Kiitos paljon tästä viestistä. :) Otan asian puheeksi terapeutin kanssa ja voisin tutustua vaikkapa juuri tuohon joogaan vähän tarkemmin. Nyt kun kevät tulee, niin uloskin tekee mieli ihan eri tavalla lähteä. Voisin ehkä kysyä jotakuta ainakin alkuun mukaani kävelyille, sillä varmistuisi se, että ei mene laihduttamistarkoituksessa hikiliikunnaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hui, oletko minä? :D Sama täällä
Ikinä en toivoisi samaa kellekään toiselle, kurja kuulla että sulla samanlainen elämäntilanne. :( Kauanko jatkunut? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisit rytmiä ja sisältöä elämään, ehkä jonkun osa-aikatyön muodossa? Ajatukset olisi välillä muualla kuin omissa ongelmissa ja saisit hieman rahaakin jolla toteuttaa esim. matkustushaaveita. Nuoren ihmisen ei ole hyvä olla joutilaana loputtomiin. Uusien asioiden opiskelu myös voisi tuoda mielekkyyttä elämään.
Olen miettinyt tuota osa-aikatyötä, mutta kuinkakohan helposti minun kaltaiseni jo todella nuorena eläkkeelle jääneelle mahdollistuu sellainen paikka? Minulla ei tosiaan ole valmista koulutusta, jouduin jättämään opinnot kesken sairastumisen vuoksi jo vuosia sitten. Työn pitäisi olla sellainen ettei se vaikuta tukiini (raha-asiat unohdinkin otsikossa mainita, stressaan myös niitä paljon) ja että siellä ymmärretään tilanteeni. Pitäisi pystyä tarvittaessa joustamaan jos vointi menee todella huonoksi tai minulla on sovittuna hoitokäynti tms.
Opintojen jatkamista olen myös miettinyt, mutta en usko voimavarojeni vielä riittävän täyteen opiskeluun. On kyllä paljon haaveita joita haluaisin toteuttaa, mutta ihan rehellisesti olen jo aika hukassa itseni kanssa enkä tiedä mistä aloittaa, niin kauan on hukkunut aikaa sairastamisen parissa. :( Ap
Liikaa aikaa ja energiaa murehtia itseä.
Mitäs jos osallistuisit johonkin avustustyöhön tai millä tahansa tavalla yrittäisit olla toisille pyyteettömästi avuksi ja hyödyksi. Edes muutama tunti viikossa. Monesti ne omat asiat voi kummasti suhteutua kun näkee toisten hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kossuvissy on ratkaisu ongelmaasi
Vierailija kirjoitti:
Kossuvissy on ratkaisu ongelmaasi
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jokseenkin tutulta... Itse myös masentunut ja kärsin myös henkisen pahan olon lisäksi erilaisista fyysisistä oireista. Olen työttömänä/sairaslomalla ja odotan terapian alkamista. Olen odottanut jo monta kuukautta... Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, ja koko ajan on paha olo ja pelko läsnä. Yritän selvitä päivä ja hetki kerrallaan. Alkoholin kanssa tissuttelu lähti vähän käsistä, ja nyt aion katkaista sen. Helpottaa myös kun tekee päiväsuunnitelman minkä mukaan koittaa elää. Milloin herätä, syödä, päivälenkki, lukemista ym. Lukeminen ja kirjoittaminen muutenkin auttavat. Itsemurha-ajatukset ovat myös tuttuja, mutta se ei ole vaihtoehto... Elämä on rankkaa, mutta onneksi se joskus loppuu, kun sen aika on. Ehkä parempi huominen on taas vähän lähempänä.
Tsemppiä meille kaikille.
Tuntuuko että terapia auttaa, onko terapeutti hyvä? Siinä voi mennä vuosiakin että ongelmat ratkeavat ja välillä terapiassa on kausia joissa olo huononee (kun mennään syvemmälle ongelmiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko että terapia auttaa, onko terapeutti hyvä? Siinä voi mennä vuosiakin että ongelmat ratkeavat ja välillä terapiassa on kausia joissa olo huononee (kun mennään syvemmälle ongelmiin).
Kyllä se tuntuu ihan hyvältä ja terapeutti on todella mukava ja tuntuu helpolta puhua hänelle. Kemiat siis ainakin toimivat. Tuohon, että olo pahenee kun mennään syvälle asioihin olenkin tiedostanut, mutta se silti pelottaa. Haluan silti tulla kuntoon, joten yritän sitoutua hoitoon. Ap
Kuulostaa siltä että sulla voi olla myös raudanpuute. Lue raudanpuute.fi ja käy verikokeissa. Tsemppiä sinulle!